Mozartin 40. sinfonia
Wikipedia
Sinfonia no. 40 g-molli (KV 550) on Wolfgang Amadeus Mozartin sinfonia, jonka hän sävelsi poikkeuksellisen tuotteliaan kauden aikana muutamassa viikossa kesällä 1788, jolloin hän sävelsi myös sinfoniat no. 39 ja 41.
Mozart sävelsi teokset mahdollisesti Englannin -matkaa varten, joka ei kuitenkaan toteutunut. Todisteita siitä, että teosta olisi esitetty ollenkaan Mozartin elinaikana ei ole. Eräänä vihjeenä esityksestä voidaan pitää sitä, että teoksesta on olemassa kaksi versiota, alkuperäinen versio vuodelta 1788 ja myöhempi versio, johon Mozart lisäsi osuudet kahdelle klarinetille ja muutti oboe-osia. Näyttää melko todennäköiseltä, että nämä muutokset olisi tehty tiettyä esitystä varten.
Sinfonia on sävelletty (muutetussa versiossa) huilulle, kahdelle oboelle, kahdelle klarinetille, fagotille, kahdelle käyrätorvelle sekä jousisoittimille, jotka käsittävät ensimmäiset ja toiset viulut, alttoviulut, sellot ja kontrabassot. Merkittävää on trumpettien ja patarumpujen puuttuminen.
Sinfoniassa on neljä osaa tyypillisesssä klassisen kauden sinfonian järjestyksessä (nopea osa, hidas osa, menuetti, nopea osa):
