Progressiivinen metalli

Wikipedia

Progressiivinen metalli on progressiivisen rockin raskaampi muoto. Se eroaa tavallisesta heavy metalista monimutkaisten rumpukomppien ja tahtilajien osalta. Tyypillistä "progemetallille" on myös futuristinen soundimaailma lukuisine kitaraefekteineen ja kosketinsoitinsaundeineen. Laulu on vahvasti eläytyvää ja voi hetkessä vaihdella herkästä tulkinnasta matalaan murinaan. Lisäksi kappalerakenteet eivät ole tyypillisen suoraviivaisia vaan "kehittyviä".

Sisällysluettelo

1 Mitä on progressiivinen metalli?
2 Historia
3 Vaikutteet
- 3.1 Progressiiviseen metalliin vaikuttaneet tyylilajit (kursivoituna esimerkkiyhtye)
4 Merkittäviä progressiivisen metallin albumeita
5 Progressiivia metalliyhtyeitä

[muokkaa] Mitä on progressiivinen metalli?

[muokkaa] Yleistä

Sanana progressiivinen tarkoittaa sanakirjamääritelmän mukaan 1) asteittain kehittyvää, kasvavaa, etenevää sekä 2) uudistusmielinen, kehittävä, edistyksellinen. Tämä pätee myös progressiiviseen metalliin, sillä varsinkin monelle modernin ja ehkä kevyemmän progressiivisen metallin edustajalle on tyypillistä, että kappaleet "kehittyvät asteittain". Alussa on yksinkertainen melodia ja siihen lisätään elementtejä sekä kasvatetaan sitä. Vaihtelevuus on myös pääosassa, sillä progressiivinen metallikappale koostuu yleensä monesta osasta ja voi sisältää kaikkea herkän bluestulkinnan ja hyökkäävän thrash metalin väliltä.

[muokkaa] Soundit

Aiemmin kuvattu monipuolinen soundimaailma on myös varsin tärkeässä osassa. Kitarat ovat vahvasti prosessoituja, lauluefektejä on runsaasti ja kosketinsoittaja loihtii mitä erilaisempia soundeja sekä efektejä monenlaisten syntetisaattorilaitteiden kautta.

[muokkaa] Kappaleiden pituus

Kappaleiden pituus on myös tärkeässä osassa puhuttaessa progressiivisesta metallista. Kärjistetysti voidaan sanoa, että progemetallikappaleet kestävät vähintään yli 4min, usein jopa yli 10min ja joskus yli 20min.

[muokkaa] Rytmit

Rytminen "kikkailu" eli monimutkaiset tahtilajit ja niiden runsaat vaihdokset ovat progressiivisen metallin hallitseva piirre. Ääripäänä voisi mainita fuusiojazzin ja progemetallin sekoituksen LTE:n, Liquid Tension Experiment, tai teknisen Spastic Incin. Toinen tärkeä seikka on modulaatiot ja sävellajin vaihdokset. Sointurakenteet ovat myös monimutkaisempia kuin tavallisessa metallimusiikissa ja erilaisia sus-sointuja käytetään paljon.

[muokkaa] Soolot

Soolot ovat tärkeässä roolissa progressiivisessa metallissa, vaikka joillakin yhtyeillä niitä ei ole paljon, koska niitä ei tarvita. Kitarasoolot ovat pitkiä ja monimutkaisia, efektejä on paljon ja sooloissa käytetään monimutkaisia skaaloja, joskaan niitä ei noudateta orjallisesti vaan poimitaan nuotteja muista skaaloista ja rinnakkaissävellajista. Kosketinsoitinsoolot ovat myös yleisiä ja niissä käytetään monenlaisia efektejä ja syntetisaattorisoundeja.

