Reino Häyhänen
Wikipedia
Reino Häyhänen (s. 14. toukokuuta 1920 Leningrad) oli neuvostoliittolainen vakoilija ja KGB:n majuri . Suureen kuuluisuuteen Reino Häyhänen pääsi toukokuussa 1957 astelemalla sisään Yhdysvaltain Pariisin suurlähetystöön ja ilmoittamalla olevansa KGB:n agentti. Laajassa tunnustuksessaan Reino Häyhänen kertoi työskennelleensä viisi vuotta Yhdysvalloissa Neuvostoliiton hyväksi toimineessa suuressa vakoiluorganisaatiossa. Tämän ilmiannon ja tunnustuksen perusteella Yhdysvalloissa pidätettiin ja vangittiin useita neuvostoliittolaisia vakoilijoita, mm. suureen kuuluisuuteen noussut vakoiluorganisaation johtaja, KGB:n eversti Rudolf Abel. Ilmoittautuessaan Yhdysvaltain Pariisin suurlähetystöön, Reino Häyhänen oli jo pahasti alkoholisoitunut ja pelkäsi joutuvansa kutsutuksi takaisin Neuvostoliittoon. Reino Häyhästä ei tuomittu Yhdysvalloissa tästä vakoilutoiminnastaan Neuvostoliiton hyväksi, koska hän yhtenä tämän jutun päätodistajista sai ikuisen syytesuojan tähän vakoilujuttuun liittyvissä asioissa. Reino Häyhänen kuoli auto-onnettomuudessa Yhdysvalloissa 1960-luvun alkupuolella.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Reino Häyhäsen tie vakoilijaksi
Reino Häyhänen tie vakoilijaksi ei ollut mikään hetkellinen värväys, vaan KGB:n pitkällisten valmistelujen tulos, niin taitava sellainen, että hän vielä tänä päivänäkin esiintyy kirjallisuudessa suomalaisena. Reino Häyhäsen kohdalla hänen etninen taustansa oli ratkaisevassa asemassa. Reino Häyhänen oli ehdottomasti oikea mies illegaaliksi, vakoilijaksi, jonka henkilöllisyys on tekaistu. Nämä henkilöt, illegaalit, olivat ja ovat ehkä edelleenkin tiedustelumaailman korkeinta kastia, pitkään koulutettuja, hyvin valmennettuja ja usein asemamaassaan – joka usein on myös vihollismaa – yksin. Väärän henkilöllisyyden perustana oli jo aikaa sitten Neuvostoliitossa Stalinin vainoissa kadonnut Eugen Mäki -niminen mies. Tämä Eugen Mäki, oikealta nimeltään Eugene Nicolai Maki, mainitaan myös FBI:n [1] tutkintapöytäkirjoissa. Hän oli ollut entinen Neuvostoliittoon muuttanut amerikansuomalainen. Kun Reino Häyhänen saapui vuonna 1949 Porkkalan laivastotukikohtaan, hänelle annettiin Eugen Mäen henkilöllisyystodistus, vanha ja ruttuinen, todennäköisesti aito. Ilmeisesti oikea Eugen Mäki ei sitä enää tarvinnut. Pelkällä henkilötodistuksella ei vielä olisi pitkälle päässyt, vaan miehellä piti olla myös menneisyys. Siihen inkeriläisyys oli parempi tausta kuin mikään muu. Jonkun asian pitää tällaista henkilöllisyyttä luotaessa on oltava sentään tottakin. Näin luodun – valheellisen tarinan – mukaan Reino Häyhänen, nyt siis Eugen Mäki, oli tullut Suomeen Virosta vuoden 1943 inkeriläiskuljetusten yhteydessä. Aika ennen tätä sai jäämään hämärän peittoon, sitä ei kukaan pystyisi koskaan selvittämään, mutta vuosille Suomeen tulon jälkeen oli pakko keksiä jotakin. Sen piti olla aitoa ja käsin kosketeltavaa, elettyä elämää.
