Tundra
Wikipedia
Tundra kylmä kasvillisuusvyöhyke, jossa kasvaa yleensä vain matalaa kituliasta kasvillisuutta, ruohoja, kukkia, pensaita, sammalta ja jäkälää. Tundran kasvisto on usein pensastoa, ruohostoa tai suota. Lämpimillä tundrilla voi kasvaa myös puita, hyvin kylmillä tundrilla vain matalaa sänkimäistä ruohoa, sammalta ja jäkälää. Tundralla on pitkä kylmä talvi ja lyhyt hyvin viileä kesä. Alhainen lämpötila ja lyhyt kesä estävät puiden kasvun. Tundralla lämpimimmän kuukauden keskilämpötila on 0—10 °C ja siellä on ympärivuotinen ikirouta. Tundraa on mm. Kanadan ja Siperian pohjoisosissa. Ikirouta muokkaa maaperää mm. nostamalla kiviä pintaan. Alhainen haihtuminen aiheuttaa laajaa soistumista, vaikka tundralla sataa yleensä vähän. Talvet ovat kylmiä ja myrskyisiä. Tundran eläimiä ovat esim. myskihärkä, napakettu, peura, sääsket ja sopuli. Tundran ankarasta ilmastosta johtuen asutus on siellä hyvin harvaa.
Tundran nimi tulee kiltinänsaamen kielestä, jossa tuunndra on sanan tundar "puuton tasanko" genetiivimuoto.lähde? Suomen kielen sanat tunturi ja tanner ovat samaa juurta. Tundra-sana on levinnyt venäjän kielen kautta moniin maailman kieliin.[1]
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Tundran alue
[muokkaa] Arktinen tundra
Arktinen tundra sijaitsee Jäämerta reunustavilla alueilla metsänrajan ja napaseutujen kylmyysaavikoiden välissä leveyksillä 60-75. Arktista tundraa on noin 25 miljoonan km² alalla. Arktisen tundran raja kulkee lähellä heinäkuun 10 asteen isotermiä eli 10 asteen keskilämpötilan rajaa.
Tundra ulottuu Euraasiassa ja luoteisessa Pohjois-Amerikassa huomattavasti pohjoisemmaksi kuin koillisessa. Päiväntasaajalta koilliseen suuntautuvat lämpimät merivirrat kuten Golfvirta lämmittävät mannerten koillisosia. Itään etenevät matalapaineet vaikuttavat osaltaan. Suomea lähimmät tundra-alueet ovat Kuolan niemimaan pohjoisrannikolla. Fennoskandiassa ei katsota olevan aitoa tundraa vaikka Lapissa esiintyykin ikiroutaa palsakummuissa ja korkeiden tuntureiden lakiosissa. Mantereisen ilmaston alueella ikiroutaa voi esiintyä kaukana metsänrajan eteläpuolellakin. Tundravyöhyke on maksimissaan 300 km leveä Siperiassa. Havumetsä vaihtuu vyöhykkeeksi jossa on tundrasaarekkeita havumetsässä, ja tundraksi jossa on havumetsäsaarekkeita, ja lopulta tundraksi melko kapealla, noin 30-150 km levyisellä metsätundraksi sanotulla vyöhykkeellä. Tätä sanotaan myös tundran ja taigan rajaksi. Tällä rajavyöhykkeellä maa voi olla kokonaan pensaiden peitossa ja puita siellä täällä. Myös korkeusvyöhyke vaikuttaa kasvillisuuteen. Siperiassa on tundravuoristoja ja taiga-alankoja.
[muokkaa] Antarktinen tundra
Antarktinen tundra sijaitsee Etelämantereen elämälle suotuisimmilla paikoilla, erityisesti Antarktiksen niemimaalla, sekä Etelä-Georgiassa, Sandwichsaarilla ja Kerguelensaarella välillä 45–61 eteläistä leveyttä.
