Nummelan parantola

Wikipedia

Nummelan parantola, myöhemmin Röykän sairaala, oli Nurmijärvellä Röykän kylässä sijainnut keuhkotautiparantola. Parantolan rakennukset ovat yhä jäljellä.

Laitos sijaitsee Salpausselän harjanteella. Parantola-alueen pohjoisrajalle osuu juuri jääkauden jälkeen muodostuneen Yoldia-meren ranta, joka näkyy omaleimaisena kivikkona. Muinaisranta on merkitty erikseen kilvillä, ja se on suojelukohde. Parantola-alueella kasvaa runsaasti osittain varta vasten istutettuja mäntyjä, koska laitoksen rakentamisaikaan uskottiin mäntyjen erittävän runsaasti otsonia, jota pidettiin tärkeänä keuhkotautipotilaille. Parantolan lääkärit olivat kasvitieteen harrastajia ja saivat työnsä ohella useita harvinaisia kasvilajeja viihtymään parantolan alueella. Näistä merkittävin lienee kangasvuokko.

Laitos oli alun perin yksityinen, ja sen perusti joukko keuhkotautiin erikoistuneita lääkäreitä. Laitoksen vanhin osa on jugend-tyylinen tiilestä muurattu linnamainen rakennus. Sitä laajennettiin 1930-luvulla tyyliin sopivalla pohjoisella siipirakennuksella, johon sijoitettiin henkilökunnan asuntola. Päärakennuksessa oli jo alun alkaen keskuslämmitys. Päärakennuksen potilaat olivat kaikki itse maksavia, siis pääasiassa varakkaita henkilöitä.

Päärakennuksen vieressä oli pienempiä uunilämmitettyjä puurakennuksia, joissa hoidettiin kunnan lähettämiä keuhkotautipotilaita. Nämä rakennukset purettiin, kun keuhkotautiparantola lopetettiin. Sairaalan erikoisuus oli, että kaikissa potilashuoneissa oli erikseen telineet tuoreille männynoksille, jotka vaihdettiin muutaman päivän välein; tämä siksi, että männyn uskottiin erittävän terveellisiä ainesosia hengitysilmaan.

Päärakennuksen järvenpuoleiseen päätyyn liitettiin jo alun alkaen puurakenteinen, kaksikerroksinen avoin makuuhallirakennus, koska hyvin kauan tärkein keuhkotaudin hoitotapa oli potilaitten makuuttaminen sään mukaan peiteltyinä ulkoilmassa.

Hallien päähän rakennettiin tiilestä nelikerroksinen tornimainen asuntorakennus hoitajia varten. Rakennus jäi parantola-ajan päätyttyä tyhjilleen, koska se oli vailla vesijohtoja ja viemäreitä.

Toiseen päähän päärakennusta rakennettiin jo vuonna 1920 erillinen puurakenteinen siipirakennus, johon sijoitettiin alkuperäisestä suunnitelmasta puuttunut mutta hyvin tarpeelliseksi osoittautunut laitoskeittiö, joka palveli aina 1970-luvulle asti.

Lisäksi alkuperäiseen yhdyskuntaan kuului ylilääkärin asunnoksi rakennettu suuri puuhuvila, toinen hiukan pienempi muille lääkäreille ja kasarmimainen kaksikerroksinen puutalo henkilökuntaa varten, tiilestä muurattu voimakeskus, luonnonkivinen maakellari ja portinvartijan mökki. Voimakeskuksen yhteyteen sijoitettiin hyvinvarustettu pesula, johon kuului höyryllä toimiva mankeli.

Keuhkotautiparantola lakkautettiin vuonna 1932, kun muutaman kilometrin päähän valmistui nykyaikaisempi ja tilavampi Kiljavan parantola; Helsingin kaupunki lunasti tyhjilleen jääneet parantolarakennukset, ja tiloihin sijoitettiin psykiatrinen sairaala. Laitoksen uudeksi nimeksi tuli Röykän sairaala, joskin vanha nimi kummitteli eri papereissa oikeastaan laitoksen sulkemiseen asti.

