Siperianhusky

Wikipedia

Siperianhusky
alkuperämaa=Venäjä (Siperia) ja Yhdysvallat
Avaintiedot
Alkuperämaa	{{{alkuperämaa}}}
Määrä
Rodun syntyaika	vanha
Alkuperäinen käyttö	Vetokoira
Nykyinen käyttö	Vetokoira ja seurakoira
Elinikä	yli 10 vuotta, monet yli 12 vuottakin
Muita nimityksiä	husky, arctic husky, hiski, haski, siperianpystykorva
FCI-luokitus	Ryhmä 5
Ulkonäkö
Paino	16-27 kg
Säkäkorkeus	51-60 cm
Väritys	Kaikki värit sallittuja

Siperianhusky

Upeita rekikoiria

Valkoiset siperianhuskyt

Siperianhusky on siperialainen rekikoira.

[muokkaa] Ulkonäkö

Keskikokoinen siperianhusky on nopeasti ja keveästi liikkuva koira, jolle liikunta on luonteenomaista ja vaivatonta. Runko on tiivis ja hieman korkeutta pidempi. Siperianhuskyn ei tule antaa vähääkään liian raskasluustoista vaikutelmaa. Hyvä yksilö ei ole myöskään liioitellun kevyt, vaan antaa sopusuhtaisen vaikutelman. Huskyn pää on sopusuhtainen, päälaki pyöristynyt ja kallo silmiä kohti kapeneva. Myös kuono kapenee kärkeä kohti, ja kirsun väri vaihtelee mustasta lihanväriseen, karvapeitteen mukaan. Pystyt korvat ovat korkealle kiinnittyneet ja tuuhea häntä riippuu levossa, mutta kaartuu sirppinä selän päälle koiran ollessa tarkkaavainen. Siperianhuskyn säkäkorkeus on 51-60 cm, urokset ovat narttuja kookkaampia.

Karvapeite on keskipitkää, peitinkarva suoraa ja rungonmyötäistä niin, että ääriviivat erottuvat hyvin. Pohjavilla on erittäin tiheää ja pehmeää. Tiheä karvapeite, pystyt korvat ja tuuhea häntä antavatkin sile pohjoisen rodun leiman. Karvanlähtöaika on kaksi kertaa vuodessa, jolloin karvaa irtoaa runsaasti. Kaikki värit sallitaan, yleisin on kuitenkin harmaa-valkoinen. Siperianhuskyn silmät ovat vinot ja voivat olla väriltään siniset, ruskeat tai keskenään eri väriset tai/ja yhdessä silmässä voi olla kahta eri väriä. Harvinaisempia turkin värejä siperianhuskyllä ovat mm. piebald ja pinto (valkoinen turkki mustilla/ruskeilla läiskillä).

[muokkaa] Luonne ja käyttäytyminen

Ystävällinen ja seurallinen siperianhusky tarvitsee paljon liikuntaa ja aktiviteettia. Valppaus, yhteistyökyky ja innokkuus tekevät siitä miellyttävän seuralaisen ja hyvän käyttökoiran, tosin husky osaa olla myös itsepäinen. Se on ihmisrakas ja sopii myös ensikoiraksi, jos sen liikuntatarpeista huolehditaan ja sitä kohdellaan hyvin, sillä muuten se turhautuu helposti. Koiraa voi pitää joko ulko- tai sisäkoirana, mutta molemmissa tapauksissa tulee muistaa tarjota sille riittävästi aktiviteettia ja tekemistä. Moni kasvattaja ei myy huskyä mielellään kerrostaloon, mutta jos omistaja huolehtii huskyn tarpeista senkään ei pitäisi muodostua ongelmaksi. Vahtimisviettiä huskylla ei ole, eikä se ole epäluuloinen vieraita kohtaan, mutta tietty pidättyväisyys ja omanarvontunto kuuluvat huskyn luonteeseen. Siperianhusky ei kuitenkaan saa olla arka (täytyy olla käsiteltävissä) eikä koskaan agressiivinen.

