Mikael Agricola

Wikipedia

Tämä artikkeli on viikon yhteistyöartikkeli,
koska tämä merkittävästä aiheesta oleva artikkeli tarvitsee
laajennusta. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.

Albert Edelfeltin piirros Mikael Agricolasta. Ainuttakaan aikalaiskuvaa Agricolasta ei ole säilynyt.

Mikael Agricola (s. noin 1510, Pernaja – k. 9. huhtikuuta 1557, Uusikirkko) oli Turun piispa ja uskonpuhdistaja, joka kehitti pohjan suomen kirjakielelle, sekä kirjoitti ja käänsi ensimmäiset suomenkieliset painetut kirjat. Häntä sanotaan ”suomen kirjakielen isäksi”.

[muokkaa] Alku-ura

Agricola oli syntyisin Pernajan Torsbysta varakkaasta talonpoikaistalosta. Agricolan kotiseutu oli suurelta osin ruotsinkielistä, mikä on johtanut historioitsijat ja kielitieteilijät kiistelemään siitä, oliko Agricolan kotikieli ruotsi vai suomi.^[1] Perinteinen kansallismielinen historiankirjoitus uskoo Agricolan tulleen suomenkielisestä kodista perustellen tätä sillä, että muuten hän ei olisi kyennyt kirjoittamaan niin sujuvaa ja hyvää suomea. Agricolan kotikielestä ei voida historiallisten todisteiden nojalla sanoa mitään varmaa, mutta oppipa hän suomen kielen vanhemmiltaan tai vasta myöhemmällä iällään, hän kuitenkin hallitsi sen ilmeisen täydellisesti.

Agricola oli jo poikana ilmeisen tiedonhaluinen ja erityisen lahjakas. Hänen ensimmäinen opettajansa, Pernajan seurakunnan kirkkoherra, ilmeisesti taivutteli vanhemmat lähettämään poikansa 1510-luvun lopulla Viipuriin latinankouluun. Opinkäynti oli tuohon aikaan vain muutamien etuoikeus. Siihen vaadittiin aina varakkaita vanhempia, luontaista kykyä ja kirjasivistyksen omaavan miehen suosituksia. Viipurissa Mikael Olavinpoika otti sukunimekseen isänsä ammatin mukaan Agricolan (lat. ”maanviljelijä”), joka oli suosittu nimenomaan Saksan humanistipiireissä, joihin Agricola opiskeluaikoinaan Viipurissa tutustui.

Kahdeksan vuoden opiskelun jälkeen Agricola pääsi 18-vuotiaana nuorukaisena Suomen kirkon piispan lähipiiriin, Turun piispan Martti Skytten sihteeriksi, ja sai tuntea, kuinka luterilaiset uudistuksen tuulet jo puhaltelivat kirkollisessa elämässä kuunnellessaan Martti Lutherin entisen oppilaan Pietari Särkilahden saarnoja luterilaisesta uskonopista. Uskonpuhdistus oli pantu virallisesti toimeen Ruotsin valtiopäivillä vuotta aiemmin 1527, ja Agricolasta tuli tärkeimpien uskonnollisten uudistusten toteuttaja Suomessa. Pappisvihkimyksensä Agricola sai 1530-luvun alkupuolella. Vuonna 1536 hänet lähetettiin opiskelemaan Wittenbergin yliopistoon Saksaan, jossa Martti Luther ja Philip Melanchthon tuolloin elivät ja vaikuttivat. Agricola päätti opintonsa maisterintutkintoon keväällä 1539, jonka jälkeen hänet valittiin Turun katedraalikoulun rehtoriksi. Sekä Luther että Melanchthon olivat kirjoittaneet hänestä suosituskirjeet Kustaa Vaasalle. Agricola hoiti virkaa yhdeksän vuoden ajan kirjoittaen samalla ahkerasti.

[muokkaa] Kirjalliset työt

Pronssiveistos Mikael Agricolasta Turun tuomiokirkossa.

Uskonpuhdistuksen tärkeimpiä uudistuksia oli Raamatun ja kirkollisten tekstien kääntäminen latinasta kansankielelle. Jumalanpalvelusten kansankielistäminen vaati suomenkielistä uskonnollista kirjallisuutta, ja Lutherin periaatteiden mukaan kaikkien oli kyettävä lukemaan Raamattua omalla kielellään. Suomenkielisen uskonnollisen kirjallisuuden luomisesta tuli Mikael Agricolan elämäntyö.

Agricola aloitti Uuden testamentin suomentamisen jo opiskellessaan Wittenbergissä lähteinään kreikankielinen alkuteos ja Lutherin saksannos, ja se julkaistiin 1548 nimellä Se Wsi Testamenti. Ensimmäinen Agricolan ilmestynyt työ oli kuitenkin Abckiria (1543), lukemisen ja kristinopin perusteet sisältänyt aapinen. Rucouskiria Bibliasta (1544) sisälsi jumalanpalveluksia ja yksityistä hartautta varten tarkoitettuja rukouksia, jotka Agricola oli kirjoittanut Raamatun, vanhojen katolisten rukousten, uskonpuhdistajien ja Erasmus Rotterdamilaisen tekstien pohjalta. Agricolan suurena tavoitteena oli kääntää koko Raamattu, mutta urakka tyrehtyi rahoituksen puutteeseen. Hän suomensi kuitenkin osia Vanhasta testamentista teoksissa Dauidin Psalttari, Weisut ia Ennustoxet Mosesen Laista ia Prophetista Wloshaetut ja Ne Prophetat. Haggai. SacharJa. Maleachi. (1551–1552). Jumalanpalveluksia varten Agricola laati (1549) kirkkokäsikirjat Käsikiria Castesta ia muista Christikunnan Menoista,Messu eli Herran Echtolinen ja Se meiden Herran Jesusen Christusen Pina, ylesnousemus ia taiuaisen astumus, niste Neliest Euangelisterist coghottu. Näiden kirjojen tarkoituksena oli uskonpuhdistuksen mukaisesti mahdollistaa suomenkieliset kirkonmenot seurakunnissa ja opettaa kansa lukemaan.

