Rover
Wikipedia
Rover on perinteikäs brittiläinen autonvalmistaja. Roverin edeltäjä alkoi valmistaa keskihintaisia autoja oltuaan sitä aiemmin tunnettu polku- ja moottoripyörävalmistaja. Ensimmäinen Rover-henkilöauto, 8-hevosvoimainen Rover 8, valmistui 1. kesäkuuta 1904. Autosta tuli suosittu. Siinä oli ohjauspyörä ja ohjauspyörän yhteyteen laitettu vaihde. 1911 alettiin valmistamaan 28-hevosvoimaista Rover 12, jonka huippunopeus oli 80 kilometriä tunnissa. Pienistä valmistusmääristä huolimatta Rover pysyi 1920-luvulla pääasiassa keskihintaisten autojen valmistajana. Vuonna 1999 aloitettiin mallin 75 valmistaminen. Siitä on tehty myös uusi versio, mutta siitä ei tullut menestys.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Rover-mallit
[muokkaa] Mallit
- 25
- 45
- 75
- 100-Sarja
- 200-Sarja
- 400-Sarja
- 600-Sarja
- 800-Sarja
- Mini
- CityRover
[muokkaa] Land Rover
Rover esitteli toisen maailmansodan jälkeen maailman ensimmäisen siviilikäyttöisen nelivetoisen henkilöauton, Land Roverin, 1948. Rover valmistaa edustusautoja ja maastoautoja. Rover 2000 voitti Euroopan vuoden auto 1963 -tittelin, mutta se ei riittänyt taloudelliseen menestykseen. Brittiläinen autoteollisuus kärsi taloudellisesta taantumisesta ja 1960-luvun lopulle mennessä tappioista.
[muokkaa] Austin ja Austin-Healey
Austin Seven (valmistusvuodet 1922-1931) oli Britannian suosituin henkilöauto ennen toista maailmansotaa, vaikka valmistusmäärät pysyivät vähäisinä. 1939 tuotannon taso oli noin 11 000 autoa vuodessa. Austin oli yhteistyössä myös Healeyn kanssa, mistä syntyi Austin-Healey-urheiluautojen sarja, josta kuuluisimmat ovat Austin-Healey 100 ja Austin-Healey 3000.
[muokkaa] Morris
Austinin lisäksi Roverin on katsottava perustuvan myös Morrikseen, joka tuotti ensimmäisen henkilöautonsa 1913. Austinin tapaan myös Morris pyrki tuottamaan halpoja autoja. 1925 se kuitenkin tuotti myös urheiluauton, Morris Garagen, mihin perustuvista ratkaisuista ja osista tehtiin myös muita urheiluautoja. Urheiluautolinjaan kuuluivat 1940–1970-luvuilla mm. Morris TC, Morris Midget, Morris MGA ja Morris MGB.
Morriksen toisen maailmansodan jälkeinen tavallinen henkilöauto, Morris Minor, oli menestys.
[muokkaa] Austin liittyy Morrikseen British Motor Corporationiksi
1952 Austin liittyi Morrikseen ja British Motor Corporation, BMC, muodostettiin. BMC:stä tuli Britannian suurin autonvalmistaja. 1959 esiteltiin Mini, jota myytiin sekä Austinin että Morriksen nimisinä. Morris Mini nousi suureen suosioon, ja sen kokonaisvalmistusmäärä ylitti 5 300 000. John Cooperin rallikäyttöön modifioimalla Morris Mini Cooperilla voitettiin mm. 1964 Monte Carlon ralli.
Urheiluauto-osastolla Austin-Healey'ä ja MG:tä tuotetaan samassa tehtaassa. Austin-Healeystä tehdään arvokkaampi merkki suuremmalla moottorilla, kun taas MG kohdennetaan suuremmalle yleisölle halvempana malleilla MGA, MGB ja MGC.
[muokkaa] British Leyland Motor Corporation
1967 pääministeri Harold Wilsonin johtama hallitus päätti yhdistää tappiollisia brittiläisiä autotehtaita konserniksi, British Leylandiksi. Konserniin koottiin kaikkiaan 20 erilaista brittiautomerkkiä, kuten Austin, Austin-Healey-urheiluautot, Land Rover-maastoautot, Rover-edustusautot, MG-urheiluautot, Triumph-urheiluautot, Leyland, Morris, Riley, Jaguar-edustusautot, Daimler-edustusautot ja Vanden Plas. Tuotanto järjestettiin konserniin, mutta taloudellinen tulos ei parantunut merkittävästi siitä huolimatta, että British Leylandista tuli maailman neljänneksi suurin autonvalmistaja 1968.
MG- ja Austin-Healey-urheiluautojen valmistus jouduttiin lopettamaan lähinnä japanilaisten ja erityisesti Toyotan tarjoaman kilpailun vuoksi 1970-luvun lopulla. Labourin johtama hallitus joutui rationalisoimaan British Leylandin ja sekä Jaguar että Daimler myydään konsernista.
1970-luvulla Morris-nimi jäi pois ja tavallisiakin autoja alettiin myydä Triumphin nimellä. Triumph-urheiluautot selvisivät vuoteen 1981 saakka, jolloin sillä nimellä alettiin valmistaa lisenssillä Honda Civiciä. Lopulta Hondaa myytiin arvokkaammalla Roverin tuotemerkillä ja Triumph-nimi hävisi käytöstä.
