The Sex Pistols
Wikipedia
 |
|
|---|---|
| Toiminnassa | 1975–1979 |
| Kotipaikka | Iso-Britannia |
| Laulukieli | englanti |
| Tyylilaji | Punk rock |
| Levy-yhtiö | A&M Records Virgin Records EMI |
| Jäsenet | Johnny Rotten Steve Jones Glen Matlock Paul Cook Sid Vicious |
The Sex Pistols oli tunnettu brittiläinen punk rock -yhtye. Se oli suosituimmillaan vuonna 1977, jolloin yhtyeen ainut varsinainen albumi julkaistiin. Yhtyeen tunnetuimpia kappaleita ovat "Anarchy in the U.K." ja "God Save the Queen", jotka herättivät suuren kohun Iso-Britanniassa ja olivat osa punkin maailmanvalloitusta.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Yhtyeen vaiheet
[muokkaa] Alkuvuodet (1972–1976)
Yhtye sai alkunsa vuonna 1972 Steve Jonesin (laulu), Paul Cookin (rummut) ja Wally Nightingalen (kitara) toimesta. Tuolloin yhtyeen nimi oli The Strand. Vuosien 1972–1975 välillä yhtyeen muut jäsenet vaihtuivat tiuhaan tahtiin. Myös nimi vaihtui 1974 The Swankersiksi. Vuoteen 1975 menessä yhtye oli saanut itselleen managerin Malcolm McLarenin ja palannut alkuperäiseen kokoonpanoonsa. Heille syntyi kuitenkin erimielisyyksiä bändin tulevaisuudesta, minkä seurauksena Nightingale jätti yhtyeen. Jones tarttui kitaraan ja basistiksi värvättiin McLarenin vaateliikkeessä työskennellyt Glen Matlock. Pian yhtyeeseen saatiin myös laulaja, niin ikään McLarenin liikkeessä norkoilleesta John Lydonista, joka sai pian lempinimen Rotten hampaidensa takia. Uusien jäsenten myötä yhtye sai myös lopullisen nimensä The Sex Pistols kesällä 1975. Yhtyeen ensimmäinen keikka järjestettiin 6. marraskuuta 1975 eräässä lontoolaisessa taidekoulussa, jossa Matlock silloin opiskeli. Keikkailu kouluissa jatkui aina vuoden 1976 alkuun asti, jolloin yhtye siirtyi soittamaan klubeilla.
[muokkaa] Maine (1976–1977)
Ankaran keikkailun tuloksena Sex Pistols sai levytyssopimuksen levy-yhtiö EMI:ltä. Ensimmäinen single "Anarchy in the U.K" julkaistiin 26. marraskuuta 1976. Britannian singlelistalla kappale saavutti vaatimattomasti sijan 38. Musiikki ei kuitenkaan nostanut yhtyettä suuren yleisön tietoisuuteen, vaan jäsenten käyttäytyminen ja etenkin ensimmäinen TV-esiintyminen Bill Grundyn isännöimässä Today-ohjelmassa. Suorana lähetettyssä päiväohjelmassa kitaristi Steve Jones aloitti kenenkään huomaamatta kiroilun, jota jatkoi seuraavaksi laulaja Rotten, johon isäntä Grundy kiinnitti jo enemmän huomiota. Show huipentui Grundyn ja Jonesin väliseen sanailuun jonka päätteeksi Jones, Grundyn yllytyksestä, haukkui tämän lyttyyn vahvaa kieltä käyttäen. Vaikka ohjelma nähtiinkin vain Lontoon alueella, lehdet pitivät huolen siitä että Pistolsista tiedettiin myös muualla maassa. Tapahtumien seurauksena Today-ohjelma lopetettiin muutama kuukausi myöhemmin ja lehdistö otti yhtyeen silmätikukseen.
Vuosi 1976 käynnistyi The Sex Pistolsin osalta keikkailulla Amsterdamissa ja levytyssopimuksen irtisanomisella EMI:n toimesta. Amsterdamin keikat olivat myös viimeiset Matlockin osalta. Hänet korvattiinkin pian Rottenin ystävällä Sid Viciousilla, joka joutui heti aluksi opettelemaan basson soiton alkeet. Ensimmäisen keikkansa uudella kokoonpanolla Pistols piti Lontoossa 3. huhtikuuta 1977. Ennen tätä yhtye oli allekirjoittanut uuden sopimuksen, tällä kertaa A&M-levy-yhtiön kanssa. Sopimus allekirjoitettiin Buckinghamin palatsin edessä, jonka jälkeen järjestettiin juhlat A&M:in toimistoilla. Juhlat kuitenkin päättyivät täydelliseen katastrofiin ja sopimuksen irtisanomiseen.
