Piru
Wikipedia
Piru on joko paholaista palveleva ilkeä otus kuten pikkupiru tai demoni, tai itse paholainen. Tässä artikkelissa käsitellään paholaista palvelevia tai itsenäisiä piruja ja demoneita.
Suomen sana piru on mahdollisesti deminutiivi, vähättelevä johdos paholaista merkitsevästä sanasta perkele. Sana perkele taas on sukua slaavilaiselle ukkosenjumalaa merkitsevälle sanalle perun. Myös pirun erillistä lainautumista sanasta perun on aiemmin ehdotettu, mutta sitä ei enää pidetä todennäköisenä. Suomen kirjakielessä pirun mainitsee ensimmäistä kertaa Mikael Agricola Raamatun käännöksessään. Hän tarkoitti sillä perkelettä eli paholaista. Kuitenkin suomalaisessa kansanperinteessä pirut esiintyvät usein joukkona pieniä pahoja olentoja, jotka muistuttivat hiisiä, peikkoja ja maahisia, ja joskus yksittäisinä olentoina. Suomalaisen kansanperinteen pirut rinnastuvat pitkälti eri puolilla maailmaa tunnettuihin demoneihin.
Kristinuskolla ei ole selvää kantaa siitä, onko paholaisella palvelijoinaan erillisiä pahoja henkiä. Usein on kuitenkin kansanomaisesti ajateltu, että paholaisella on kätyreitä samaan tapaan kuin Jumalalla on enkelit.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Pirun ulkonäkö
Piru, paholainen tai demoni on nykyaikaisessa viihteessä yleensä punainen, pieni, sarvekas, pukinjalkainen ja hiilihangolla aseistautunut ihmishahmo. Jos sillä on siivet, ne ovat lepakonsiivet. Jokseenkin tämänkaltainen pirun, demonin tai paholaisen ulkomuoto löytyy jo keskiaikaisista kirkkomaalauksista ja goottilaistyylisiä kirkkoja ja katedraaleja vartioineista irvokkaista patsaista, gargoileista. Pirun pukinsarvet ovat luultavasti peräisin Euroopan alkuperäisiltä pakanajumalilta. Toisaalta piru saattaa olla myös kaunis nainen tai komea mies tai olemukseltaan epämääräinen henkiolento. Jälkimmäisiä kutsutaan usein demoneiksi. Niiden alkuperä ovat ilmeisesti pakanalliset luonnonhenget, ja ne myös joskus sekoitetaan näihin. Jotkut demonit saattavat myös olla täysin itsenäisiä tai riippumattomia saatanasta.
[muokkaa] Pirun käyttäytyminen
Päinvastoin kuin paikkaan sidotut kummitukset, pirut ja demonit saattavat vaeltaa ympäriinsä etsien sopivia uhreja. Ne voivat iskeä äkkiarvaamatta ja riivata ihmisiä eli asettua ihmiseen asumaan. Riivattu ihminen saattaa käyttäytyä hullusti tai sairastua, tai hänen persoonallisuutensa voi muuttua täysin. Riivauksen voi poistaa asiansa osaava manaaja. Pirut ovat voineet myös riivata taloa eli tulla taloon asumaan ja häiritsemään talonväkeä. Tällöinkin on tarvittu manaajaa tai taikoja pirujen karkottamiseksi.
Suomesta tunnetaan kertomuksia, joiden mukaan piru on tullut häätansseihin tuntemattoman miehen hahmossa. Hän on saattanut tanssittaa morsianta, joka on sairastunut tai häpäistynyt tästä toimituksesta. Piru voi myös tekeytyä naiseksi ja turmella miehen.
[muokkaa] Kirjallisuutta
Klemettinen, Pasi 1997: Mellastavat pirut. Tutkimus kansanomaisista paholais- ja noituuskäsityksistä Karjalan kannaksen ja Laatokan karjalan tarinaperinteessä. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
