Näppäily (kitara)
Wikipedia
Näppäily (eng. fingerpicking, fingerstyle) on kitaran tai jonkin muun kielisoittimen (kuten banjon tai basson) soitossa käytettävä soittotekniikka. Näppäilytyylillä soitettaessa ei käytetä plektraa, vaan näppäillään sormenpäillä tai kynsillä kieliä. Näppäilytyyliä käytettään klassisen musiikin soittamiseen kielisoittimilla sekä joissakin muissa akustisissa musiikkityyleissä, mutta 1900-luvulla se on löytänyt tiensä myös muihin tyyleihin, kuten rockiin (esimerkiksi Mark Knopfler on käyttänyt näppäilytyyliä), joskin sen käyttö tällaisissa musiikkityyleissä on varsin harvinaista. Myös monet jazz-kitaristit käyttävät kyseistä tekniikkaa. Wes Montgomery ja Joe Pass olivat tämän koulukunnan edustajia ja nykyisistä kitaristeista mainittakoon arvostettu englantilainen jazz-kitaristi Martin Taylor.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Erilaisia näppäilytyylejä
Näppäilytyylejä on monenlaisia. Kenties perinteisin lähestymistapa näppäilyyn on laittaa näppäilykäsi kielten yläpuolelle lähelle kitaran ääniaukkoa. Vaikka monet kitaransoittajat "nojaavat" soittaessaan peukalolla johonkin kieleen, niin yleisesti ottaen sormet koskettavat kieliä vain kun kieli laitetaan värähtelemään äänen tuottamiseksi. Toinen tekniikka on asettaa sormet valmiiksi kielille ennen niiden näppäämistä. Tällaista tekniikkaa käytetään erityisesti arpeggioilla soitettaessa.
Monet soittajat (erityisesti kokemattomat soittajat) tukevat soittaessaan pikkusormen tai nimettömän kitaran kantta vasten. Akustista soitinta soitettaessa sormien tukeminen kantta vasten ei kuitenkaan ole kovin suositeltavaa, koska se vaimentaa soittimen ääntä. Yleensä näppäilysoitossa soitetaan peukalolla bassokieliä (kitarassa E, A ja D) ja etusormella, keskisormella, nimettömällä ja joskus myös pikkusormella muita kieliä.
[muokkaa] Hybrid picking
Tämä näppäilytyyli on erityisesti sellaisten kitaristien suosiossa, jotka soittavat vain harvoin näppäillen. Hybrid picking -soittotekniikassa käytetään plektraa ja sormia samanaikaisesti. Plektraa pidetään tavalliseen tapaan peukalon ja etusormen välissä ja vapaiksi jäävät sormet käytetään näppäilyyn.
Koska hybrid picking on erityisen otollinen soittotekniikka niille kitaristeille, jotka käyttävät plektraa, se on löytänyt tiensä moniin musiikkityyleihin, jossa näppäilyä muuten käytetään hyvin harvoin, muun muassa rockiin ja kitaristi Zakk Wylden myötä jopa heavy metalliin. Monet nykypäivän kitaristit käyttävät toisinaan hybrid picking -tekniikkaa. Ritchie Blackmore käytti sitä "Smoke on the Water" -kappaleen kuuluisassa aloitusriffissä. Carl Verheyen, Brett Garsed, Albert Lee ja Steve Trovato käyttävät tätä tekniikkaa country- ja rockmusiikissa. Muita tunnettuja hybrid picking -soittotekniikan käyttäjiä ovat muun muassa Gustavo Assis-Brasil, Jimmy Page, Albert Lee, Eric Johnson, Wayne Krantz, Steve Trovato, Carl Verheyen, Marshall Harrison ja Brett Garsed.
[muokkaa] Pattern picking
Pattern picking on varsin yksinkertainen näppäilytyyli. Siinä oikea käsi näppäilee kieliä tietyn "kaavan" mukaan samalla, kun vasen käsi vaihtelee eri sointujen välillä. Tämän soittotekniikan pioneerina pidetään amerikkalaista laulajaa, lauluntekijää ja kitaristia Merle Travisia, jonka mukaan on nimetty yksi yleisimmistä näppäilykaavoista, Travis picking:
M I T M T I T M I T M T I T T T
Peukalo (T) soittaa bassosäveliä, kun taas etusormi (I) ja keskisormi (M) vuorottelevat diskantti-sävelten välillä, jotka yleensä sijaisevat eri kielillä.
[muokkaa] Tremolo picking
Tremolo picking -soittotekniikkaa käytetään monenlaisesssa musiikissa: bluegrassissa, heavy metallissa, flamencossa, klassisessa musiikissa ja turkkilaisessa kansanmusiikissa. Tekniikkaa voi käyttää sekä plektralla soitettaessa että näppäilysoitossa.
Soittotekniikalle on tyypillistä yhden sävelen toistaminen hyvin nopeasti. Näppäilysoitossa tämä saavutetaan ns. kynsilyönnillä (rasgueado). Siinä koukistetut sormet oikaistaan nopeasti pikkusormesta lähtien ja joskus käytetään myös pientä ranneliikettä nopeuttamaan tremoloa.
