Runomitta

Wikipedia

Runomitta eli metrumi kuvaa mitallisessa runoudessa käytettävän kielellisen muodon. Runomittoja käsittelevää oppia sanotaan metriikaksi. Runomitat voidaan jakaa muun muassa poljennollisiin ja poljennottomiin runomittoihin.

Poljennollinen runomitta perustuu runojalan sisältämien nousujen ja laskujen suhteeseen sekä runojalkojen määrään yhdessä säkeessä. Kielestä riippuen nousuja ja laskuja edustavat painolliset ja painottomat tavut tai pitkät ja lyhyet tavut tai molemmat. Runojaloilla tarkoitetaan nousujen ja laskujen säännöllisiä yhdistelmiä, ja ne sisältävät tavallisesti yhden nousun ja yhden tai kaksi laskua. ^[1] Erilaisten tavujen vaihtelusta syntyy runomitan rytmi, poljento. Poljennollisissa runomitoissa on yleensä 4-8 runojalkaa, jonka mukaan niitä kutsutaan kreikkalaisin lukusanoin tetra-, penta-, heksa-, hepta-, tai oktametreiksi.

Poljennottomat runomitat voivat perustua esimerkiksi tavujen määrään säkeessä ja säkeiden määrään säkeistössä sekä loppusointuun.

[muokkaa] Poljennolliset runojalat

Trokee: Yhdessä runojalassa on yksi painollinen/pitkä tavu, jota seuraa yksi painoton/lyhyt.
Daktyyli: Yhdessä runojalassa on yksi painollinen/pitkä tavu, jota seuraa kaksi painotonta/lyhyttä.
Jambi: Yhdessä runojalassa on yksi painoton/lyhyt tavu, jota seuraa yksi painollinen/pitkä.
Anapesti: Yhdessä runojalassa on kaksi painotonta/lyhyttä tavua, joita seuraa yksi painollinen/pitkä.

[muokkaa] Yleisiä poljennollisia runomittoja

Daktyylinen heksametri, mm. Ilias, Odysseia, Aeneis, Ovidiuksen Muodonmuutoksia
Jambinen pentametri, mm. Shakespearen runoudessa
Nelipolvinen trokee (eli trokeinen tetrametri tai kalevalamitta), mm. Kalevala, Viron kansalliseepos Kalevipoeg, Hiawatha

[muokkaa] Poljennottomia runomittoja

Tertsiini: Yhdessä säkeistössä on kolme säettä, joista jokaisessa on yksitoista tavua. Jokaisen säkeistön ensimmäinen ja kolmas säe on loppusoinnullinen seuraavan säkeistön toisen säkeen kanssa.
Haiku: Runossa on 17 tavua, jotka on jaettu kolmeen säkeeseen suhteessa 5-7-5.