Setelinvaihto

Wikipedia

Setelinvaihdoksi tai setelinleikkaukseksi kutsutaan valtion toteuttamaa toimenpidettä, jossa liikkeellä olevan setelistön määrää vähennetään ja valtiolle otetaan pakkolaina.

Suomessa toteutettiin setelinvaihto vuoden 1946 alussa. Sen mallina olivat Unkarin setelinvaihto 1920 ja Kreikan vastaava operaatio 1922.

Liikkeellä olevat 500, 1000 ja 5000 mk:n setelit määrättiin leikattavaksi kahtia: Toinen puoli seteliä toimi maksuvälineenä vastaten arvoltaan puolta alkuperäisen setelin nimellisarvosta. Määräajan kuluttua nämä puoliskot oli vaihdettava uusiin seteleihin. Toinen puoli oli tilapäinen obligaatio, joka vaihdettiin varsinaiseen velkakirjaan kansalaisen lainasta valtiolle. Toimenpide koski vain käteistä rahaa ja sen ulkopuolelle jäivät talletukset sekä valtion, kuntien ja rahalaitosten hallussa oleva setelistö.

Samanaikaisesti ja osittain samoista syistä toteutettiin myös muun varallisuuden perusteellinen luetteloiminen, mm. kaikkien arvopaperien leimaus.

[muokkaa] Setelinvaihdon tavoitteet

Setelinvaihdolla pyrittiin seuraaviin tavoitteisiin:

Oletettiin, että setelistön kasvu on syynä rahanarvon alenemiseen ja hintatason nousuun. Näitä pyrittiin hillitsemään "leikkaamalla setelit".
Valtiolle saatiin laina "kotimaisilta markkinoilta".
Pyrittiin saamaan selville Suomesta ulkomaille vietyjen setelien osuus liikkeellä olevista.
Pyrittiin selvittämään, liikkuiko Suomessa väärennettyjä seteleitä (Neuvostoliiton sodan aikana väärentämiä).
Ns. pimeä raha pyrittiin pakottamaan esiin tai tekemään käyttökelvottomaksi.

Setelinvaihto ei hillinnyt inflaatiota. Pakkolainattu rahamäärä vastasi vajaata puolta valtion vuoden 1946 aikana ottamista lainoista.

[muokkaa] Reaktioita setelinvaihtoon

31. joulukuuta 1945 julistettiin "setelinleikkauspäiväksi" (S-päivä). Setelinvaihdosta ilmoitettiin Valtioneuvoston radiotiedotuksella, jonka luki ministeri Uuno Takki.

Helsingin pääpostissa työskennellyt Hilda Koskinen (s.1909) kertoo setelinvaihdosta: "Silloin vuodenvaihteessa tuli myös tämä setelinleikkaus. Yö leikattiin tuhannen ja viidensadan markan seteleitä kahtia. Seuraavana aamuna annettiin ihmisille vain puolikkaita." ^[1]

Leikkauksen vaikutus tuntui konkreettisesti siten, että palkkasumman nimellinen ostovoima pieneni yhtäkkiä puoleen. Toisaalta setelien leikkaus ei merkinnyt "velkakirjojen leikkausta" eli velkasitoumukset ja takaukset oli arvioitava uudelleen.

Toimenpide ei tullut kaikille yllätyksenä. Niinpä pankkeihin muodostui loppuvuodesta 1945 rahanvaihtojonoja, kun seteleitä haluttiin vaihtaa pienemmiksi.

Setelinleikkaus jäi suomalaisten kollektiiviseen muistiin niin, että vielä vuonna 1967 toteutetun devalvaation aikaan huhuttiin uudesta setelien leikkaamisesta.

[muokkaa] Viitteet

^ Hilda Koskinen

[muokkaa] Lähteet

Pihkala, Erkki 1988. Setelinvaihto. Suomen historia osa 8, s.57. Weilin + Göös
Salon seudun sotaveteraanien kertomuksia: Hilda Koskinen http://www.salonseudunsotaveteraanit.fi/koskinen_hilda.php