Nykyaikainen sodankäynti
Wikipedia
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä tai viitteitä. Voit auttaa parantamaan artikkelia lisäämällä asianmukaisia lähteitä. |
Nykyaikainen sodankäynti voidaan jakaa moderniin- ja postmoderniin vaiheeseen.
[muokkaa] Sodankäynnin neljäs, moderni vaihe
Sodankäynnin modernin vaiheen perusta oli teknologia ja selittävä asia tiede. Sodankäynnin koko on ollut valtioiden joukko, kulttuuri. Tämä viittaa länsimaiseen kulttuuriin ja sen teknologian ylivoimaan, joka perustui mm. tieteen ja uskonnon erottamiseen ja Venetsiassa syntyneeseen kilta-laitokseen tiedon systemaattisena levittäjänä. Kulttuurinen koko näkyi lännen valtioiden globaalina hallintana, siirtomaina. Keskenään ne olivat kilpailijoita, mutta eivät suhteessa muihin maanosiin.
Siirtyminen moderniin sodankäyntiin tapahtui kirjapainotaidon keksimisen kautta. Ajankohta oli noin 1500 jaa. (Gutenberg). Tiedon tallennuksen hinta pieneni oleellisesti ja sitä voitiin levittää yhä nopeammin. Käytännössä tämä merkitsi tiedon ja sen tekijöiden merkittävää lisääntymistä. Tieto alkoi viitata yhä useammin muuhun tietoon, eli uutta tietoa syntyi yhä nopeammin, kontaktit kasvoivat edelleen.
Sodankäynnissä otettiin ensimmäistä kertaa käyttöön merkittävässä roolissa jokin muu energian lähde kuin ihmisen- tai eläinten lihasenergia. Alkoi ruudin, tuliaseiden aikakausi. Sodankäynti muuttui koko yhteiskuntaa koskevaksi (yleinen asevelvollisuus) ja lopulta totaaliseksi ja koko maailmaa samalla koskettavaksi (I ja II maailmansota). Ydinase oli tämän kehityksen huippu ja myös murroskohta. Sodankäynnin uhrien määrä laski ensimmäisen kerran 1950 - 2000 ihmiskunnan dokumentoidun historian aikana. Ydinase on toistaiseksi ollut ainoa ase, jota ei ole käytetty sen jälkeen kun se on ollut useamman valtion hallussa.
Selitys tähän on, että sodankäynnin väline (ydinase) joutui ristiriitaan sodankäynnin päämäärän (jonkin asian saaminen) kanssa. Koska päämäärä dominoi, tälle välineelle ei ollut jonkin asian saamiseen perustuvassa sodankäynnissä tilaa. Tämä tarkoitaa myös, että sodankäynti on evolutionäärinen, oppiva järjestelmä ja se siten säilyttää itsensä muuntumisen kautta.
Ihmisten keskittymisen kasvaessa (suurkaupungit) ja yhä uusien kommunikaatiotapojen synnyttyä (lennätin, puhelin, elokuva, radio, TV, satellliitti, valokaapeli, tietokone, tietokoneverkot) tieto viittasi yhä enemmän ja nopeammin muuhun tietoon, uutta tietoa syntyi alati kasvavalla nopeudella. Samalla ihmisten kontaktit, eli ristiriitatilanteiden potentiaali, kasvoi edelleen.
Tietokoneella uutta tietoa voidaan tehdä ennennäkemättömällä nopeudella. Kun manuaalinen radiopaikantamisjärjestelmä pystyi tuottamaan muutaman paikannuksen minuutissa, siis bittejä sekunnissa, digitaaliseen signaalinkäsittelyyn (DSP) perustuva automaattinen paikantaminen tuottaa miljoonia bittejä sekunnissa. Erilaiset simulointijärjestelmät tuottavat valtavasta määrästä input-tietoa systeemitiedolla (ohjelmistot) valtavan määrän output-tietoa, simulointituloksia. Tarvitaan yhä parempia visualisointivälineitä valtavien output-tietomäärien havainnollistamiseen ihmisen ymmärtämässä muodossa. Olemassaolon tietosisältö kasvaa edelleen.
[muokkaa] Sodankäynnin viides, postmoderni vaihe
Kun Wrightin teos perustuu pääosin vuosiin 1926 - 42, voidaan esittää, että on muodostumassa myös viides sodankäynti, postmoderni sodankäynti. Sen perusta olisi uusi viestintätekniikka, tietokoneet ja etenkin globaalit tietokoneverkot, siis integroitunut elektroninen globaali tieto ja selittävä asia kompleksisuus.
Sen perusta on tietoteknologia, tietokoneet ja tietokoneverkot ja selittävä asia tieto (ja kompleksisuus). Sodankäynnin koko on kulttuurien joukko, maailmanlaajuinen taso. Tämä viittaa globalisaatioon. Siirtyminen postmoderniin sodankäyntiin tapahtuu globaalien tietoverkkojen kautta.
Tiedon tallennuksen ja välittämisen hinta laskee murto-osiin aiemmasta, kuten esimerkiksi verratessa perinteistä pankkimaksamista ja maksamista internetissä. Tieto leviää sekunneissa ja globaalisti. Uuden tiedon tuottamiseen osallistuu yhä usempi, kontaktien määrä lisääntyy radikaalisti. Esimerkkinä vaikka tämä sivu. Globaalista tiedosta tulee etsimättä mieleen: Echelon, GPS, Glonass, Galileo, muut satelliitit, internet, Intel, Microsoft, Cisco, Nokia, CNN, muu globaali media.
Postmodernin sodankäynnin kannalta oleellista ovat kolme globaalia nopeutta kommunikaatiossa: 1080 000 000 km/h tiedolle (valon nopeus), 1 000 km/h ihmisille ja tärkeille tavaroille (suihkukone) ja noin 40 km/h massatavaroille (kauppalaivat). Aikaskaalat ovat em. tapauksissa maapallolla sekunnin murto-osia, vuorokausi ja kuukausi. Näiden nopeuksien sotilaalliset sovellutukset ovat informaatiosodankäynti, erikoisjoukkojen operaatiot ja tavanomainen sodankäynti.
Kun lisäksi yhdellä yhteydellä tapahtuva tiedonsiirto on kasvanut noin kymmenestä bitistä sekunnissa (lennätin) kymmeniin gigabitteihin sekunnissa (valokaapeli), tiedon globaalista tasosta on tullut keskeinen. Uusi tieto syntyy vanhojen tietojen kohdatessa toistensa, vuorovaikutuksessa. Kun tämä alkaa tapahtua globaalilla tasolla ja suurina määrinä, maailma tulee muuttumaan. Mutta ei ilman takaiskuja, itkua ja hammasten kiristystä.
Merkittävä sodankäynti siirtyy globaaliin tietoon, siitä tulee vielä yleisempi kuin edellisessä vaiheessa, sodasta tulee rauhan aikaista, jatkuvaa toimintaa ilman rauhan aikaa. Rauha, tiedon pysyvyys katoaa? Kunnes syntyy globaali yhtenäiskulttuuri? Koska mitään vanhaa ei katoa lopullisesti, vanhoja sodankäynnin muotoja esiintyy edelleen. Esimerkiksi Sudanin orjamarkkinat, joista oli Helsingin Sanomissa uutinen useampi vuosi sitten.