[muokkaa] Röykän sairaala

Päärakennukseen mahtui kolme vuodeosastoa ja suurimpaan huviloista, entiseen ylilääkärin taloon, sijoitettiin kävelykykyisten potilaiden avoimempi osasto. Kasarmityyliseen entiseen henkilökunnan asuintaloon sijoitettiin laitoksen oma postiasema, jonka postinumero oli 05130; rakennuksen yläkertaan tuli henkilökunnan asuntotiloja. Lääkärien käytössä ollut suuri huvila muutettiin talouspäällikön virka-asunnoksi. Rakennuksen yläkertaan sijoitettiin henkilökunnan asuntoja.

Laitoksen lääkärit eivät enää asuneet alueella vaan kävivät vain tarvittaessa. Heille järjestettiin tilapäistä majoittumista varten huoneisto päärakennukseen.

Entisen ylilääkärin talon viereen rakennettiin 1930-luvulla moniosainen asuntola, nimenomaan yksin elävien naisten käyttöön tarkoitettu "Tipula", jonka päädyssä oli ylihoitajan virka-asunto; se oli muista naisten asunnoista poiketen jo alun perin perheasunto, koska mielisairaala-ajan ylihoitajat olivat perheellisiä, toisin kuin edeltäjän.

Portinvartijan mökki, jossa ei ollut mitään mukavuuksia, jäi jo ennen sotaa tyhjilleen ja purettiin 1960-luvun lopuilla.

1970-luvulla alueella rakennettiin paljon: ensin valmistui uusi kaksikerroksinen, luhtityyppinen rivitalo henkilökunnan asunnoiksi; nyt jäivät talouspäällikön ja postin talojen yläkerrat tyhjilleen, kun siellä asuneet muuttivat uuteen taloon.

Vuonna 1978 valmistui maakellarin paikalle uusi nykyaikainen laitoskeittiö ja henkilökunnan ruokasali, koska päärakennuksen kyljessä ollut vanha puurakenteinen keittiö oli jo lähes käyttökelvoton. Uudisrakennus yhdistettiin päärakennukseen erillisellä maanalaisella yhdyskäytävällä. Vain erillään olevaan avo-osaston taloon kuljetettiin ruokavaunut tarkoitukseen varustetulla kuorma-autolla. Uudisosa tosin valitettavasti hävitti useitakin harvinaisia kasvilajeja, jotka olivat juurtuneet vanhan kellarin kivijalan koloihin.

Laitoksen toiminta alkoi supistua vähän kerrassaan, ja lopulta vuonna 1989 laitos suljettiin. Osa henkilökunnasta siirrettiin Helsingissä oleviin sairaaloihin, ja lopuista pääosa joko eläköityi tai lähti muihin töihin.

Helmikuussa 2007 useimmat rakennukset ovat edelleen peruslämpö päällä vailla käyttöä. Luhtityyppinen asuintalo on kaupungin asuntokäytössä ja entinen talouspäällikön huvila kaupungin henkilökunnan vapaa-ajan käytössä. Postiasema lakkautettiin yhtaikaa laitoksen sulkemisen kanssa.

[muokkaa] Edith Södergran -näytelmän kuvaukset

Laitoksen tiloissa kuvattiin 1970-luvun loppupuolella historiallisia jaksoja ruotsinkielisen TV-teatterin filmatisointiin runoilija Edith Södergranin elämästä "Landet som icke är". Runoilija oli ennen Suomen itsenäistymistä pitkään hoidettavana Nummelan parantolassa keuhkotuberkuloosin vuoksi. Elokuva tosin kuvattiin päärakennuksen asuntolaosassa, niin sanotussa "luostarissa", joka rakennettiin vasta 1930-luvulla eli runoilijan jo kuoltua, mutta sen saneli pakko, koska alkuperäiset tilat olivat psykiatristen osastojen käytössä ja tämä entinen asuntolasiipi oli sillä hetkellä korjausta odottaessaan tyhjillään.

Kuvauksessa avustanut sairaalan henkilökunta kertoi, miten suuri työ tehtiin muun muassa varastotilojen ja vinttien tutkinnassa, kun piti löytää aikakauteen sopivaa kalustoa ja välineitä, jotka oli pääosin jo hävitetty, mutta jotakin sentään löytyi.