Ratifiointi
Wikipedia
Ratifiointi tarkoittaa sopimuksen lopullista hyväksymistä, vahvistamista, saattamista voimaan.
Ratifiointia käytetään etenkin valtioiden välisissä sopimuksissa, joiden voimaansaattaminen edellyttää kansallisten elinten - Suomessa eduskunnan - vahvistusta. Tällöin sopimusteksti hyväksytään neuvottelijoiden allekirjoituksilla, ja voimaan saattaminen tapahtuu eduskunnan hyväksymällä hallituksen esityksestä annetulla lailla. Tämän jälkeen tapahtuu ratifiointi, yleensä tallettamalla ratifiointiasiakirjat, jolloin neuvottelijat tai muu sopijapuolen edustaja saatuaan täydet valtuudet sopia siten kuin neuvotteluissa sovittiin, lopullisesti sitoutuu sopimukseen. Ensi vaiheessa hyväksytty sopimus on siten itse asiassa mihinkään sitomaton neuvottelijoiden antama lupaus siitä että heidän edustamansa taho tulee hyväksymään sopimuksen ja että neuvottelijat tekevät kaiken voitavansa jotta heidän edustamansa taho hyväksyy saavutetun neuvotteluratkaisun.
Kieltäytyminen ratifiomasta ei ole poikkeuksellista ja siihen suhtaudutaan joskus ymmärtäväisesti jos sitä esiintyy harvoin; jos sitä esiintyisi useammin olisi seuraus että tahoon ei enää luotettaisi neuvottelukumppanina. Se tahon, joka on nimittänyt neuvottelijat edustajikseen edellytetään kunnioittavan edustajiaan ja on yleensä siis annettava valtuudet ratifiontiin. Usein kuitenkin tapahtuu, että esimerkiksi kansalliset poliittiset ailahttelut johtavat siihen, ettei neuvottelijoiden saavuttaman lopputuloksen taakse enää saada riittävää enemmistöä, jolloin sopimus sen tahon osalta raukeaa.
