Monty Pythonin hullu maailma
Wikipedia
Monty Pythonin hullu maailma Monty Python and the Holy Grail
|
|
Valmistusmaa | Iso-Britannia |
Ensi-ilta | 3. huhtikuuta 1975 |
Ohjaus | Terry Gilliam, Terry Jones |
Käsikirjoitus | Graham Chapman, John Cleese, Terry Gilliam, Eric Idle, Terry Jones, Michael Palin |
Pääosissa | Graham Chapman, John Cleese, Terry Gilliam, Eric Idle, Terry Jones, Michael Palin |
Sävellys | |
Tuotanto | Mark Forstater, Michael White |
Elokuvayhtiö | 20th Century Fox (Iso-Britannia), Columbia Pictures (Yhdysvallat) |
Kesto | 91 min |
Kieli | englanti |
Budjetti | |
Ikäraja Suomessa | K-16 |
Jatko-osa(t) | |
IMDb | |
Elonet |
Monty Pythonin hullu maailma on brittiläisen Monty Python -koomikkoryhmän toinen pitkä elokuva. Elokuva kertoo Kuningas Arthurin ja hänen pyöreän pöydän ritariensa yrityksestä löytää Graalin malja, ja se parodioi absurdin ja usein anakronistisen huumorin keinoin pyöreän pöydän ritarien legendaa sekä keskiajan kulttuurin kliseitä. Monty Pythonin hullu maailma on kohonnut kulttielokuvan asemaan ja menestynyt hyvin kaikkien aikojen parhaita komediaelokuvia listattaessa.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Juoni
Kuningas Arthur ja hänen palvelijansa Patsy ratsastavat ympäri Englantia, etsimässä urheita ritareita Arthurin hoviin Camelotiin. Matkallaan Arthur kohtaa kaksintaistelussa kauhean Mustan Ritarin, joutuu kahnauksiin anarkosyndikalististen talonpoikien kanssa ja toimii ratkaisijana absurdissa noitaoikeudenkäynnissä. Lopulta hän on koonnut pyöreän pöydän ritarinsa, joihin kuuluvat sir Bedevere Viisas, sir Lancelot Rohkea, sir Galahad Siveä ja sir Robin Ei-Ihan-Niin-Rohkea-Kuin-Sir-Lancelot. Matkallaan Camelotiin he kuitenkin näkevät näyn, jossa Jumala käskee heitä etsimään pyhän Graalin maljan.
Arthur ja ritarit lähtevät Graal-jahtiin. He kohtaavat linnan, jota vartioivat solvauksia huutavat ranskalaiset ritarit. Nämä huijaavat Arthurin joukon uskomaan, että he omistavat Graalin. Sir Bedeveren ehdotuksesta ritarit yrittävät Troijan puuhevonen -temppua ja rakentavat valtavan onton puujäniksen. Kun jänis on viety linnaan, he huomaavat kuitenkin, ettei kukaan muistanut piiloutua sen sisään. Päällepäätteeksi ranskalaiset heittävät jäniksen katapultilla heidän niskaansa. Pois lähtiessään ritarit nitistävät ohimennen "Kuuluisan historioitsijan", joka selostaa kuningas Arthurin tarua kameralle BBC-tyyliin. Juontajan tappanut ritari ei välttämättä ollut Arthurin ritari, sillä kyseisellä ritarilla oli oikea hevonen.
Ritarit lähtevät etsimään Graalia yksi kerrallaan. Sir Robin ja hänen laulavat trubaduurinsa kohtaavat kolmipäisen ritarin, mutta pääsevät pakoon sillä aikaa kun tämän päät riitelevät keskenään. Sir Lancelot yrittää pelastaa Suolinnasta ahdingossa olevan neidon, mutta löytääkin vain naismaisen prinssi Herbertin. Sir Galahad eksyy luostariin, jota asuttaa suuri joukko nuoria ja miehenkipeitä neitoja, mutta joutuu suureksi harmikseen sir Lancelotin "pelastamaksi" ennen kuin mitään ehtii tapahtua. Arthur ja sir Bedevere kohtaavat kammottavat Ritarit jotka sanovat "Ni" ja joutuvat tekemään heille palveluksia (kuten tuomaan heille pusikon ja kaatamaan metsän suurimman puun sillillä), mutta sir Robinin väliintulo pelastaa heidät.
