Natsi-Saksan kulta
Wikipedia
 |
Tätä artikkelia tai artikkelin osaa on pyydetty parannettavaksi. |
| Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
Natsi-Saksan kulta viittaa kultavaroihin jotka Natsi-Saksa kuljetti merien ylitse Toisen Maailmansodan aikana. Hallituksen politiikan mukaan sotakuluja varten hävinneiden osapuolien varallisuus ryöstettiin, jotka kerättiin keskusvarastoihin. Satunnaiset kullan siirrot tehtiin monien yksityisten instituutioiden kautta, joiden identiteetti ja tarkka olemassa olo on epäselvä.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Haltuunotto
Saksan kultavarantojen ja ulkomaisen valuutan reservien köyhtyminen olisi vaikeuttanut sotamateriaalin hankinnan, ja Natsien talouden keskittyessä sotilasmahdin kasvattamiseen ei olisi kestänyt ilman jatkuvaa ulkomaisen koneiston ja osien ostamista. Kuitekin 1930-luvun loppua kohden, Saksan ulkomaanreservit olivat kestämättömän alhaalla; vuonna 1939, Saksa oli käyttänyt kaikki ulkomaisen lainanottokykynsä ja suurin osa vaihdosta perustui suunnitelmatalouden vaihdantaan.[1]
Kuitenkin tämä omavaraisuuteen pyrkinyt toiminta piilottää virallisten reservien kerryttämisen, mikä tapahtui ryöstämällä varallisuutta vastikään miehityistä Itävallasta ja Tsekkoslovakiasta, ja Natsi-johtoisesta Danzigista.[2] Uskotaan että nämä kolme lähdettä lisäsivät Saksan virallista kultareserviä 71 miljoonalla dollarilla vuosien 1937 ja 1939 välillä.[2] Piilottaakseen haltuunoton Reichsbank aliarvosti (devaluoi) virallisia reservejään (vuonna 1939, 40 miljoonalla dollarilla verrattuna Englannin pankin arvioihin).[2]
Sodan aikana Natsi-Saksa jatkoi tätä menettelyä mutta suuremmassa mittapuussa. Saksa otti haltuun 550 miljoonaa dollaria kultaa ulkomaisilta hallituksilta, sisältyen 223 miljoonaa dollaria Hollannilta ja 193 miljoonaa dollaria Alankomailta.[2] Tähän ei sisälly yksityishenkilöiltä ja yhtiöiltä varastettu omaisuus, mikä varmasti lisäisi lukuja.
[muokkaa] Katoaminen
Nykytietämys Natsi-Saksan kullasta ja mihin se on kadonnut Eurooppalaisissa pankki-instituutioissa vuonna 1945 on ollut useiden eri kirjojen aiheena, salaliittoteorioiden lähteenä sekä vuonna 2001 siviilikanteessa joka kosketti Vatikaatin pankkia, Franciscan Order ja muita syytettyjä.
Sveitsin kansallispankki (Swiss National Bank), maailman suurin kullan levittäjä manner-Euroopassa jopa ennen sotaa, on looginen Natsi-Saksan käyttämä mahdollinen kullan kadotuskohde.[3] Sodan aikana, SNB vastaanotti kultaa 440 miljoonan dollarin arvosta, ja joista 316 miljoonan dollarin arvosta arvellaan ryöstetyksi.[4]
[muokkaa] Kroatia
Natsien nukkehallituksista Ustaše-kontrolloi Kroatian vapaakuntaa ja ylläpiti keskitysleirejä sekä takavarikoi uhrien omaisuutta etnisissä puhdistuksissa vapauttaakseen 'Greater Croatia' of Serbs, Roma, and Jews (sic). Uhrien omaisuus talletettiin Kroatian valtionkassaan. Vuonna 1948, U.S. Army Intelligence raportit varmistivat 2,400 kilon erän kultaa siirretyn Kroatiasta Vatikaaniin yhteen Vatikaanin lukuisista Sveitsin pankki-tileistä.
Kroatian luhistumisen aikoihin vuonna 1945 Ustaše agentteja löydettiin Britannian miehittämältä Itävallan ja Sveitsin rajalta hallussaan 350 million Swiss Franc omaisuus. Tiedusteluraportti ehdottaa että yli 200 million Swiss francs siirreet lopulta Vatikaaniin ja Istituto per le Opere di Religione (IOR) Rooman katollisen kirkon sekä Franciscan Order avustamana. Kyseiset väitteet on tuomittu IOR:n puolesta.
[muokkaa] Katso myös
- Bigelow raportti
- Toplitz järvi
- Sotasaalis
- Salaliittoteoria
[muokkaa] Lähteet
- Alford, Kenneth D. (2002): Nazi Millionaires: The Allied Search for Hidden SS Gold. Casemate Publishers and Book Distributors.
- ↑ Medlicott, William (1978): The Economic Blockade, Revised edition, s. 25-36. HMSO.
- ↑ 2,0 2,1 2,2 2,3 UK Treasury correspondence, T 236/931.
- ↑ Eizenstat Special Briefing on Nazi Gold. Stuart Eizenstat, US State Department, 2 June 1998. Retrieved on 5 July 2006.
- ↑ "Switzerland and Gold Transactions in the Second World War" Bergier Commission, May 1998. Retrieved on 5 July 2006.