[muokkaa] Tiedustelijakoulutus Helsingissä
Reino Häyhäsen illegaali elämä alkoi heinäkuussa 1949, kun hän Eugen Mäki nimisenä henkilönä pääsi Porkkalasta Helsinkiin. Helsingissä häntä valmensi ja koulutti nimellisesti uutistoimisto TASSin edustajana toiminut neuvostotiedustelija Mihail Vorobjev. Hän tutustutti Reino Häyhäsen, nyt alias Eugen Mäen kaupunkiin. Parin viikon kaupunkiin tutustumisen jälkeen alkoi varsinainen elämäkerran rakentaminen. Siinä KGB:tä auttoi suojelupoliisin keräämien tietojen mukaan Suomalainen vanhan kaartin kommunisti Ontro Virtanen. Hänellä oli runsaasti aatemaailmaltaan näihin tehtäviin sopivia tuttavia, joiden avulla Eugen Mäelle luotiin vuoden 1943 jälkeistä elämäkertaa. Suojelupoliisi ja muut viranomaiset selvittivät myöhemmin ne tahot, jotka olisivat olleet valmiit todistamaan Eugen Mäen oleskelleen Suomessa vuodet 1943–1949. Ensimmäinen vaihe uuden henkilöllisyyden ja elämäkerran rakentamisessa oli hoidettu. Seuraava, ehkä tärkein tehtävä uuden elämäkerran ja henkilöllisyyden luomisessa ja varmistamisessa oli Eugen Mäen suomalaistaminen. Sellainen onnistui ainoastaan jos miehestä löytyisi merkintä kirkonkirjoista, joko syntyneenä tai muuttaneena. Myös tämän operaation paikan ja kirkkoherran poliisi sai selville. Merkintä oli tehty Kemijärvellä, Kemijärven seurakunnan kirkonkirjoihin, tuolloin jo edesmennyt merkinnän tekijäkin selvisi. Nyt Eugen Mäki oli muuttunut suomalaiseksi. Tästä eteenpäin loppu sujui helposti. Eugen Mäki eli nyt suomalaisena Suomessa. Eugen Mäki eli oikein tavallista ja julkista elämää, jota oli helppo seurata vaikka veroilmoitusten pohjalta, näinhän oli tarkoituskin. Mihail Vorobjev määräsi Eugen Mäen nyt pois Lapista. Eugen Mäestä tuli nyt reissumies. Ensin hän muutti Tampereelle ja sai sieltä ensin papintodistuksen ja myöhemmin myös Tampereen poliisilaitoksen myöntämän henkilöllisyystodistuksen. Työ- ja asuinpaikat vaihtuivat vuosina 1949-1952 tiuhaan: Tampereelta Turkuun ja sieltä edelleen Naantaliin, jossa illegaalin hahmo vietiin todella pitkälle, sillä Eugen Mäki solmi jopa avioliiton.
[muokkaa] Tie Yhdysvaltoihin
Tässä vaiheessa valmennusta ja uuden elämäkerran luomista suomalaisuus ja varsinkin Eugen Mäen amerikansuomalaisuus nousivat arvoonsa. Kesällä 1951 Reino Häyhänen haki ja sai Eugen Mäen nimellä entisenä USA:n kansalaisena Helsingin lähetystöstä Yhdysvaltain passin. Se oli arvokas asiakirja, työt Yhdysvalloissa vakoilijana kutsuivat. Kesällä 1952 Reino Häyhänen teki matkan Moskovaan, ilmeisesti saadakseen lopulliset ohjeet toiminnalleen Yhdysvalloissa. Samana syksynä 1952 alkoi matka Yhdysvaltoihin, eversti Rudolf Abelin apulaiseksi. Asiakirjojen sekä historian valossa Suomessa eletyt kolme vuotta näyttävät olleen Reino Häyhäselle alias Eugen Mäelle melkoisen mukavaa ja turvallista aikaa. Mihail Vorobjev oli aikanaan kertonut Reino Häyhäselle, ettei hänellä ole mitään vaaraa jäädä kiinni. Henkilöllisyyden perusta oli luja, ja myös tulo Virosta oli varmennettu. Mihail Vorobjevin mukaan heidän agenttinsa oli lisännyt ulkomaalaistoimiston korttien joukkoon Eugen Mäkeä koskevan kortin. Oliko asialla agentti vai joku muu, sitä Suojelupoliisi, eivätkä muutkaan viranomaiset koskaan saaneet selville, mutta sellainen kortti lukuisten muiden korttien joukosta todella löytyi. Eugen Mäen elämä oli rauhallista. Esimerkiksi vuonna 1951 hänellä oli vakituinen työpaikka, ja verottajan tietojen mukaan verotettavaa tuloa 300 000 silloista markkaa.
