Etiikka
Wikipedia
![]() |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä tai viitteitä. Voit auttaa parantamaan artikkelia lisäämällä asianmukaisia lähteitä. |
![]() |
|
---|
Filosofi · Filosofeja |
Koulukuntia ja oppeja |
![]() |
Osa-alueita |
Estetiikka · Etiikka · Logiikka · Metafysiikka · Ontologia · Tieteenfilosofia · Tietoteoria · Yhteiskuntafilosofia |
Erityistieteiden ja tutkimusalojen filosofioita |
Biologian · Fysiikan · Historian · Kemian · Kielen · Matematiikan · Mielen · Oikeuden · Politiikan · Taiteen · Tietojenkäsittelytieteen · Uskonnon · Yhteiskuntatieteiden |
Historia |
Länsimainen filosofia Itämainen filosofia |
Etiikka (kreikan ethika, vakiintuneet tavat) on tutkimusala, joka tutkii moraalia ja siihen liittyviä kysymyksiä kuten eettisen toiminnan periaatteita, hyvää elämää sekä arvojen ja eettisten väittämien luonnetta.
Perinteisesti länsimainen etiikka on filosofian haara. Länsimaista etiikkaa ja sen tutkimusta kutsutaan myös nimellä moraalifilosofia tai filosofinen etiikka.
Länsimaisen analyyttisen filosofian piirissä tutkitun etiikan kaksi keskeistä osa-aluetta ovat normatiivinen etiikka, joka määrittää eettisiä normeja sekä metaetiikka, joka puolestaan selvittää eettisten käsitysten ja moraalisen kielen luonnetta ja perustaa. Arvoteoria tutkii arvojen luonnetta.
Etiikka-sanan suomenkieliseksi vastineeksi on ehdotettu termejä siveysajattelu ja siveystutkimus. Englannin kielessä sanoilla etiikka (ethics) ja moraali (moral) on lähes sama merkitys. Englanninkielisissä lähteissä sanaa ”etiikka” käytetään huomattavasti useammin kuin sanaa ”moraali”, mutta suomentaessa sana voidaan usein kääntää moraaliksi.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Historiaa
Etiikan katsotaan tulleen länsimaiseen filosofiaan Sokrateen mukana. Ennen häntä eläneet niin sanotut esisokraatikot käsittivät filosofian lähinnä luonnonfilosofiana eli fysiikkana. Antiikin aikana filosofia jaettiin usein fysiikkaan, etiikkaan ja dialektiikkaan.
Nykyään etiikka on merkittävä osa sekä analyyttistä- että mannermaista filosofiaa.
[muokkaa] Etiikan peruskysymyksiä
- Kuinka meidän pitäisi elää? Kuinka muita yksilöitä tulisi kohdella? Mitkä tulisi sisällyttää eettisen pohdinnan piiriin?
- Mikä tekee teosta oikean tai väärän? Mitä tarkoitamme, kun sanomme, että meidän pitäisi tehdä jotakin tai että emme saisi tehdä jotakin?
- Minkä periaatteen mukaan toimijan pitäisi valita, mitä tekoja hän tekee? Mitä eettisiä sääntöjä hänen tulisi noudattaa?
[muokkaa] Normatiivinen etiikka
-
Pääartikkeli: Normatiivinen etiikka
Normatiivinen etiikka pyrkii vastaamaan kysymykseen siitä, mitkä ovat oikeat eettiset säännöt, joita yksilön tulisi noudattaa. Normatiivisen etiikan teoriat ilmaisevat, luovat ja puolustavat aina joitakin tiettyjä moraalisia sääntöjä ja arvoja.
Normatiiviset teoriat jaetaan tavallisesti kolmeen luokkaan: velvollisuusetiikka, seurausetiikka ja hyve-etiikka.
[muokkaa] Velvollisuusetiikka
-
Pääartikkeli: Velvollisuusetiikka
Velvollisuusetiikka määrittää tekojen moraalisen arvon teot oikeuttavan säännön perusteella. Velvollisuuseettinen teoria voi antaa esimerkiksi tietyn luettelon teoista, joita saa tai ei saa tehdä (sääntö voi olla esimerkiksi ”tietoisen yksilön tappaminen on kiellettyä”). Velvollisuusetiikka voi myös antaa yhden perustavan eettisen säännön, jonka nojalla muut pysyvät eettiset säännöt johdetaan. Velvollisuusetiikan alalajeja ovat kantilainen velvollisuusetiikka, intuitionistiset etiikat, oikeusetiikat ja libertaristinen etiikka.
