Pianosonaatti 8 (Beethoven)
Wikipedia
Pathétique (Pateettinen) eli sonaatti nro 8 Op. 13 c-molli on "Jäähyväissonaatin" ohella toinen niistä sonaateista, joiden lisänimi on tullut Beethovenin omasta kynästä. Se on sävelletty vuosien 1798-1799 välisenä aikana ja omistettu Prinssi Karl Lichnowskylle. Sonaatti on ehkä ensimmäinen Beethovenin sonaatti, joka on tullut hyvin tunnetuksi. Se kuuluu monien huippupianistien ohjelmistoon ja sitä on levytettykin varsin runsaasti. Sonaatti kestää noin 18-21 minuttia esitystemposta riippuen.
[muokkaa] Rakenne
- Sonaatissa on kolme osaa:
- Grave. Allegro di molto e con brio
- Adagio cantabile
- Rondo. Allegro
Ensimmäinen osa on sonaattimuotoinen. Siinä Beethoven on nerokkaasti onnistunut yhdistelemään nopeaa ja hidasta. Ensimmäisen osan hidas alku, grave, vaihtuu nopeaan, joskin yhtä surulliseen teemaan, jossa vasen käsi soittaa nopeita oktaavitremoloita. Joseph Haydnin "Rummunpäristyssinfonia" (sävelletty kolme vuotta aiemmin vuonna 1795) on todennäköisesti vaikuttanut tämän osan syntyyn, molempien teosten kertauksissa on havaittavissa selviä yhtäläisyyksiä. Sen takia mm. ensimmäisen osan lopussa on alkua vastaava hidas kohta.
Adagio alkaa kauniilla ja tunnetulla teemalla, joka pitäisi saada mahdollisimman cantabile (laulavasti). Tämä teema kertautuu kolmesti. Ensimmäisellä kerralla teema on hiljainen ja kaunis. Sen jälkeen Beethoven kasvattaa hieman ohutta sävelkudosta, mutta rauha säilyy. Väliosaan mennessä sävellaji vaihtuu As-duurista Es-duuriin. Sen jälkeen teema kertaantuu kolmannen kerran, jonka jälkeen alkaa aivan uudenlainen väliosa, nyyhkimistä as-mollissa. Nyyhkiminen vaihtuu varsin pian forteen, jonka jälkeen sama teema jatkuu As-duurissa. Lopussa teema kertaantuu jälleen, tällä kertaa säestys on vaihtunut trioleihin. Osa päättyy rauhallisessa As-duuri-harmoniassa.
Viimeinen osa on myrskyisä rondo. Se noudattaa tyypillistä rondomuotoa (ABACABA). Osan toistuvat sforzandot ja surullisen kaunis teema tekevät siitä jännittävän. Sykkivä rondo on hieno vastakohta synkälle alulle.
[muokkaa] Mahdolliset vaikutteet
Joseph Haydnin "Rummunpäristyssinfonian" lisäksi Beethovenin epäillään saaneen vaikutteita teokseen Mozartin sonaatista KV 457. Se on myös c-mollissa ja vasemman käden oktaavikuvioilla uskotaan olevan yhtäläisyyksiä Pathétiqueen. Samanlaisuuksia löytyy myös adagiosta, ajatuksen melodiasta uskotaan olevan peräisin samaisen sonaatin vastaavasta.
Myös Jan Ladislav Dussekin sonaatin op. 35 nro. 3 c-molli on uskottu vaikuttavan tähän sonaattiin, alkuosan levottomuus on hieman samankaltaista kun Beethovenilla. Sonaatit ovat loppujen lopuksi kuitenkin hyvin erilaiset.
| Ludvig van Beethovenin pianosonaatit |
|---|
|
Op. 2 nro 1 | Op. 2 nro 2 | Op. 2 nro 3 | Op. 7 | Op. 10 nro 1 | Op. 10 nro 2 | Op. 10 nro 3 | Op. 13 (Pathétique) | Op. 14 nro 1 | Op. 14 nro 2 | Op. 22 | Op. 26 (Marcia Funebre) | Op. 27 nro 1 (Quasi una fantasia) | Op. 27 nro 2 (Kuutamosonaatti) | Op. 28 (Pastoral) | Op. 31 nro 1 | Op. 31 nro 2 (Tempest) | Op. 31 nro 3 (Die Jagd) | Op. 49 nro 1 | Op. 49 nro 2 | Op. 53 (Waldstein) | Op. 54 | Op. 57 (Appassionata) | Op. 78 | Op. 79 | Op. 81a (Jäähyväissonaatti) | Op. 90 | Op. 101 | Op. 106 (Hammerklavier) | Op. 109 | Op. 110 | Op. 111 |