[muokkaa] Vuoristotundra
- Pääartikkeli: Vuoristokasvillisuus
Tundraa muistuttava kasvillisuusvyöhyke on kylmässä korkeilla vuorilla kasvava alpiininen vyöhyke, jossa on karua tundramaista vuoristokasvillisuutta. Valaistusolot siellä ovat monesti parempia kuin varsinaisella tundralla, ja jolla esiintyy myös normaali vuorokaudenaikojen välinen lämpötilanvaihtelu, toisin kuin tundralla. Arktisesta vyöhykkeestä etelään olevilla vuoristojen tundra-alueille päivä on yhtä pitkä kuin ympäristössä, ei samanlainen kuin arktisilla vyöhykkeillä. Tämä luo kasvillisuudelle toisenlaisia mahdollisuuksia kuin arktisilla tundrilla. Toisaalta tuulisuus ja vuorenrinteiden kaltavuus sekä ilman ohuus rasittavat kasvillisuutta. Valoa on silloin saatavilla paremmin ympäri vuoden kuin kaamos-napa-alueille. Vuoristoissa myös sataa usein ja on eroa vuorten etelä- ja pohjoisrinteiden välillä. Pohjoisrinne on useammin varjossa. Vuoristokasvillisuutta kasvaa esim. Andeilla, Alpeilla ja Himalajalla. Sekä tundralla että vuoristoalueilla viihtyy ns. arktis-alpiininen lajisto, johon kuuluvat esim. hetehorsma (Epilobium alsinifolium) ja valkoyökönlehti (Pinguicula alpina) mutta joistain lajeista on alppi- ja tundraversio, esim. jääleinikistä (Ranunculus glacialis).
[muokkaa] Ilmasto
Melko kylmää ja myrskyistä tundrailmastoa merkitään Köppenin ilmastoluokituksessa lyhenteellä ET ja Trewarthan luokituksessa FT. Korkean vuoriston kasvillisuus muistuttaa tundraa, mutta on osin erilaista. Tundralla ei ole käytännössä kesää lainkaan, lämpötila on aina alle +10 astetta, usein alle +6 °C. Lyhyt kesä kestää esim. 6—10 viikkoa ja sulattaa ohuen noin 10 sentin paksuisen kerroksen ikiroudasta. Vuoden keskilämpötila on vain -9° C. Kesän lämpimin lämpötila vaihtelee välillä 1,5-10/12 °C ja kesän pituus 1,5-3,5 kk. Puurajan lähellä sulavan ikiroudan paksuus on 80 cm, mutta polaariaavikoilla 40 cm. Talvella on monesti –22...–34 °C pakkanen. Napaseudun tundra on kesäyön auringon ja talven kaamoksen maa, vaikka Siperiassa tundra voi ulottua napapiirin eteläpuolellekin. Sademäärä on monesti 160-250 mm, yhtä vähän kuin monilla aavikoilla. Kesälläkin sataa joskus lunta, mutta yleensä vettä. Kasvukausi voi koska tahansa pysähtyä pakkaseen. Yleensä tundralla lumettomien kuukausien keskilämpötilat ovat alle 5 °C, joskin yli 0 °C. Sademäärä on pieni, alle 250 millimetriä vuodessa, ja puolet sateesta tulee kahden kesäkuukauden, heinä- ja elokuun aikana. Lumi peittää tundralla maan lähes 9 kk. Tundralla on kesäyön aurinko (aurinko ei laske) ja talven kaamosyö, jolloin aurinko ei nouse. Puurajan Subarktisen vyöhykkeen vuoden keskilämpö on noin 1,5 °C, ja ilmastot tyyppiä Dfd ja Dwd (Siperian ankaratalvisilla alueilla), Dfc Alaskassa, Kanadassa, Euroopan Venäjällä ja Länsi-Siperiassa Siberia (kylmiä talvia) tai jopa lämpimänlauhkea Cfc Andeilla.
[muokkaa] Maaperä
Tundran maaperää muokkaa routa siirtämällä kiviä ja estäen myös maakerrostumien synnyn. Kuviomaa tai ruutumaa koostuu linssimäisistä jääkimpaleista maan sisässä. Näiden maanalaisten jäälinssien reunoilla on kiviä. Tundran maaperä on eroosioaltis. Ikiroutainen tundramaannos on tieteelliseltä nimeltään kryosoli. Tundralla on paljon palsasoita, ikijäässä olevia mineraalimaakumpuja, pingoja ja kuviomaita.
