Suomen ja Viron puolustusyhteistyö

Wikipedia

Suomen ja Viron puolustusyhteistyö oli 1920-luvulta alkaen suunniteltu ja 1930 alkanut Suomen ja Viron sotilaallinen yhteistyö Neuvostoliiton hyökkäyksen uhkaa vastaan. Yhteistyö päättyi suurimmilta osin 1939 Neuvostoliiton painostettua Viroa, mutta jatkui talvisodan ajan tiedusteluyhteistyönä.

Puolustusyhteistyön poliittiset edellytykset perustuivat ulkoasiainministeri Rudolf Holstin kannattamaan reunavaltiopolitiikkaan 1920-luvulla. Käytännön yhteistyö alkoi Suomen yleisesikunnan aloitteesta helmikuussa 1930 Tallinnassa.

[muokkaa] Tietojen vaihtaminen

1930-luvulla sotilasyhteistyö perustui Suomen, Puolan, Viron, Liettuan ja Latvian reunavaltiopolitiikkaan alkujaan perustuneen sotilasasiamiesyhteistyön heiketessä Suomen ja Viron käytännöllisiin tarpeisiin, mitä maiden puolueettomuuksien ja Suomen pohjoismaisen suuntauksen vuoksi salattiin. Ruotsiin tukeutuva pohjoismainen suuntaus ei olisi kestänyt Ruotsin kannalta osallistumista Baltian turvallisuuteen Suomenlahden hallitsemiseksi.

[muokkaa] Rannikkotykistöyhteistyö

Pääartikkeli Suomenlahden tykistösulku

Käytännön toimenpiteinä Suomi ja Viro suunnittelivat Pietari Suuren merilinnoituksen ajatuksen hyväksi käyttämistä Neuvostoliittoa vastaan siten, että pinta-aluksilla ja rannikkotykistön sulkutulella estettäisiin mahdollinen Itämeren-laivaston suorittama miinoitus.

Sen jälkeen kun Venäjän Itämeren-laivasto merkittävässä määrin tuhoutui Tšusimassassa Venäjän-Japanin-sodan aikana 1905 oli Venäjä erityisesti vuodesta 1912 alkaen pyrkinyt korvaamaan alusmenetykset vahvistamalla rannikkotykistöä Suomenlahden rannoilla pyrkien rakentamaan sulun Saksan laivaston mahdolliselle tunkeutumiselle kohti Pietaria Suomenlahtea pitkin.

Suomen ja Viron puolustusyhteistyön tarkoituksena puolestaan oli vastaavasti estää Neuvostoliiton laivastoa siirtymään Suomenlahtea pitkin länteen samoja puolustuslaitteita hyödyntäen. Miinoituksella, rannikkotykistötulella ja viimeistään sukellusveneillä estettäisiin Itämeren-laivaston alusten pääsy läpi Helsingin ja Tallinnan tasan ja tällä tavalla turvattaisiin Suomen ja Viron merenkulku tältä tasolta länteen.

Tämän vuoksi Suomi uudisti raskasta rannikkotykistöään ja sen linnakkeita virolaisin piirustuksin, kehitti 305 mm:n kranaattiin uudenlaisen kärjen, mikä mahdollisti ampumaetäisyyden pidentymisen ja aukottoman sulkutulen Suomen Mäkiluodon ja Viron Naissaaren välille.

[muokkaa] Radiotiedusteluyhteistyö

Osana rannikkotykistöyhteistyötä laskettiin yhteistä tulenjohtoa varten Suomenlahden pohjaan merikaapeleita, mitä käytettiin vielä talvisodan ajan Viron ollessa muodollisesti puolueettomana, vaikka se oli jo luovuttanut Neuvostoliitolle tukikohtia, muun muassa lentokenttiä, miltä käsin Neuvostoliitto suoritti ilmapommituksia Suomeen.