Seleukos I
Wikipedia
Seleukos I Nikator (noin 358 eaa. - 281 eaa.) oli makedonialainen kenraali joka hallitsi Aleksanteri Suuren kuoltua Persiaa. Hän on Seleukidien hallitsijasuvun perustaja.
Aleksanterin Intian sotaretken aikana Seleukos oli henkivartijoiden päällikkö ja Aleksanterin kuoltua vuonna 321 hänet nimitettiin Babylonian satraapiksi. Mutta Antigonoksen uhatessa hän joutui pakenemaan Ptolemaios I:n luokse Egyptiin. Hän palasi Babyloniin sen jälkeen kun Antigonoksen poika Demetrios I kukistettiin vuonna 312. Hän perusti uuden pääkaupungin Seleukeian ja valtasi itselleen suuren osan Aleksanterin itäisestä valtakunnasta aina Indusjoelle asti. Hän alkoi kutsua itseään kuninkaaksi vuonna 305 (tai 304).
Antigonoksen tappion jälkeen Ipsoksen taistelussa vuonna 301 Seleukoksen valtakunta laajeni Välimerelle. Antiokian kaupunki perustettiin vuonna 300. Seleukos valtasi koko Vähä-Aasian lyötyään Demetrioksen vuonna 286 ja Lysimakhoksen vuonna 281 Korupedionin taistelussa, mutta yrittäessään valloittaa Traakiaa Ptolemaios Keraunos murhasi hänet.
Edeltäjä Aleksanteri IV |
Persian kuningas Seleukidien hallitsijasuku |
Seuraaja Antiokhos I |