Permakulttuuri
Wikipedia
Permakulttuuri tarkoittaa rakennetun ympäristön suunnittelua luontoa kunnioittaen. Käsite permaculture tuli alun perin sanoista permanent agriculture, pysyvä maanviljely, mutta se on levinnyt siitä muillekin suunnittelun osa-alueille, ja nykyisin lyhenne tulkitaan perma=kestävä + kulttuuri.
Maanviljelyssä tavoitteena oli kehittää sellaisia viljelymenetelmiä, jotka eivät vuosikymmenienkään mittaan kuluta maaperää viljelykelvottomaksi esim. ravinteiden riiston, tiivistymisen tai eroosion kautta. Ajatusta kehittelivät ensimmäisinä australialaiset Bill Mollison ja David Holmgren 1970-luvun puolivälissä. Samoin Sepp Holzer Itävallassa on ollut permakulttuurin puolestapuhuja jo vuosikymmeniä [1]
Permakulttuurissa on kolme pääperiaatetta:
- Yhteinen etiikka maasta huolehtimisesta, ihmisistä huolehtimisesta ja reiluista osuuksista (millä tarkoitetaan väestönkasvun ja kulutuksen kasvun hillitsemistä ja luonnonvarojen oikeudenmukaismpaa jakamista). Jokaisella on henkilökohtainen vastuu omista tekemisistään.
- Ekologiset periaatteet, jotka johdetaan luontoa tarkkailemalla kerätyistä havainnoista.
- Suunnittelumenetelmät ja -prosessit, jotka antavat yksilölle tai ryhmälle mahdollisuuden lisätä käsitteellisiä, materiaalisia ja strategisia komponentteja toimintasuunnitelmiin niin, että ne voidaan toeteuttaa ja ylläpitää käyttäen mahdollisimman vähän luonnonvaroja.
1980-luvulla permakulttuurin periaatteet vakiintuivat muuhunkin kuin vain maatalouden suunnitteluun. Nykyisin on useita projekteja, jotka on toteutettu permakulttuurin periaatteita noudattaen.