[muokkaa] Laulu

Vokaalit ovat teknisiä ja lauluosuuksiin kuuluu voimakas fraseeraus sekä erilaiset tehokeinot, kuten örinä, huuto ja kirkuminen/rääkyminen/korina. Pääasiallisesti näitä kuitenkin käytetään vähän, mutta tehokkaasti erilaisten tunnetilojen kuvaamiseen. Laulutekniikoita käytetään monipuolisesti, ei tyydytä pelkkään rintaääneen vaan ns. pää-ääni ja falsetti on myös käytössä. Vaikutteita laulun osalta otetaan usein 1980-luvun heavy metalista sekä sitä kautta myös power metalista.

[muokkaa] Historia

Progressiivisen rockin ja heavy metalin välillä oli vuorovaikutusta jo 1970-luvulla. Progressiivisen heavyrockin pioneerina on usein pidetty brittiläistä Uriah Heep- yhtyettä. Varsinaisen progressiivisen metallin voidaan voidaan katsoa alkaneen 1980-luvun puolivälissä sellaisten yhtyeiden kuin Celtic Frost, Dream Theater, Queensrÿche, Fates Warningin ja Savatagen tuotannosta. Suurempaan suosioon progressiivinen metalli nousi 1990-luvun alussa Queensrÿchen "Silent Lucidityn" ja Dream Theaterin "Pull Me Underin" tultua hiteiksi radiossa ja MTV:llä. Myös Primus raivasi tilaa myöhemmille proge bändeille. Uuden sukupolven progressiiviselle metallille (eng. moder progmetal) puolestaan tietä raivasivat esim. sellaiset yhtyeet kuin Devin Townsend, Tiamat. Itse Uuden sukupolven "progemetalli"-yhtyeitä puolestaan ovat mms. Tool ja Strapping Young Lad.

[muokkaa] Vaikutteet

Progressiivisella metallilla on lukuisia eri alalajeja, sillä eri yhtyeet ottavat vaikutteita eri genreistä. Voidaan myös sanoa, että progressiivinen rock ja Jazz ovat vaikuttaneet syvästi myös moniin sellaisiin merkittäviin metalliyhtyeisiin, joita ei kuitenkaan yleensä pidetä progressiivista metallia edustavina. Esimerkiksi Mercyful Faten sävellykset ovat proge-vaikutteisia ja monimutkaisia. Samaa voidaan sanoa joistakin melodisen black metalin edustajista, (esimerkiksi Emperor).

[muokkaa] Progressiiviseen metalliin vaikuttaneet tyylilajit (kursivoituna esimerkkiyhtye)

Lisäksi useimmat progressiivisen metallin yhtyeet ottavat osasia eri heavy metal -genren sisällä olevista tyylisuunnista.

[muokkaa] Merkittäviä progressiivisen metallin albumeita

Fates Warning: Awaken the Guardian (1986)
Celtic Frost: Cold Lake (1988)
Queensrÿche: Operation: Mindcrime (1988), Empire (1990)
Dream Theater: Images and Words (1992), Awake (1994), Metropolis Pt. 2: Scenes from a Memory (1999)
Tool: Ænima (1996), Lateralus (2000), 10,000 Days (2006)
Pain of Salvation: Entropia (1997)
Amorphis: Elegy (1996)
Devin Townsend: Infinity (1998)
Kamelot: Eternity (1995), Dominion (1997), Siege Perilous (1998), The Fourth Legacy (1999)
Liquid Tension Experiment: Liquid Tension Experiment (1998)
Symphony X: V: The New Mythology Suite (2000)
Therion: Symphony Masses: Ho Drakon, Ho Megas (1993), Crowning of the Atlantis (1999), Deggial (2000),Secret of the Runes (2001), Sirius B (2004), Lemuria (2004)
Mastodon: Remission (2002), Leviathan (2004)
Pain of Salvation: Remedy Lane (2002)
Opeth: Damnation (2003)
Ayreon: The Human Equation (2004)

[muokkaa] Progressiivia metalliyhtyeitä

Metallimusiikin tyylilajit

Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org../../../p/r/o/Progressiivinen_metalli.html

Luokka: Metallimusiikin tyylilajit