Roger Wolcott Sperry
Wikipedia
Roger Wolcott Sperry (s. 20. elokuuta 1913 - k. 17. maaliskuuta 1994) oli yhdysvaltalainen neuropsykologi. Hän voitti vuonna 1981 Nobelin lääketieteen palkinnon David Hunter Hubelin ja Torsten Nils Wieselin kanssa aivopuoliskot yhdistävän aivokurkiaisen vahingoittumisesta johtuvista muutoksista käsittelevästä tutkimuksesta.
Sperry syntyi Hartfordissa Connecticutissa Yhdysvalloissa 1913. Hänen vanhempansa olivat Francis Bushnell ja Florence Kraemer Sperry. Hänellä oli yksi veli nimeltään Russell Loomis. He varttuivat West Hartfordissa Connecticutissa. Heidän isänsä kuollessa Roger oli vasta 11-vuotias. Sperry haki Oberlin Collegeen mistä hän valmistui englannin kielen kandidaatiksi 1935 ja psykologian maisteriksi 1937. Tohtorin tutkinnon hän suoritti Chicagon yliopistossa 1941. Tutkinnon jälkeistä tutkimusta Sperry teki Karla Lashleyn kanssa Harvardin yliopistossa.
1949 Sperry meni naimisiin Norma Gay Deupreen kanssa. He saivat yhden pojan Glenn Michaelin ja yhden tyttären Janet Hopen.
Ennen Sperryn tutkimuksia tehtyjen tutkimusten perusteella oli päätelty, että aivojen osa-alueet olivat varsin erilaistumattomia ja hyvinkin vaihdannaisia. Tutkimuksissaan Sperry kuitenkin haastoi tämän näkemyksen osoittamalla, että varhaisen kehittymisen jälkeen hermoradat ovat varsin pysyviä.
Nobel-palkitussa työssään Sperry hoiti epileptikkoja eristämällä aivopuoliskoja yhdistävän aivokurkiaisen. Sitten Spetty kollegoineen tutki näiden potilaiden kykyä suoriutua tehtävistä, joiden tiedettiin kuuluvan tietylle aivopuoliskolle ja näin osoitti että kummallakin puoliskolla oli itsenäinen tietoisuus.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Biography The Nobel Foundation
| Nobelin lääketieteen palkinto 1976-2000 |
|---|
|
1976: Blumberg, Gajdusek | 1977: Guillemin, Schally, Yalow | 1978: Arber, Nathans, Smith | 1979: Cormack, Hounsfield | 1980: Benacerraf, Dausset, Snell | 1981: Sperry, Hubel, Wiesel | 1982: Bergström, Samuelsson, Vane | 1983: McClintock | 1984: Jerne, Köhler, Milstein | 1985: Brown, Goldstein | 1986: Cohen, Levi-Montalcini | 1987: Tonegawa | 1988: Black, Elion, Hitchings | 1989: Bishop, Varmus | 1990: Murray, Thomas | 1991: Neher, Sakmann | 1992: Fischer, Krebs | 1993: Roberts, Sharp | 1994: Gilman, Rodbell | 1995: Lewis, Nüsslein-Volhard, Wieschaus | 1996: Doherty, Zinkernagel | 1997: Prusiner | 1998: Furchgott, Ignarro, Murad | 1999: Blobel | 2000: Carlsson, Greengard, Kandel |
| Nobelin lääketieteen palkinto 1951-1975 · Nobelin lääketieteen palkinto 2001- |
