Satelliittitelevisio
Wikipedia
 |
Tämän artikkelin ulkoasu ja tyyli kaipaavat korjausta. |
| Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
Satelliittitelevisio tarkoittaa televisiota, jonka kuva välitetään satelliitin avulla.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Historiaa lyhyesti
Ensimmäinen satelliitti-tv –signaali lähetettiin Telstar-satelliitilta pohjoisamerikkaan vuonna 1962. Ensimmäinen maan liikkeisiin mukautettu satelliitti, Syncom 2, laukaistiin 1963. Ensimmäinen kaupalliseen käyttöön tarkoitettu satelliitti, Early Bird laukaistiin vuonna 1965. Siitä alkoi todellinen satelliittien aikakausi, jonka jälkeen niitä lähetettiin parin vuoden välein lisää taivaalle tarpeiden kasvaessa ja muiden maiden tullessa mukaan kuvioihin. Neuvostoliitto laukaisi ensimmäisen televisiosatelliittinsa vuonna 1967.
Ensimmäiset kotikäyttäjien lautasantennit olivat erittäin suuria, halkaisijaltaan 350-400 cm. Useimmat lautaset olivat siihen aikaan motorisoituja, eli ne pystyivät vastaanottamaan signaalin vastaan useammalta satelliitilta mahdollistaen näin suuremman kanavamäärän katsomisen. Alun perin kaikki signaalit lähetettiin salakirjoittamattomana, eli sopivalla vastaanottimella käyttäjät pystyivät katsomaan kaikkia kanavia, joita satelliiteilta lähetettiin.
Vuonna 1986 TV-kanava HBO alkoi salakirjoittaa signaalinsa ja toimi näin edeltäjänä nykymuotoisille tv-järjestelmille.
[muokkaa] Tekniikkaa
Tavallinen satelliittitv-signaali tarvitsee toimiakseen 4MHz kaistaa, äänen kanssa yhteenlaskettu tarve kohoaa 6MHz asti. Kuva vie siis 4MHz, ääni 2MHz. Videosignaalin kanssa käytetään amplitudimodulointia, äänisignaalin kanssa käytössä on taajuusmodulointi.
Suuret lautasantennit vastaanottavat sekä koodattuja että koodaamattomia signaaleja, joita satelliitit maata kohti lähettävät. Lautasantennin tulee olla suunnattuna jotain tiettyä satelliittia kohti. On olemassa myös motorisoituja lautasantenneja, jotka kääntyvät aina haluttua satelliittia kohti, tämä mahdollistaa suuremman kanavavalikoiman.
Lautasantenni lähettää vastaanottamansa signaalin vastaanottimelle (nykyään yleisesti digiboksille), joka purkaa datan (decoding) niin, että se voidaan näyttää tavallisessa analogitv:ssä.
Uudet pienet lautasantennijärjestelmät ovat digitaalisia, TV-ohjelmat koodataan MPEG-2 –muotoon. Vastaanottaessaan signaalin/datan digiboksi purkaa MPEG-2 –koodauksen ja avaa mahdollisen salakirjoituksen (TV-kortin avulla, jos kanava on maksullinen) tavalliseksi analogisignaaliksi ja lähettää sen edelleen TV:lle.
[muokkaa] Satelliittisignaalin lähetys
Koska satelliitit ovat pitkän matkan päässä avaruudessa, ”line of sightilla” on huomattavan paljon potentiaalisia asiakkaita. TV-satelliitit ovat “geosynchronous orbitilla”, eli ne pysyvät paikallaan suhteessa maan liikkeisiin. Satelliitit liiikkuvat oikeasti noin 7000 mailin tuntivauhdilla, mutta maasta käsin katsottuna ne näyttävät pysyvän paikallaan, sillä ko. nopeudella ne kiertävät pallon 24 tunnissa. Tästä aiheutuu se, että satelliittivastaanotin täytyy suunnata vain kerran, jonka jälkeen signaali on aina käytössä ja yhtä terävänä kuin ensimmäisen suuntauksen jälkeen.
[muokkaa] DBS
Nykyään on käytössä Direct Broadcast Satellite, DBS. DBS:llä käsitetään yleensä joko kaupallisia tai ilmaisia analogi- ja digitv-kanavia. ”DBS-palvelu” sisältää useita eri kanavia samassa paketissa, tieto lähetetään yhdeltä satelliitilta tiettyyn maahan. Näin jokainen maa voi itse päättää rahastetaanko kanavista vai jaetaanko ne ilmaiseksi. Saksa on tänä päivänä selkeä ykkönen ilmaiskanavien jakelijana, tarjoten n. 40 analogista ja 100 digitaalista kanavaa ilmaiseksi SES Astra 1 – satelliitilta.
[muokkaa] Entiset ja nykyiset järjestelmät
Ensimmäiset satelliittijärjestelmät käyttivät C-band radiotaajuutta, joka toimi 3.4Ghz-7Ghz taajuuksilla. Nykyaikaiset digisatelliitit lähettävät signaalinsa ”KU frequency rangella”, 12Ghz-14Ghz. KU on vain nimitys, joka on annettu kyseiselle taajuusalueelle (KU-taajuuksilla lähetetään vain euroopassa).