[muokkaa] Kasvillisuus
Tundran kasvillisuus on kuivaa tai kosteaa nummimaista ja toisin paikoin suota. Hallitsevana kasvillisuutena ovat ikivihreät kukkakasvit, varvut, heinäkasvit, sienet, sammalet, jäkälät ja kitukasvuiset puut ja pensaat. Yksivuotiset kasvit ovat harvinaisia, koska ovat hallalle alttiita. Verkkolehtinen paju ja lapinvuokko sekä uuvana, karvakuusio ja tunturiunikko ovat tyypillisiä tundrakasveja. Kasvillisuus madaltuu ja muuttuu laikkuisaksi hyvin kylmillä ja kuivilla alueilla. Pohjoisessa tundrassa on harvalajista matalaa kasvillisuutta, jota luonnehtivat sammal ja jäkälä. Korkeilla leveysasteilla pajusta tulee maassa kiemurtelevaa suikeroa matalien ruohokasvien ja sammalien ympäröiminä. Mutta eteläisellä tundralla kosteilla alueilla kasvaa korkeita pensaita ja saroja. Nummella voi kasvaa vaivaiskoivua, riekonmarjaa, variksenmarjaa ja jäkälää. Arktisella tundralla on laajoja soita. Ne peittyvät talvisin suojaavan lumikerroksen alle ja selviävät siten seuraavaan kesään. Tundrakasvillisuuteen vaikuttaa maaperän tyypin (kalliota, suota) ja kosteuden sekä lämpötilan lisäksi myös maaperän mineraalikoostumus. Aivan tundran ja taigan rajalla kasvaa ns. kylmiä ruohomaita. Tundra on ns. euarktinen kasvillisuusvyöhyke.
Tunnettuja tundrakasveja ovat todella kitukasvuinen vaivaispaju (Salix herbacea), tunturipaju (Salix glauca) ja lapinvuokko (Dryas octopetala) kalkkipitosilla mailla ja uuvana eli diapensia (Diapensia lapponia) joka kasvaa patjamaisina mattoina. Tundralla voi kasvaa joitakin kääpiökasvuisia puita, kuten vaivaiskoivua (Betula nana).
Tundralla sataa vähän, mutta myös haihtuminen on vähäistä, ja maa on sen takia monesti märkää. Tämä luo laajoja soita. Myrskyt ovat tavallisia, ne muokkaavat kasvillisuutta. Monet tundran kasvit ovat patjamaisia tai mätästäviä. Mättääseen varastoituu lämmintä ilmaa. Mättäissä kasvavat uuvana, sinirikko ja tunturikohokki. Monet tundran kukkakasvit, sammalet ja jäkälät ovat ikivihreitä, sillä silloin ne pystyvät yhteyttämään varhain keväällä ja myöhään syksyllä. Ikivihreät kasvit hyödyntävät auringon valoa jo lumen alle, minne syntyy kasvihuoneita lumen alaisiin taskuihin kertyneestä hiilidioksidista. Kasvu alkaa jo lumen alla. Sulavassa lumessa on kosteaa ja tasalämpöistä. Puhkeavat kukat ovat hallalle alttiita. Lapinvuokko ja tunturiunikko suuntaavat lehtensä kohti aurinkoa. Tumma kasvin varsi voi kerätä lämpösäteilyä, karvainen suojalta kylmältä. Paksu päällysketto suojaa kylmältä. Bakteereja on maaperässä vähän, typpibakteeri kuitenkin on, lintujen ulosteet tuottavat mm. typpeä. Pienet kasvit ovat paremmin suojassa tuulelta ja lumi suojaa niitä paremmin.
Kukkakasvilajeja tundralla tavataan yhteensä noin 900, esimerkiksi Grönlannissa noin 400 ja Huippuvuorilla 150. Etelämantereella esiintyy vain kahta siemenkasvilajia, mutta sammalia esiintyy n. 100 lajia, jäkäliä n. 250 lajia, maksasammalia noin 30 lajia ja leviä n. 700 lajia.
Tundra tuottaa vain vähän biologista ainetta eli kasviainetta, koska se on niin kylmä. Tundraniitty on tuottavin tundran yhdyskunta, karuilla alueilla kasvaa vain sammalta ja jäkälää. Kasvien yhteyttämiseen käyttämä energia on pieni. Tundra on altis kaikenlaisille vaihteluille, mm. lämpötilan vaihteluille.