[muokkaa] Austin Rover
1980-luvulla Leyland irrotettiin konsernista ja yhtymän nimettiin Austin Rover. Uusia malleja esiteltiin, kuten Morris Minin pohjalta kehitelty Mini Metro, Maestro ja Montage. Yhteistyö Hondan kanssa jatkui Rover 200-, 400- (Honda Concerto), 600- (Honda Accord) ja 800-malleilla (Honda Accord). Hondalla oli tuolloin vähemmistöosakkuus Austin Roverista.
[muokkaa] Rover Group
Austinin mallit vanhenivat ja merkki hävisi lopulta kokonaan markkinoilta. Rover Group käsitti enää käytännössä vain Roverin ja Land Roverin. Urheiluautoissa kuitenkin elvytettiin MG-merkki MGF-mallilla. Ministä tehtiin oma erillinen tavaramerkkinsä.
Honda väistyi Rover Groupista, kun 1995 BMW osti ryhmän British Aerospacelta. Roverista ja MG:stä erotettiin Mini, Triumph, Riley ja Land Rover. Kuuden vuoden vaikeuksien jälkeen BMW luopui Roverista, jonka osti neljän liikemiehen hallitsema Phoenix Group - Phoenix four - 10 punnalla.
[muokkaa] MG Rover
MG Rover ajautui huhtikuussa 2005 selvitystilaan ja sille haettiin uutta omistajaa. MG Roverilla oli 5 100 työntekijää Longbridgen tehtailla West Midlandsissa.
Cambridge-MIT instituten tutkimuksen mukaan Roverin vastoinkäymiset 1960-luvulta lähtien johtuivat heikosta tuotestrategista, epäonnistumisesta eri liiketoiminta-alueiden integroinnissa konsernissa, lukuisista omistajavaihdoksista ja riittämättömistä voimavaroista kehittää uusia malleja tärkeimmille markkinoille, mistä vastuu lankeaa BMW:lle, British Aerospacelle ja British Leyland Motor Corporationin johdolle. British Aerospacen virheenä nähdään 1980-luvun menestyksen synnyttäneen Hondan syrjäyttämisen BMW:llä. BMW:n aikana tullut menestys oli Rover 75, minkä jälkeen ei keskikokoisen malliston kehittämistä enää jatkettu 1998 jälkeen.
Phoenix Groupille tarjolla ollutta vaihtoehtoa, Alchemy Partnersia, ei voitu kokeilla, koska ammattiliitot vastustivat sitä. MG Rover yritti hakea strategista kumppanuutta Kiinan suurimman autonvalmistajan, Shanghai Automotive Industry Corporationin (SAIC), kanssa saavuttaakseen miljoonan auton vuosittaisen yhteismyynnin siinä kuitenkaan onnistumatta. SAIC omistaa oikeudet Rover 25 ja Rover 75 -malleihin Kiinassa ja olisi ollut valmis ostamaan teknistä tietämystä tuotantoaan varten Ricardon teknisen konsultointiyhtiön kautta.
SAICin kiinnostus MG Roverissa kohdistui pääasiassa keskikokoisiin Rover 75:een, MG ZR:ään, MG ZT:hen, ja MG ZT:hen, ei enää Rover 45:een, kun taas Nanjing Automobile olisi kiinnostunut valmistamaan niin Rover 45:ia kuin myös pienempiä Rover 25:ia myös Britanniaan tuotaviksi.
Honda vei koneet ja hävitti piirustuksia MG Roverin Longbridgen tehtailta sen jälkeen, kun konkurssihallinto tunnusti sen teolliset oikeudet suunnitteluoikeuksiin. Tämä vaikeuttaa Rover 45:n ja MG ZS:n tuotannon uudelleen käynnistämistä. Honda Europen mukaan Honda Civiciin ja Rover 400:aan perustuvan Rover 45:n valmistuksessa käytettyjä lisenssejä tuskin myydään kenellekään Roverin uusista omistajista.
MG Roverin tavaramerkki on arvokas, minkä vuoksi sen ostamisesta ovat ilmoittaneet keskustelleensa mm. Iranin Dastaan, pääomasijoitusyhtiö Alchemy Partners sekä MG:stä kiinnostunut Project Kimber consortium.
2004 Shanghai Automotive Industry Corporation osti 67 miljoonalla punnalla Roverin oikeuksia, minkä Nanjing Automobile kiistää koskevan 98 %:sti samoista osista valmistettavia MG-autoja. SAIC on ilmoittanut puolustavansa teollisia oikeuksiaan niin Rovereihin kuin myös MG:hin.
[muokkaa] Nanjing Automobile
22. heinäkuuta 2005 myytiin MG Rover 1947 perustetulle Kiinan vanhimmalle autotehtaalle, Nanjing Automobilelle, kolme kuukautta kestäneessä konkurssihallinto PriceWaterhouseCoopersin järjestämässä tarjouskilpailussa, missä toisena kiinalaistarjoajana oli Shanghai Automotive Industry Corporation. Kauppasummaa ei ole julkistettu, mutta arvioiden mukaan se voi vaihdella 40 miljoonasta 50 miljoonaan puntaan.
Ammattiliitto TGWU pelkää, ettei Nanjing Automobile aloita uudelleen merkittävässä määrin valmistusta Britanniassa niin kuin SAIC olisi aloittanut, vaan pääasiassa hyödyntää teknologian muutamisen noin 1 000 – 2 000 brittiläisen suunnittelijan voimin sekä tavaramerkin siirtämällä tuotannon kokonaan Kiinaan.
