Ratapyöräily
Wikipedia
Ratapyöräily on pyöräilyn muoto, jossa pyöräillään tarkoitusta varten valmistetuilla radoilla eli velodromeilla.
Kansainvälistä ratapyöräilytoimintaa valvoo ja ohjaa kansainvälinen pyöräilyliitto UCI.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Pyörä
Ratapyöräilyssä käytetään yksinkertaisia, yksivaihteisella kiinteällä välityksellä varustetuilla pyöriä. Niissä ei ole jarruja ja ohjaustanko kaartuu alemmaksi kuin maantiepyörässä. Pyörissä on myös kiinteä välitys, eli pyörän polkimet pyörivät samaa tahtia renkaiden kanssa ja pyöräilijän on näin poljettava koko ajan. Ratapyörät ovat nopeita ja kevyitä, ja niiden runkogeometriat vaihtelevat kilpailulajien mukaan. Koska vaihteita on vain yksi, on oikean välityksen valitseminen merkittävässä asemassa.
[muokkaa] Ajoasento
Koska aerodynaamisuus on merkittävässä asemassa ratapyöräilyssä, on myös siihen runsaasti vaikuttavaan ajoasentoon kiinnitetty huomiota. Ohjaustanko on paljon alempana kuin maantiepyörässä. Monissa lajeissa pyöräilijöillä on maantiepyöräilytyyppiset lisäkahvat (ns. triathlon-tanko), johon nojaten saavat optimaalisen asennon, jossa yläruumis on lähes vaakatasossa ja ilmanvastus näin mahdollisimman pieni. Lisäkahvat on kuitenkin yhteislähdöissä kielletty. 1990-luvulla skotlantilainen Graeme Obree kehitti vallankumouksen varsin kumaran nopeuslaskijan asentoa muistuttavan "muna"-ajoasennon, jossa käsivarret olivat vartalon sivuilla, ja tätä varten erityisvalmistetun pyörän ja rikkoi tunnin ajon maailmanennätyksen ja voitti maailmanmestaruuksia. Asento kuitenkin kiellettiin, minkä jälkeen samainen Obree kehitti uuden vallankumouksellisen ns. Teräsmies-asennon, jossa kädet oli ojennettuna suoraan eteen kuin Teräsmiehellä tämän lentäessä. Sittemmin myös Teräsmies-asento kiellettiin. Nojapyörän tapaisilla pyörillä olisi mahdollisuus päästä vielä kovempaa, mutta UCI on kieltänyt ne jo vuonna 1934.
[muokkaa] Kilpailulajit
[muokkaa] Aika-ajo
Aika-ajossa kukin kilpailija vuorollaan ajaa ennalta määrätyn matkan tavoitteenaan mahdollisimman hyvä aika. Miehillä virallinen arvokisoissa oleva kilpailumatka on 1 000 ja naisilla 500 metriä. Näillä matkoilla lähtö suoritetaan paikaltaan. Ajat otetaan sekunnin tuhannesosan tarkkuudella. Ennalta kovemmiksi arvioitujen kilpailijoiden lähtöpaikka on jälkipäässä. Jotta olosuhteet pysyisivät vertailukelpoisina, kaikkien kilpailijoiden on ajettava saman päivän aikana. Mikäli näin ei voida tehdä, joudutaan kilpailu peruuttamaan ja järjestämään uudelleen jonakin toisena päivänä.
[muokkaa] Eräajo
Ejäajossa eli sprintissä kaksi kilpailijaa ajaa toisiaan vastaan ('erä') kolme kierrosta. Kokonaismatkalla, joka riippuu velodromin kierroksen pituudesta, ei ole suurta merkitystä, sillä viimeisen 200 metrin aika ratkaisee. Tämän johdosta erän alkuosa painottuu taktikointiin: kilpailijat tarkkailevat toistensa liikkeitä ja hidastelevat, joskus jopa pysähtyvät. Taktikoinnin tarkoituksena on hankkia edullinen asetelma viimeiselle 200 metrille. Yleensä kilpailija, joka joutuu tuulenhalkojaksi, on heikommassa asemassa ja takaa 'imusta' on helppo tulla ohi. Arvokisoissa alkukilpailut ajetaan 200 m henkilökohtaisena aika-ajona ja vasta puolivälieristä lähtien varsinaisena eräajona, joissa voittaja ratkaistaan paras kolmesta -periaattella.
[muokkaa] Joukkuesprintti
Joukkuesprintissä kilpaillaan kolmimiehisillä joukkueilla. Erä koostuu kolmesta kierroksesta, joista kussakin kaksi joukkuetta ajaa toisiaan vastaan. Joukkueet lähtevät liikkeelle vastakkaisilta puolilta rataa suorien keskiviivoilta ja jokainen ajaja vetää joukkuetta yhden kierroksen minkä jälkeen jää pois. Viimeisellä kierroksella ankkurit ovat radalla tällöin kahdestaan. Erityisesti ankkureilta vaaditaan hyviä kestävyysominaisuuksia, ja tässä tehtävässä toimiikin usein aika-ajoon erikoistunut ajaja. Joukkueiden jäsenet eivät saa työntää toisiaan eivätkä ajautua yli 15 metrin päähän toisistaan.
