Taipaleentakaiset tšuudit
Wikipedia
Taipaleentakaiset tšuudit (ven. Заволоцкая Чудь, Zavolotskaja Tšud) on oletettavasti Vienajoen vesistössä, lähinnä nykyisellä Arkangelin alueella asunut kansa, jonka nimi esiintyy venäläisissä kronikoissa. Ns. Nestorin kronikassa taipaleentakaiset tšuudit mainitaan niiden kansojen joukossa, jotka ovat kuuluneet Venäjän yhteyteen sen alusta alkaen. Ilmeisesti samaan väestöön viitataan skandinaavisessa kirjallisessa traditiossa nimellä bjarmit.
Keskeinen kielitieteellinen keino taipaleentakaisten tšuudien historian selvittelyssä on ollut paikannimitutkimus. Sen avulla on voitu osoittaa, että Pohjois-Venäjällä on puhuttu itämerensuomalaisia kieliä. Onkin syytä olettaa, että myös taipaleentakaisten tšuudien kieli on lukeutunut näihin. Toisaalta Pohjois-Venäjän historiallisista lähteistä tunnetaan lukuisia kansallisuudennimityksiä, joista taipaleentakaiset tšuudit on vain yksi, joskin tunnetuin. Ilmeisesti alueen etninen koostumus ennen venäläistymistä oli monimutkainen, vaikkakin kaikki alueella puhutut kielet lienevät kuuluneet suomalais-ugrilaisiin kieliin. Paikannimiin kohdistuneessa tutkimuksessa[1] on käynyt ilmi, että osa näistä kielistä on muistuttanut karjalaa ja osa viroa.
Taipaleentakaiset tšuudit sulautuivat venäläisiin kielellisesti mahdollisesti 1600-luvun aikana, mutta tšuudeiksi tunnustautui alueen väestöä vielä 1800- ja 1900 -luvuilla.
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Lähde
- Janne Saarikivi: Substrata Uralica (2006) [1]
[muokkaa] Lähdeviitteet
- ↑ Janne Saarikivi: Substrata Uralica