Agricola ei ollut ensimmäinen, joka kirjoitti suomen kieltä, sillä yksittäisiä suomenkielisiä uskonnollisia tekstejä oli ilmestynyt jo aiemmin. Hänen tuotantonsa oli kuitenkin sekä huomattavasti laajempaa että kielellisesti lahjakkaampaa kuin aikaisemmat yritelmät. Agricola haki suomen kielen kirjoitusasulle mallia ruotsista, saksasta ja latinasta, ja hänen teksteissään on havaittavissa näistä kielistä lainattuja piirteitä, kuten vierasperäiset lauserakenteet (mm. artikkelin käyttö: ”Se Wsi Testamenti”). Agricola käytti suomen kirjakielestä myöhemmin hävinneitä kirjaimia (w, c, x).

Agricolan teksteistä tunnetuin on hänen Abckiriansa etulehdellä oleva runo, josta saa hyvän kuvan hänen kielestään. Teksti on vanhahtavasta kieliasustaan ja horjuvasta oikeinkirjoituksestaan huolimatta yhä nykylukijan ymmärrettävissä:

Oppe nyt wanha ia noori / joilla ombi Sydhen toori.
Jumalan keskyt / ia mielen / iotca taidhat Somen kielen.
Laki / se Sielun Hirmutta / mutt Cristus sen taas lodhutta.
Lue sijs hyue lapsi teste / Alcu oppi ilman este.
Nijte muista Elemes aina / nin Jesus sinun Armons laina.

(Opi nyt vanha ja nuori / joilla ompi sydän tuore
Jumalan käskyt ja mielen / jotta taidat suomen kielen.
Laki se sielun hirmuttaa / mut Kristus sen taas lohduttaa.
Lue siis, hyvä lapsi, tästä / alkuoppi ilman estettä.
Niitä muista elämässä aina / niin Jeesus sinulle armonsa lainaa.)

Dauidin psalttarin esipuheeseen Agricola kirjoitti runomuotoisen luettelon vanhoista suomalaisista jumalista ja lyhyet selostukset eri jumalien merkityksestä ihmisille. Tarkoitus oli osoittaa, miten vimmattua ja syntistä pakanuus oli. Luettelo on kiinnostanut tutkijoita, sillä seuraavat laajemmat kansanuskon kuvaukset ovat vasta myöhemmiltä vuosisadoilta. (luettelo löytyy artikkelista suomalaisten muinaiset jumalat)

[muokkaa] Myöhempi ura

Oskari Jauhiaisen vuonna 1952 valmistunut Mikael Agricolan patsas Turun tuomiokirkon edustalla.

Turun piispan Martti Skytten kuoltua 1550 Agricola hoiti tämän tehtäviä, kunnes Kustaa Vaasa, jaettuaan Suomen kirkon kahteen hiippakuntaan, Turun ja Viipurin, nimitti Mikael Agricolan Turun piispaksi 1554. Tuona aikana olivat ruotsalaisten ja venäläisten väliset rajariidat jatkuvia ja niinpä Kustaa Vaasa yritti saada rauhan aikaan neuvotteluilla. Hän lähetti 1557 alussa Moskovaan rauhanneuvotteluvaltuuskunnan, johon Agricolakin kuului. Paluumatkalla hevoskyydissä Agricola sai ankaran sairauskohtauksen, johon hän kuoli juuri Suomen rajan ylitettyään Uudenkirkon pitäjän alueella. Alueelle perustettiin tapahtuman muistoksi Kuolemanjärven pitäjä. Agricola haudattiin todennäköisesti Viipurin dominikaaniseen tuomiokirkkoon (nykyään raunioina).

[muokkaa] Agricolan keksimiä sanoja

Luoja
Vapahtaja
inhimillinen
nöyrä
lohikäärme
esikuva
esimerkki
esimies
hallitus
hengellinen
historia
kanne
omatunto
vihollinen
iankaikkinen
jalopeura (nyk. leijona)
lustitarha (nyk. paratiisi)
luutarha (nyk. hautausmaa)
kirjakammio (nyk. kirjahylly)

[muokkaa] Triviaa

Mikael Agricolan muotokuva ja Turun tuomiokirkko oli suunnitteilla 5 000 markan seteliin 1990-luvulla. Seteli oli tarkoitus ottaa käyttöön, jos Suomen markan arvo olisi pudonnut liikaa devalvoinnin tai kelluttamisen seurauksena.
Vuonna 2007 tulee kuluneeksi 450 vuotta Agricolan kuolemasta. Juhlavuoden kunniaksi aiheesta julkaistaan muun muassa postimerkki, mitali sekä juhlaraha.
"Suomen kirjakielen toiseksi isäksi" kutsuttu Elias Lönnrot syntyi tasan 245 vuotta Agricolan kuoleman jälkeen, 9.4.1802.

[muokkaa] Katso myös

[muokkaa] Kirjallisuutta

Viljo Tarkiainen & Kari Tarkiainen: Mikael Agricola. Suomen uskonpuhdistaja. Otava 1985, Helsinki.
Simo Heininen: Mikael Agricola ja Erasmus Rotterdamilainen. Suomalaisen kirjallisuuden seuran julkaisu 192. SKS 2006, Helsinki.