[muokkaa] Seurausetiikka
-
Pääartikkeli: Seurausetiikka
Seurausetiikka määrittää tekojen moraalisen arvon näiden tekojen tarkoitettujen seurausten perusteella. Seurausetiikan tunnetuin muoto on utilitarismi (engl. utility = hyöty). Seurausetiikka voi asettaa esimerkiksi eettisen toiminnan johtavaksi periaatteeksi, että on pyrittävä tekemään tilanteessa aina se teko, jonka seurauksena on kaikkien ihmisten kannalta suurin mahdollinen hyöty. Tämänkaltaiset periaatteet eroavat velvollisuusetiikasta siinä, että velvollisuusetiikan mukaan jotkut tietyt teot ovat aina kiellettyjä, kun taas seurausetiikan perusperiaatteesta seuraa, että joku normaalisti kielletty teko voi olla jossain tietynlaisissa tilanteissa sallittu. Utilitarismin alalajeja ovat tilanneutilitarismi ja sääntöutilitarismi
[muokkaa] Hyve-etiikka
-
Pääartikkeli: Hyve-etiikka
Hyve-etiikassa kysytään, mitä hyveitä moraalisesti toimivalla yksilöllä tulee olla. Hyveinä pidettyjä ominaisuuksia voivat olla esimerkiksi hyväntahtoisuus, rohkeus, isänmaallisuus ja kohtuullisuus. Hyve-etiikan edustajiin kuuluu Aristoteles. Aristoteleen mukaan yksilön tulee käyttäytyä hyveellisesti ja kehittää hyveitä, sen sijaan että hän tekisi vain yksittäisiä hyviä tekoja. Aristoteleen teos Nikomakhoksen etiikka painottaa esimerkiksi myöhemmän tilanne-utilitarismin tavoin asiayhteyttä — teko, joka on oikein jossain tilanteessa, saattaa olla jossain toisessa tilanteessa väärin. Tällaisen ajattelun vastakohtana voidaan pitää Kantin etiikkaa, joka keskittyy lähinnä yksittäisiin tekoihin.
[muokkaa] Sopimusteoriat
Sopimusteoriat lähestyvät moraalisuutta yhteiskunnalliselta kannalta ja perustelevat ihmisten perimmäisen luonteen avuin valtion välttämättömyyttä tai tarpeettomuutta. Suuntauksen tärkeimmät kannattajat ovat Thomas Hobbes sekä John Locke 1600-1700-luvuilla. He molemmat loivat omat teoriansa niin sanotusta luonnontilasta ja sitä kautta perustelivat yhteiskuntasopimusta.
Yhteiskuntafilosofia ja etiikka yhdistyvät mainittujen filosofien ajattelussa hyvin lähelle toisiaan ja voi olla vaikea vetää niiden välille rajaa. Sopimusteoriat lasketaan kuitenkin usein yhdeksi neljästä etiikan pääsuuntauksesta.
[muokkaa] Muita etiikan suuntauksia
Lisäksi on olemassa muunlaisia länsimaisen etiikan suuntauksia, jotka ovat syntyneet osaksi vastavaikutuksena edellä esiteltyihin käsityksiin. Näihin uudempiin lähestymistapoihin kuuluvat ainakin seuraavat suuntaukset:
- Feministinen etiikka
- Mannermainen etiikka
- Pragmatistinen etiikka
[muokkaa] Soveltava etiikka
-
Pääartikkeli: Soveltava etiikka
Soveltava etiikka on erityisesti 1900-luvun lopulla kehittynyt filosofinen suuntaus, jossa pyritään etsimään vastauksia käytännön eettisiin ongelmiin soveltamalla filosofisen etiikan teorioita käytännön tilanteiden analysoinnissa. Esimerkkejä käytännön eettisistä ongelmista ovat abortti ja kloonaus. Käytännön ongelmiin voidaan soveltaa normatiivisen etiikan teorioita kuten velvollisuusetiikkaa tai utilitarismia. Yksi soveltavan etiikan muoto on niin kutsuttu kasuistiikka eli tapauskohtainen etiikka. Perinteisiä teorioita saatetaan pitää huonosti soveltuvina käytännön monimutkaisiin ongelmiin. Kuitenkin moraalifilosofisten ongelmien ja periaatteiden tuntemista pidetään hyödyllisenä käytännön eettisiä ongelmia ratkottaessa.
Filosofista etiikkaa soveltava tutkimus voi olla deskriptiivistä eli kuvailevaa tai normatiivistä eli arvottavaa. Deskriptiivisessä tutkimuksessa moraaliset ongelmat käsitteellistetään ja kuvataan. Lisäksi eritellään eri moraalisten osapuolten arvoja, toimintaa ja todellisuuskäsitystä. Normatiivisessä tutkimuksessa esitetään näkemyksiä arvojen ja toimintaperiaatteiden preferensseistä ja koetetaan esittää toimintaa ohjaavia sääntöjä sekä ohjeita.
Soveltavan etiikan aloja ovat: lääketieteen etiikka, bioetiikka, liike-elämän etiikka, ympäristöetiikka, ihmisoikeudet, eläinten oikeudet, viestinnän etiikka, tutkimusetiikka, lainsäädännön etiikka, urheilun etiikka ja kansainvälinen etiikka.
[muokkaa] Etiikkaan liittyviä keskeisiä termejä
- Arvo ilmaisee ihannetta, tavoiteltavana pidettyä asiaa, ominaisuutta tai asiaintilaa. Usein arvot jaetaan niiden itsensä takia tavoiteltaviin itseisarvoihin ja asetettujen päämäärien saavuttamiseen tähtääviin välinearvoihin. Joskus puhutaan myös ei-toivotuista epäarvoista.
- Altruismi tarkoittaa muiden edun panemista oman edun edelle. Se on egoismin eli itsekkyyden vastakohta.
- Individualismi on yksilökeskeisyyttä, kun taas kollektivismi keskittyy koko yhteisön moraaliin.
[muokkaa] Kirjallisuutta
-
Pääartikkeli: Luettelo etiikkaa käsittelevistä kirjoista
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Etiikan sanasto
- Catholic Encyclopedia: Ethics (englanniksi)
- Internet Encyclopedia of Philosophy: Ethics (englanniksi)