Amorphis

Wikipedia

Amorphis

Toiminnassa	1990 -
Kotipaikka	Suomi
Laulukieli	englanti
Tyylilaji	death metal progressiivinen metalli
Levy-yhtiö	Virgin Records Relapse Records Nuclear Blast
Jäsenet	Tomi Joutsen Esa Holopainen Tomi Koivusaari Santeri Kallio Niclas Etelävuori Jan Rechberger

Amorphis on suomalainen progressive metalia esittävä yhtye, jonka musiikki on ottanut vaikutteita suomalaisesta mytologiasta etenkin kolmella ensimmäisellä levyllään. Kalevala- ja Kanteletar-aiheisia kappaleita raskaalla soundilla esittävä Amorphis on saavuttanut mainetta ulkomaillakin. Yhtyeen musiikki on vaihdellut death metalista progressiiviseen rockiin. Pääasiassa Amorphis esittää raskaammankin antinsa melko melodisesti, ja laulu vaihtelee puhtaasta "örinään".

[muokkaa] Historia

Amorphiksen perustivat syksyllä 1990 kitaristi Esa Holopainen ja rumpali Jan Rechberger ja pian mukaan liittyivät kitaristi-laulaja Tomi Koivusaari ja basisti Olli-Pekka "Oppu" Laine. Varhaisina aikoina yhtyeen tyylinä oli hyvin raskas ja perinteinen Brutaali death metal varustettuna doom metal ja thrash metal vaikutteilla, sekä Folk tyylisillä melodioilla. Yhden demon ja EP:n jälkeen syntyi ensimmäinen kokopitkä The Karelian Isthmus joka julkaistiin Nuclear Blast Recordsin kautta 1993. Soundit olivat esikoisella hyvin raskaat ja jopa hieman nuhruiset eikä levyä muutenkaan ole pidetty itse amorphiksen fanien mukaan keskinkertaista parempana, sillä myöhemmin löytynyt omaperäinen ote ja äänimaailma puuttuivat vielä tuolloin, mutta Brutaalimman metallin (ja eritoten death metalin) suuraikoina 90-luvulla levyä pidettiin jo jonkinlaisena raskaan metallin merkkiteoksena.

Yhtyeen toisella levyllä, Tales From The Thousand Lakes, kappaleet perustuivat vahvemmin Kalevalaan. Melodiset elementit kasvoivat ja Kasper Martenson tuli soittamaan koskettimia. Albumin suosio yllätti jopa bändin jäsenet ja Tales from the Thousand Lakesia pidetäänkin jonkinlaisena klassikkolevynä suomalaisessa metalligenressä.

Yhtyeen suosio kasvoi huimasti toisen levyn jälkeen ja seuraavaksi, vuonna 1996 ilmestyneellä Elegyllä mukaan liittyi Koivusaaren rinnalle puhtaat osuudet laulanut Pasi Koskinen, koskettimiin vaihtui Kim Rantala ja rumpali Jan Rechberger korvautui Stonesta tutulla Pekka Kasarilla. Elegyllä ulosanti alkoi hiljalleen muuttua kohti myöhempää, progressiivista Amorphista, vaikkakin death-elementit olivat yhä vahvasti esillä. Murrosta kuvaa hyvin se, että levyllä on kaksi versiota My Kantele-kappaleesta; toinen särökitaroilla ja molempien laulajien laulamana, ja toinen hempeämpänä versiona Koskisen puhtailla vokaaleilla. Elegyn sanoitukset perustuvat Kantelettaren runoihin.

1999 Amorphis julkaisi Tuonelan, neljännen täyspitkänsä, jolla tyyli muuttui radikaalisti ja kosketinsoittaja vaihtui jälleen kerran. Mukana on vahvoja Kingston Wall-vaikutteita ja Sakari Kukon soittamat saksofoni ja huilu. Vokaalit ovat lähes kokonaan puhtaat ja death metal jäi muutenkin taka-alalle.

2001 Ilmestyi vieläkin kokeilevampi ja jazzista vaikutteita ottanut Am Universum. Tätä seurannut Far From The Sun jäi viimeiseksi Elegyltä asti mukana olleelle Pasi Koskiselle. Koskisen motivaation puute ja halu keskittyä omiin projekteihinsa johti yhteispäätökseen teiden erkanemisesta kesän 2003 festivaalikiertueen jälkeen.

2006 julkaistiin kuudes täyspitkä Eclipse yhdessä uuden laulajan, Tomi Joutsenen kanssa. Samalla Amorphis palasi takaisin Kalevala-aiheisiin sanoituksiin Eclipsen lyriikoiden perustuessa Kullervon kertomukseen. Uusimman albumin musiikissa on kuultavissa piirteitä lähes kaikilta Amorphiksen aiemmilta tuotoksilta; mukana on raskailla vokaaleilla vedettyä metallia, mutta myös kokeilevaa ja progressiivista maalailua. Monet fanit pitävätkin Eclipseä Amorphiksen parhaana albumina sitten Elegyn.