[muokkaa] Toiminta Yhdysvalloissa
Vuosien 1952–1957 välisenä aikana Yhdysvalloissa tapahtuneesta varsinaisesta vakoilutoiminnasta, sekä siitä mitä ja millaisia tietoja tämä vakoiluorganisaatio sai Neuvostoliitolle toimitettua, ei ole käytettävissä juurikaan tietoja. Reino Häyhäsen toukokuussa 1957 tekemän loikkauksen ja laajan tunnustuksen jälkeen Rudolf Abelin vakoilujuttu oli Yhdysvalloissa vuoden 1957 suuri sensaatio. Reino Häyhäsen osuus tähän vakoilutoimintaan sekä tunnustus tutkittiin todella tarkasti. Kun Reino Häyhänen menehtyi muutama vuosi myöhemmin auto-onnettomuudessa, oli legenda hänestä valmis. Oliko auto-onnettomuudessa kyseessä KGB:n kosto, CIA:n harhautus vai oikea, todellinen onnettomuus. Tämä asia ei ole koskaan selvinnyt.
[muokkaa] Loppuyhteenveto
Suomessa tämä juttu ei aiheuttanut kenellekään minkäänlaisia juridisia seuraamuksia, ei edes kuulusteluja tai syytetoimia. Tässä jutussa mainituista henkilöistä ainoastaan Rudolf Abel tuomittiin vakoilusta, josta hän sai 30 vuoden vankeusrangaistuksen. Varsinaisia Suomeen kohdistuneita rikoksia tapauksessa oli vain vähän. Suomessa tähän juttuun sekaantuneet neuvostoliittolaiset nauttivat diplomaattisuojaa. Reino Häyhäsen eli Eugen Mäen oleskelu Suomessa askarrutti viranomaisia kovin. Illegaalin hyväksi oli tehty valtavasti työtä, mikä viittasi siihen, että ainakin Mihail Vorobjev oli varsin korkea-arvoinen tiedustelumies, näin silloinen suojelupoliisi ja muut viranomaiset ainakin päättelivät. Näin vaativaa operaatiota tuskin olisi uskottu minkään aloittelijan, tai alemman tason tiedustelu-upseerin hoidettavaksi. Epäilykset vahvistuivat edelleen syksyllä 1957, kun Rudolf Abel tuomittiin Yhdysvalloissa vakoilusta vankeuteen. Mihail Vorobjev ja kapteeni N. S. Kizilov poistuivat nopeasti Suomesta. Kizilov mitä ilmeisimmin oli sillä hetkellä Neuvostoliiton sotilastiedustelun GRU:n aktiivisin edustaja Suomessa. Muut apurit olivat korkeintaan harhauttaneet viranomaisia, joita asioita ei katsottu syytteen arvoisiksi. Kemijärven seurakunnan kirkonkirjoja täydentänyt kirkkoherra oli ehtinyt kuolla. Lisäksi minkäänlaista varsinaista vakoilutoimintaa ei tapahtunut Suomessa, vaan kaikki vakoilutoiminta oli kiistatta tapahtunut Yhdysvalloissa. Näin siltäkään osin mitään syytetoimia ei voinut kenellekään seurata. Mutta illegaaleista opittiin, paljonkin. Suomen henkilörekisterijärjestelmä ei ollut aukoton, kuten ei siihen aikaan ollut minkään muunkaan maan vastaavat tietojärjestelmät.