[muokkaa] Direct to Home, DTH–järjestelmä
DTH:n pääkomponentit:
- Source, eli alkuperäinen ohjelman lähde tuottaa itse materiaalin. (TV-ohjelman, elokuvan, dokumentin jne). Lähetyskeskus ostaa oikeudet näyttää kyseisiä tuotteita oman satelliittiverkoston kautta.
- Lähetyskeskus (broadcast center) on luonnollisesti kaiken toiminnan keskus. Siellä palveluntarjoaja (esim MTV3, Nelonen) ottaa vastaan eri signaalit useilta eri ohjelmanvalmistajilta ja lähettäää ne edelleen satelliiteille.
- Satelliitit vastaanottavat signaalin ja lähettävät ne edelleen maahan.
- Katsojan lautasantenni ottaa signaalin vastaan satelliitilta tai useilta eri satelliiteilta (samoilla alueilla avaruudessa) ja lähettää signaalin vastaanottajan vastaanottimelle (esim. Digiboksi).
- Vastaanotin prosessoi signaalin oikeaan muotoon, jotta standardi-TV osaa näyttää sen.
[muokkaa] Signaalin salakirjoitus ja lähetys
Video pakataan nykyään yleisesti MPEG-2 –formaattiin, jonka jälkeen palveluntarjoaja salakirjoittaa sen (jos käytössä on maksullinen kanava) estääkseen katselijoita näkemästä signaalia ilmaiseksi. Salausmekanismi sekoittaa digitaalisen datan niin, että se voidaan purkaa ainoastaan mikäli vastaanottajalla on oikeanlainen algoritmi koodauksen purkamiseksi (tv-kortit digibokseissa tekevät juurikin tämän koodauksen purkamisen).
Kun digisignaali on pakattu ja salakirjoitettu, broadcast center/lähetyskeskus lähettää sen suoraan yhdelle satelliiteistaan. Satelliitti vastaanottaa datan, vahvistaa signaalin ja käyttää toista lautasantennia lähettääkseen datan takaisin maahan.
[muokkaa] Signaalin lähetys
Lautasantenni poikkeaa hieman ns. perinteisestä antennista, se on suunniteltu fokusoimaan/keskittämään säteen tiettyyn kohteeseen. Standardinmukainen lautasantenni koostuu paraabelinmuotoisesta pinnasta ja keskelläolevasta ”feed hornista”. Joissain järjestelmissä lautasen pitää vastaanottaa signaalia kahdelta tai useammalta satelliitilta samaa aikaa. Satelliittien pitää tällöin olla sen verran lähekkäin toisiinsa nähden, että yksittäinen ”feed horn” voi vastaanottaa molemmat signaalit samalla suuntauksella. Tämä heikentää signaalin laatua, sillä tällöin lautasta ei ole suunnattu täysin kumpaankaan satelliittiin. Uusissa satelliiteissa on enemmän ”horneja” useamman satelliittisignaalin vastaanottamiseen.
[muokkaa] LNB
Feed hornin tärkeimpiin tehtäviin kuuluu “low noise blockdown converter”, LNB. Se vahvistaa kimmonneen radiosignaalin ja filtteröi äänen pois. Satelliittilautanen poimii luonnollisesti paljon turhia radioaaltoja, LNB:n tehtävänä on yksinkertasesti siis suodattaa turha melu pois ja lähettää vastaanottimelle ainoastaan se signaali, joka sinne alun perin haluttiinkin lähettää.
[muokkaa] Vastaanotin
Vastaanottimella on neljä päätehtävää:
- Se purkaa koodauksen salakirjoitetusta signaalista. Jotta se voidaan tehdä, vastaanotin tarvitsee tv-kortin (useimmissa digibokseissa on korttipaikka). Palveluntarjoaja kommunikoi tv-kortin kanssa satelliittisignaalin avulla. Estääkseen laittomia tv-kortteja, palveluntarjoaja voi lähettää eräänlaisia häiriösignaaleja, joihin useimmat TV-kortit kompastuvat. Tätä kutsutaan electronic counter measureksi, ECM.
- Se vastaanottaa digitaalisen MPEG-2 signaalin ja konvertoi sen analogiseen muotoon (jos kyseessä on analoginen SDTV). USA:ssa signaali konvertoidaan NTSC-formaattiin, euroopassa PAL-formaattiin. Jotkut vastaanottimet pystyvät jo näyttämäään lähetettyä HDTV-kuvaa.
- Se erittelee yksittäiset kanavat isosta signaalista. Kun vaihdat kanavaa vastaanottimessasi, se lähettää vain kyseisen signaalin.
- Se pitää lukua pay-per-view ohjelmista ja soittelee ajoittain palveluntarjoajan tietokoneelle jotta laskutustiedot saadaan kohdistettua.
Vastaanottimelle on luonnollisesti muitakin tehtäviä, esim. vastaanottaa tv-ohjelmatiedot ja näyttävää tiedon käyttäjälle esim. EPG:n välityksellä. Vastaanottimissa voi olla ”parental-lock”, joissain on digital video recordereita, DVR. Eli systeemi, jolla voi pysäyttää televisiokuvan tai nauhoittaa sen kovalevylle.
[muokkaa] Lähteet
- How Stuff Works: Satellite (englanniksi)
- How Stuff Works: Satellite-TV (englanniksi)