Erän voittaja etenee jatkoon. Maailmancupissa eristä jatkoon menee neljä parhaaseen aikaan kyennyttä joukkuetta. Kaksi parasta loppukilpailuun ja kolmas ja neljäs erään, jolla ratkaistaan kolmannen ja neljännen sijan kohtalo. Tasapelissä viimeisen kierroksen aika ratkaisee voittajan. Olympiasprintti on varsin uusi laji, mestaruustasolla siinä kilpailtiin ensi kertaa vasta vuonna 1996.
[muokkaa] Takaa-ajo
Takaa-ajossa kaksi kilpailijaa kerrallaan lähtee liikkeelle yhtä aikaa radan vastakkaisilta puolilta, pää- ja takasuoran keskikohdassa sijaitsevilta viivoilta. Miehillä kilpailumatka on 4 000 metriä, naisilla ja junioreilla 3 000 metriä. Erän voittaa paremman ajan saavuttanut tai vastustajan kiinni ajanut kilpailija. Ajaja katsotaan kiinnotetuksi kun vastustajan rattaat ovat hänen omiensa etupuolella. Tosin MM-kisoissa, joissa jatkoonmenijät ratkaistaan aikojen perusteella, on myös kiinniotettujen ajajien ajettava maaliin, jotta heille saadaan aika.
[muokkaa] Joukkuetakaa-ajo
Joukkuetakaa-ajossa periaate on sama kuin henkilökohtaisessa takaa-ajossa, mutta siinä kilpaillaan neljän miehen joukkueilla. Kolmannen miehen aika on ratkaiseva. Joukkueiden jäsenet eivät saa työntää toisiaan. Nykyään myös pikaluisteluun on otettu mukaan joukkuetakaa-ajon periaatetta noudattava kilpailumuoto.
[muokkaa] Keirin
Keirinissä kahdeksan kierroksen mittaisesta erästä ensimmäiset viisi ja puoli kierrosta ajetaan moottoripyörän perässä. Kussakin erässä ajajia on kuusi ja moottoripyörä nostaa vauhdin 45 kilometriin tunnissa, ja sen poistuttua radalta ajetaan loppumatka kiritaisteluna. Keirin on peräisin Japanista, missä kilpailuja alettiin järjestää jo vuonna 1948, lajiliitto perustettiin vuonna 1957. Laji on vielä nykyäänkin maassa hyvin suosittu ja vedonlyönti sen ympärillä kukoistaa. Jotta japanilainen pääsisi kilpailemaan lajissa, tulee hänen käydä Keirin-koulu. Ainoastaan 10 prosenttia oppilaista läpäisee tiukan, 15 tuntia päivittäistä harjoittelua sisältävän opintien. Keirin oli ensi kertaa olympialaisten ohjelmassa Sydneyssä 2000.
[muokkaa] Pisteajo
Pisteajo on yhteislähtökilpailu, miehillä 40 ja naisilla 25 kilometriä mitaltaan. Joka kymmenes kierros on kirikierros. kirikierroksen neljä parasta saavat pisteitä kaavan 5-3-2-1 mukaan. Viimeiseltä kierrokselta saa kaksinkertaiset pisteet. Kuitenkin ajajat, jotka ovat saaneet muut kierroksella kiinni, ovat lopputuloksissa parhaimpana. Loppujärjestys määräytyy sen mukaan, kuinka paljon pisteitä samalla kierroksella olevat ajajat ovat keränneet. Voittaja on kilpailun johtajan kanssa samalla kierroksella oleva henkilö, jolla on eniten pisteitä.
Koska radalla on paljon pyöräilijöitä, saavat takana imussa ajavat huomattavaa aerodynaamista etua. Kilpailuissa pyöräilijät usein ajavatkin yhtenä ryppäänä ja kirivät kirikierroksilla, usein joukkuetoveriensa imua apunaan käyttäen. Lajin luonteesta johtuen myöskään yhteentörmäykset eivät ole harvinaisia.
[muokkaa] Pariajo
Pariajo eli madison (Madison Square Gardenin mukaan) on kahden kaksihenkisen joukkueen välinen viestikilpailu. Matka on 50 kilometriä. Vaihdot tapahtuvat lennosta siten, että ajovuoroaan odottava joukkueen jäsen kiertää radan ulkoreunaa. Vaihdot tapahtuvat vapaasti lennosta siten, että oman aktiivivuoronsa lopettava ajaja vetäisee parinsa kädestä vauhtiin. Säännöt ovat muutoin samat kuin pisteajossa, joka 20. kierros on kirikierros.
[muokkaa] Muita lajeja
Tandem-eräajo ja ajo tuntemattomalla matkalla eivät kuulu enää viralliseen ohjelmaan.
