Riemuvuosien kirja
Wikipedia
Riemuvuosien kirja (hepreaksi ספר היובלים; joskus myös Leptogenesis, "Pieni Genesis") on Vanhan testamentin apokryfisiin kirjoihin kuuluva toiselta vuosisadalta eaa. peräisin oleva juutalainen kirjoitus. Se on yksi tunnetuimmista apokryfisista kirjoista.
Riemuvuosien kirja esittää olevansa Mooseksen Siinain vuorella Tooran eli lain ohella saama salainen ilmestys Lain päivien sekä maailman vuosien, vuosiviikkojen ja riemuvuosien jaosta, ja se tekee selontekoa maailman historiasta luomisesta Jaakobin poikien Egyptiin muuttoon saakka. Kirjan esittämä kronologia perustuu luvun seitsemän kertautumiseen: riemuvuodet ovat 49 vuoden, seitsemän vuosiviikon, jaksoja, joihin kaikki maailman aika on jaettu. Nykyisen tutkimuksen näkemyksen mukaan Riemuvuosien kirja koostuu toisen vuosisadan eaa. juutalaisuuden näkökulmasta uudelleen työstetystä Ensimmäisen ja Toisen Mooseksen kirjan materiaalista.
Riemuvuosien kirja oli aiemmin osa juutalaista Midrashia. Kirja oli tuttu sekä lännen että idän varhaiskristityille. Myöhemmin kirja pyrittiin tukahduttamaan siinä määrin, ettei siitä ole säilynyt yhtään kokonaista kreikan- tai latinankielistä versiota. Se tunnetaan ainoastaan amharan kielellä sekä Qumranista löydettyinä hepreankielisinä katkelmina. Etiopian ortodoksinen kirkko lukee sen edelleen Raamatun kaanoniin nimellä Mets'hafe Kufale, "Jakojen kirja". Katoliset, ortodoksiset ja protestanttiset kristityt pitävät sitä nykyisin pseudepigrafisena.