Vedättäminen on erittäin suositeltavaa, sillä vetäminen on huskylle luontainen ominaisuus. Noin kuuden tai seitsemän kuukauden iässä voidaan aloittaa kevyt harjoittelu reen vetämisessä, ensi alkuun vain pienellä painolla. Reellä vedättäminen on suositeltavaa, vaikkei koiraa muuten varsinaisissa kilpailuissa käytettäisikään. Lisäksi huskyn kanssa voi harrastaa mm.tokoa, agilityä, kärrynvedätystä, koirajuoksua tai kärryhiihtoa. Lisätietoa kyseisistä harrastuslajeista ja niihin liittyvistä tapahtumista saa Valjakkourheilijoiden liitosta (VUL).

[muokkaa] Alkuperä

Siperianhusky polveutuu alun perin koillissiperialaisten alkuperäiskansojen jukagirien, korjakkien, kamtsadaalien ja tšuktšien rekikoirista, joita myös venäläiset olivat omiin nopeisiin tarpeisiin kehitelleet. Siperianhuskyt ovat rekikoirina ennen kaikkea kestäviä. Ne eivät ole vahvemman ja rotevamman alaskanmalamuutin kaltaisia kuormanvetäjiä, eivätkä aivan yhtä nopeita valjakkokilpailuissa, kuin alaskanhuskyt ja lintukoiraristeytykset. Ne ovat kuitenkin nopeimpia puhdasrotuisista arktisista rekikoirista. Kun koirarotu tuotiin Amerikkaan, siellä raskaampiin rekikoiriin tottuneet rekikoiramiehet nauroivat heiveröiseille siperianhuskeille, eivätkä uskoneet rodun kykyihin. Siperianhusky oli pieni paikallisiin vetokoiriin verrattuna, (niissä oli sekoituksia paikallisia,raskasrakenteisia vetokoiria ja muita rotuja esim. bernhardinkoiraa) mutta se on uskomattoman kestävä rekikoira ja pian Amerikassa huomattiin siperialaisten koirien kyvyt.

Husky on virallisesti yhdysvaltalainen rotu, sillä se jalostettiin siellä nykyiseen muotoonsa ja sen rotumääritelmä kirjoitettiin siellä. Se on levinnyt joka puolelle maailmaa ja se tunnetaan ennen kaikkea hyvänä rekikoirana.

Suomessa ensimmäinen siperianhusky rekisteröitiin vuonna 1965 ja nykyisellään rotua on Suomessa noin 3000–3200 yksilöä. Vuosittaiset rekisteröintimäärät ovat noin 250-350 koiraa vuodessa.

[muokkaa] Terveystilanne

Siperianhusky on perusterve rotu. Yleisimpiä vaivoja ovat erilaiset perinnölliset silmäsairaudet. Monista koiraeläimillä tunnetuista silmäsairauksista vain kolme esiintyy yleisesti (näitäkin silmäsairauksia todella vähän) siperianhuskyilla. Ne ovat HC eli harmaakaihi, PRA eli verkkokalvon asteittainen surkastuma ja CCD eli kiteinen sarveiskalvon surkastuma, joista jokainen voi aiheuttaa näkökyvyn heikkenemistä tai sen menetystä kokonaan. Silmien värillä, olivat ne sitten siniset, ruskeat, keskenään eriväriset tai sekaväriset, ei siperianhuskylla vaikuta näiden sairauksien esiintymiseen. Jonkin verran esiintyy myös lonkkadysplasiaa,mutta harvalla, sillä yli 97% maailman siperianhusky kannasta on tervelonkkaisia.

Sukusiitos on etenkin näyttelylinjoissa melko yleistä. Sukusiitos ei ole hyvä asia, ja siitä kannattaa ottaa selvää ennen pennun hankkimista. Sukusiitos aiheuttaa mm. elinvoiman laskemista ja hedelmällisyyden laskemista (pienet pentuekoot). Suomessa sukusiitos on suhteellisen harvinaista, sillä Suomessa kanta on suuri ja eri sukuja on paljon.