Omar ibn al-Khattab
Wikipedia
Omar ibn al-Khattab, al-Farooq (arab. عمر بن الخطاب, s. noin 581, Mekka – k. marraskuu 644), josta usein käytetään pelkästään nimeä Omar tai Umar, oli islamin toinen kalifi (634–644) ja sunnamuslimien mukaan ensimmäinen Khulfa-e-Rashidun ("oikeamielinen kalifi"), joita oli neljä.
Omar oli Muhammadin erään vaimon, Hafsan isä. Hän käytti arvonimeä amir al-mu'minin, joka merkitsee uskovien johtajaa. Hänen hallintokaudellaan arabien nousu maailmanvallaksi todella alkoi. Omarin hallintokaudelle ominaista olivat suuret valloitukset ja kansojen suurimittainen ja nopea käännyttäminen islaminuskoon.
Vuonna 636 muslimit saavuttivat Jarmukjoella voiton bysanttilaisista, mikä merkitsi sitä, että tie länteen oli avoin. Vuonna 639 Omar valloitti Egyptin ja 643 Tripolin. Seuraavaksi hän voitti persialaiset Qadisiyyassa. Tämä merkitsi sitä, että reitit Keski-Aasiaan ja Intiaan olivat arabien hallussa. Arabien sotamenestys perustui hyvin pitkälle murskaaviin yllätyshyökkäyksiin ja taitavien sekä kevyesti aseisettujen ratsumiesten liikkuvuuteen, mikä hämmensi raskaasti varustetut vastustajat.
Omar oli näkemyksiltään avarakatseinen ja suhtautui lempeästi muihin uskontoihin. Hän antoi juutalaisten ja kristittyjen säilyttää uskontonsa, kunhan nämä vain maksoivat verot. Vastineeksi tästä he saivat vapautuksen sotapalveluksesta.
Vuonna 644 Omar kuoli, kun kristitty orja puukotti hänet tikarilla.