12. toukokuuta 1977 The Sex Pistols solmi jälleen uuden sopimuksen, tällä kertaa Virgin Recordsin kanssa, ja toinen single "God Save the Queen" julkaistiinkin muutama viikko myöhemmin. Kappale menestyi myös Britannian singlelistalla saavuttaen epävirallisesti ensimmäisen sijan. Singlen ilmestymisen ja kuningatar Elisabet II:n hallinnon vuosijuhlan kunniaksi yhtye järjesti konsertin jokilaivassa Thames-joella, joka johti, kuten tavallista, kaaokseen; poliisit valtasivat laivan ja pidättivät managerin, bändin ja suuren osan seurueesta, asianmukaisista luvista huolimatta.
Lokakuussa 1977 Sex Pistols viimein julkaisi ensimmäisen ja ainoan varsinaisen albuminsa Never Mind the Bollocks, Here's the Sex Pistols, joka sisälsi mm. singlet "Anarchy in the U.K", "God Save the Queen", "Pretty Vacant" ja "Holidays in the Sun". Sid Viciouksen osuus levyn teossa oli hyvin vähäistä ja hän saikin lopulta soittaa ainoastaan "Bodies"-kappaleen osuuden. Muissa kappaleissa bassoa soittivat kitaristi Jones tai ex-basisti Matlock.
[muokkaa] Ongelmia ja yhtyeen hajoaminen (1977–1979)
Viimeinen virallinen Sex Pistols -konsertti Isossa-Britanniassa oli Huddersfieldissa, Englannissa 26. joulukuuta vuonna 1977. Konsertti järjestettiin lakossa olevien palomiesten perheiden hyväksi. Vajaa viikko myöhemmin, vuoden 1978 puolella, yhtye aloitti tuhoisan Amerikan kiertueensa, jonka aikana jäsenten välit huononivat entisestään. Kiertue päättyi 14. tammikuuta San Franciscon keikkaan ja Rottenin kommenttiin "Ever get the feeling you've been cheated?" Kolme päivää myöhemmin Rotten ilmoittikin bändin hajonneen. Jones, Cook ja McLaren eivät tästä välittäneet vaan matkasivat Brasiliaan kuvaamaan The Great Rock 'n' Roll Swindleä ja Vicious New Yorkiin valmistelemaan lyhyttä soolouraansa, Rotten puolestaan jäi San Franciscoon ilman rahaa tai lentolippua Englantiin. Warner Bros. maksoi lopulta hänen lentonsa kotiin, jossa hän otti syntymänimensä takaisin käyttöön ja perusti oman yhtyeensä Public Image Limited:in. Jones, Cook ja Vicious käyttivät kuitenkin nimeä Sex Pistols aina vuoteen 1979 asti. Tänä aikana yhtye sai julkaistua elokuvan ja siihen liittyvän soundtrackin, jolla lauloivat Jonesin, Cookin ja Viciouksen lisäksi manageri McLaren, kuuluisa junaryöstäjä Ronnie Biggs ja Edward Tudor-Pole, jonka oli alun perin määrä korvata Johnny Rotten.
[muokkaa] Sex Pistolsin jälkeen (1978-)
Swindlen julkaisun jälkeen yhtye hajosi lopullisesti vähin äänin. Jones ja Cook perustivat myös oman yhtyeensä, McLaren jatkoi pikkubändien managereina ja Vicious käynnisti soolouransa, joka kuitenkin jäi lyhyeksi kun hänet pidätettiin 12. lokakuuta 1978 tyttöystävänsä murhasta. Viciousta ei kuitenkaan ehditty tuomita, sillä hän kuoli heroiinin yliannostukseen New Yorkissa 2. helmikuuta 1979.
