Reseptori (biokemia)
Wikipedia
Reseptori on solun erikoistunut proteiinimolekyyli, joka aktivoituessaan käynnistää siihen kytkeytyvät solun fysiologiset signaalin välitysmekanismit. Reseptoreita aktivoivat elimistön omat viestimolekyylit kuten hormonit, hermoston välittäjäaineet, kasvutekijät ja sytokiinit. Useimmat lääkeaineet vaikuttavat elimistössä sitoutumalla em. viestimolekyylien reseptoreihin joko agonisteina aktivoiden niitä tai antagonisteina estäen niiden aktivoitumista. Reseptoriin sitoutuvia aineita kutsutaan ligandeiksi.
[muokkaa] Reseptorien luokittelu
Aiemmin reseptorit jaoteltiin toiminnallisten erojen mukaan, mutta nykyisin ne jaotellaan reseptorigeenien kloonauksen tuoman rakennetiedon mukaan neljään reseptoriperheeseen, joita ovat seuraavat:
- Ionikanavareseptorit. Ne sijaitsevat solukalvolla kytkeytyen suoraan ionikanavaan. Ne reagoivat millisekunneissa aktivoivien ligandien vaikutuksesta, jolloin kanavan avautuessa sille tyypillinen ionivirta pääsee kulkemaan solukalvon läpi. Monien hermoston välittäjäaineiden, kuten asetyylikoliinin ja glutamaatin, reseptorit ovat ionikanavia.
- G-proteiinikytkentäiset reseptorit. Ne sijaitsevat solukalvolla välittäen vasteen epäsuorasti entsyymin tai ionikanavan kautta. Ne aiheuttavat vasteen stimuloimisen jälkeen yleensä muutamassa sekunnissa. G-proteiinikytkentäisten reseptorien geeniperhe on varsin suuri käsittäen useita satoja reseptorigeenejä. Geeniperhe voidaan jakaa useisiin alaperheisiin reseptorien rakenteiden ja ligandien mukaan. Katekoliamiinit (mm. adrenaliini, noradrenaliini ja dopamiini), peptidit, glykoproteiinihormonit sekä rodopsiini ovat esimerkkejä ligandeista.
- Entsyymireseptorit. Ne sijaitsevat solukalvolla, kuten ionikanava- ja G-proteiinikytkentäiset reseptorit, kytkeytyen suoraan reseptoriproteiinissa olevaan entsyymiin, joka aiheuttaa vasteen minuuttien kuluessa reseptorin aktivoitumisen jälkeen. Tunnetuimpia entsyymireseptoreita ovat tyrosiinikinaasireseptorit. Insuliinit ja kasvutekijät ovat esimerkkejä entsyymireseptorien ligandeista.
- Tumareseptorit. Sijaitsevat tumassa välittäen vasteensa geenien aktiivisuuden muuttumisella. Vaste tulee hitaasti vasta tuntien tai jopa päivien jälkeen aktivaatiosta. Tumareseptorien ligandeja ovat esim. steroidit (mm. androgeenit, estrogeenit ja glukokortikoidit), A- ja D-vitamiini ja kilpirauhashormoni.
[muokkaa] Muita kohdemolekyylejä
Reseptorien ohella muita lääkeaineiden kohdemolekyylejä ovat mm. muut kuin solukalvoon kiinnittyneet entsyymit (esim. asetyylikoliiniesteraasi), muut kuin ligandin säätelemät ionikanavat, kuljetusproteiinit (esim. protonipumppu mahalaukun limakalvon soluissa) ja nukleiinihapot (monien syöpä- ja viruslääkkeiden vaikutuskohde).
[muokkaa] Lähteet
- Koulu M ja Tuomisto J, Farmakologia ja toksikologia, 6. painos, I osa Yleisfarmakologiaa ja –toksikologiaa, 2. luku Lääkeaineiden vaikutusmekanismit: reseptorit 2004. Kustannus Oy Medicina. Luettu 21.3.2007.