Arthur ja ritarit kerääntyvät jälleen yhteen (ja selviävät talvesta syömällä sir Robinin trubaduurit, jotka käyvät kaikkien hermoille). Keväällä he kohtaavat pyromaanisen Taikuri Timin, ja tämä johdattaa heidät luolalle, johon on kätketty vihje Graalin olinpaikasta. He pelastuvat täpärästi luolaa vartioivien hirviöiden kynsistä: kaamea tappajajänis räjäytetään Antiokian pyhällä käsikranaatilla, ja kymmensilmäinen (animoitu) luolahirviö kukistuu yllättäen kun animaattori saa sydänkohtauksen. Luolassa oleva kaiverrus kertoo Graalin olevan "linnassa nimeltä Aaaaargh". Ritarit ylittävät Kuoleman sillan, ja moni heistä kokee kohtalonsa vastattuaan väärin siltavahdin kysymyksiin. Lopulta Arthur ja sir Bedevere löytävät Aaaarghin linnan, mutta sitä vartioivat samat rääväsuiset ranskalaiset kuin aiemmin. He polkaisevat tyhjästä valtavan ritariarmeijan ja aloittavat hyökkäyksen päin linnaa. Samassa paikalle kaahaa autolasteittain poliiseja, jotka panevat joukon rautoihin Kuuluisan historioitsijan murhaamisesta ja katkaisevat filmaamisen.
[muokkaa] Näyttelijät
Samoin kuin tv-sarjassaan, Chapman, Cleese, Gilliam, Idle, Jones ja Palin esittävät yksin lähes kaikki elokuvan kymmenet pää- ja sivuroolit; alla on lueteltu vain merkittävimmät. Merkittävimmissä naisrooleissa ovat myös Monty Pythonin lentävässä sirkuksessa esiintyneet Carol Cleveland ja Connie Booth (joista jälkimmäinen oli John Cleesen vaimo). Elokuvan laulut säveltänyt Neil Innes esittää päätrubaduuria.
Näyttelijä | Rooli |
---|---|
Graham Chapman | kuningas Arthur |
Terry Gilliam | Patsy / sydänkohtauksen saava animaattori / Kuoleman Sillan vartija |
Terry Jones | sir Bedevere Viisas / prinssi Herbert |
John Cleese | sir Lancelot Rohkea / Musta Ritari / solvaava ranskalainen / Taikuri Tim |
Michael Palin | sir Galahad Siveä / Suolinnan kuningas / ritari joka sanoo Ni |
Eric Idle | sir Robin Ei-Ihan-Niin-Urhea-Kuin-Sir-Lancelot |
Connie Booth | noita |
Carol Cleveland Avril Stewart Sally Kinghorn |
neitoja luostarissa |
Neil Innes | trubaduurien johtaja |
John Young | Kuuluisa historioitsija |
[muokkaa] Tyyli
Monty Pythonin hullu maailma on Monty Python -ryhmän ensimmäinen kokonaan uudesta materiaalista koottu elokuva; ensimmäisen Elämä on pythonia -elokuva koostui lähinnä Monty Pythonin lentävä sirkus -tv-sarjan uudelleennäytellyistä sketseistä. Elokuva kuvattiin tv-sarjan kolmannen ja neljännen tuotantokauden välisellä tauolla. Sen ohjaajina toimivat Pythonit Terry Jones ja Terry Gilliam, joista jälkimmäinen teki myös eri kohtauksia yhteen sitovat animaatiopalat.
Elokuvan kuvaukset kärsivät erilaisista vaikeuksista. Sen budjetti oli kokoillan elokuvaksi poikkeuksellisen pieni (noin 150 000 - 200 000 puntaa), ja siitäkin suurin osa oli tullut lahjoituksina Pink Floydin ja Led Zeppelinin kaltaisilta rockyhtyeiltä, jotka ihailivat ryhmän huumoria. Budjetti ei sallinut hevosten käyttämistä, joten Pythonit kehittivät omalaatuisen ratkaisun. Elokuvan alussa mäen takaa kuuluu kopinaa, joka muistuttaa laukkaavan hevosen kavioita; lopulta mäen harjalle ilmestyy kuningas Arthur, joka loikkii eteenpäin kuin istuisi olemattoman keppihevosen selässä, ja hänen perässään juoksee palvelija Patsy, joka hakkaa yhteen kahta kookospähkinää. Myöhemmin kaikki pyöreän pöydän ritarit "ratsastavat" samalla tavalla. Tästä rahapulan sanelemasta absurdista ratkaisusta tuli yksi elokuvan muistettavimpia vitsejä.
Skotlannin museoviranomaiset eivät antaneet kuvausoikeuksia omistamiinsa linnoihin, joten Pythonit kykenivät kuvaamaan vain kahdessa yksityisomistuksessa olleessa linnassa, Dounin linnassa ja Stalkerin linnassa. Lopussa esiintyvä "Aaaarghin linna" on Stalkerin linna, kaikkia muita linnoja elokuvassa esittää eri kulmista kuvattu Dounin linna. Camelotin linna, joka nähdään vain kaukaa, on todellisuudessa mäen päälle pystytetty pahvinen pienoismalli. (Tätä myös parodioidaan itse elokuvassa: ritarien ihaillessa Camelotia Patsy tokaisee "se on vain pienoismalli", mutta kuningas Arthur hiljentää hänet nopeasti.)
[muokkaa] Triviaa
- Useassa kohtauksessa kulkevan munkkien ristisaaton laulama "Pie Jesu Domine, dona eis requiem." ("Laupias Herra Jeesus, anna heille lepo.") on Dies irae-hymnin viimeinen säe.