Elossa olevat Sex Pistolsin jäsenet ovat esiintyneet yhdessä vielä vuosina 1996, 2002 ja 2003. Vuonna 2000 yhtye julkaisi oman versionsa bändin historiasta The Filth and the Furyn muodossa McLarenin Swindlen vastineeksi. Vuonna 2006 Sex Pistols valittiin Rock and Roll Hall of Fameen, vaikka he tyylinsä mukaan haistattivat pitkät valinnalle. Tästä huolimatta Sex Pistols otettiin sisään. 2006 yhtyeen virallinen bootleg Spunk julkaistiin remasteroituna CD-versiona, aikaisemmin bootleg julkaistiin vuonna 1977, se sisältää varhaisia versioita yhtyeen kappaleista jotkut kappaleet hieman eri titteleillä kuten esim. "Anarchy in the UK" on nimellä "Nookie" ja "God Save the Queen" nimellä "No Future".
[muokkaa] Jäsenet
- Johnny Rotten — laulu (1975–1978, 1996, 2002, 2003)
- Steve Jones — kitara, taustalaulu (1975–1978, 1996, 2002, 2003)
- Glen Matlock — basso, taustalaulu (1975–1977, 1996, 2002, 2003)
- Paul Cook — rummut (1975–1978, 1996, 2002, 2003)
- Sid Vicious — basso, taustalaulu (1977–1978)
[muokkaa] Muut
- Ronnie Biggs laulu kappaleissa "No One Is Innocent" ja "Belsen Was A Gas" (1978)
- Malcolm McLaren laulu kappaleessa "You Need Hands" (1979)
- Edward Tudor-Pole laulu kappaleissa "The Great Rock 'n' Roll Swindle", "Rock Around The Clock", ja "Who Killed Bambi?" (1979)
[muokkaa] Diskografia
[muokkaa] Studioalbumit
[muokkaa] Kokoelmat/soundtrackit
- The Great Rock 'n' Roll Swindle (1979)
- Some Product: Carri on Sex Pistols (1979)
- Flogging a Dead Horse (1980)
- Kiss This: The Best Of (1992)
- Filthy Lucre Live (1996)
- The Filth and the Fury (2000)
- Jubilee: The Best Of (2002)
- Sex Pistols Box Set (2002)
- Raw and Live (2004)
[muokkaa] Viralliset bootlegit
[muokkaa] Singlet
[muokkaa] Never Mind The Bollocks, Here's Sex Pistols
[muokkaa] The Great Rock 'n' Roll Swindle
- No One Is Innocent (1978)
- Something Else (1979)
- Silly Thing (1979)
- C'mon Everybody (1979)
- The Great Rock 'n' Roll Swindle (1979)
- (I'm Not Your) Stepping Stone (1980)
[muokkaa] Kiss This: The Best Of
- Anarchy in the UK (uudelleenjulkaisu)
[muokkaa] Filthy Lucre Live
- Pretty Vacant (live)
[muokkaa] Jubilee: The Best Of
- God Save the Queen (uudelleenjulkaisu)
[muokkaa] Dokumentit
[muokkaa] Kirjallisuus
- Rotten - No Irish, No Blacks, No Dogs (1994)
- Mika Tiirisen erinomainen suomennos kirjasta ilmestyi vuonna 2005.
- Savage, Jon - England's Dreaming (1991)
- Söderholm, Stig - Näkökulmia Rockkulttuuriin (1987)
[muokkaa] Triviatietoa
- Kitaristi Steve Jones oli ensimmäinen, joka sanoi kirosanan "fuck" Iso-Britannian televisiossa. Tämä tapahtui 1. joulukuuta vuonna 1976 Bill Grundyn isännöimässä päiväohjelmassa. Grundy erotettiin tehtävästään kiroiluun yllyttämisen vuoksi. Tästä huolimatta Johnny Rotten sai mediassa eniten huomiota ohjelmassa kiroilemisestaan.
- 1970-luvulla Sex Pistolsin oli määrä esiintyä Suomessa, konsertti estettiin eri nuorisojärjestöjen toimesta. Päätöksen takana oli ulkoasiainministeriö ja virallisena perusteena oli yhtyeen jäsenten (melko lievät) rikosrekisterit. Asiasta tehtiin konsertin järjestäjien toimesta valitus, jota ei ehditty käsitellä ennen yhtyeen hajoamista. Eppu Normaali on tehnyt tapauksesta kappaleen Rääväsuita ei haluta Suomeen, joka julkaistiin yhtyeen debyyttialbumilla Aknepop. Sex Pistols esiintyi Suomessa vuonna 1996.