Tundra jaetaan joskus puuttomaan tundraan ja subarktiseen metsätundraan. Pohjoisessa on hemiarktinen vaivaiskoivualue, jossa viihtyy vain koivu ja haapa. Pohjois-Suomen hemiarktiset vaivaiskoivumetsät ovat eräänlaista tundran vaihettumisvyöhykettä, joskaan ei varsinaista tundraa. Tundran ja metsän välistä rajaa kutsutaan puurajaksi.
Jääkaudella Eurooppaa peitti oma, nykyisin kadonnut tundralajinsa, jääkauden tundra. Jääkausiajan tundralla kasvoi marunoiden (esim. pujo) tyyppistä kasvillisuutta.
[muokkaa] Eläimistö
Tundran eläinlajien määrä on pieni, mutta saman lajin yksilöitä on joskus suuria määriä, varsinkin pienten eläinten edustajia. Tundran eläimillä on paksu turkki ja lyhyet ruumiinosat. Kaikkein kylmimmän tundran eläimistöä ovat jääkarhu, myskihärkä, dallinlammas, piiskajänis ja napajänis sekä linnuista rannoilla lokit ja kihut. Hieman tai melko lämpimämmässä viihtyvät riekko, kojootti, sopulit, naali, karibu, tunturikihu, myyrät, sorsat, hanhet ja kodiakinkarhu. Lämpimimmän tundran lajeja ovat susi, karibu, jänis, kuikka, joutsen ja kahlaajat.
Tundran tyypillisiä nisäkkäitä ovat myyrät, sopuli, myskihärkä, naali, metsäjänis, napajänis, ahma, kärppä, karibu ja poro. Jääkarhua tavataan vain hyvin pohjoisessa. Jääkarhu on tundralla nykyään niin harvinainen, että monet Kanadan pohjoisosien alkuasukkaat, inuitit, eivät ole koskaan nähneet sitä. Isokokoisten maaeläinten on liikuttava ruo'an perässä laajoilla alueilla, koska ravinto on harvassa. Maan rajassa luomen suojissa asuvat sopulit ja punamyyrä sekä harmaakuvemyyrä. Päästäiset voivat olla yleisiä. Sopulit syövät sammalia, jäkälää ja sieniä sekä raatoja. Muut jyrsijät käyttävät ravinnokseen juuria, varpujen ja puiden kuorta ja hyönteisiä.
Kesäaikaan tundralle muuttaa runsaasti muuttolintuja, jotka ovat suurimmaksi osaksi soilla ja järvillä viihtyviä kahlaajia ja vesilintuja. Soilla viihtyvät esimerkiksi jänkäkurppa, suokukko, suosirri, rantasipi ja lapinsirri. Muuallakin asuvia muuttolintuja tundralla on, esimerkiksi sinirinta, tundraurpiainen sekä törmäpääsky. Linnut syövät monesti hyönteisiä, esimerkiksi sääskiä. Tundran talvilintuja ovat esim. kiiruna ja korppi. Kiiruna kestää jopa 40 asteen pakkasta. Tunturipöllö on tyypillinen tundran petolintu.
Hyttysten ja punkkien lisäksi mm. kimalaiset ja hämähäkit ovat yleisiä. Kovakuoriaiset ja muurahaiset ovat harvinaisuus.
Vaihtolämpöinen eläimistö, esim. sammakot ja matelijat, eivät juurikaan viihdy tundralla.
Antarktisella tundralla ei esiinny suurta maanisäkäslajistoa, päinvastoin kuin arktisella tundralla, johtuen sen eristäytyneestä sijainnista. Merinisäkkäitä ja -lintuja esiintyy rannikoilla.
[muokkaa] Tundran luokkia
Tieteelliseen käyttöön on kehitetty monia luokitusjärjestelmiä. Nearktinen tundra on Amerikassa, palearktinen Euraasiassa. Laajasti käytetty jako:
- Polaariaavikko (napa-aavikko) eli - Novaja Zemljan pohjoisin kärki, Grönlannin pohjoiskärki, aivan pohjoisimmat Kanadan Arktiset saaret 77 leveysasteen pohjoispuolella yleinen jäättömillä alueilla
- Arktinen tundra - Huippuvuorilla, Novaja Zemlja
- Subarktinen Kuolan niemimaan pohjoisrannikko, Beringinsalmen ympäristö
Grönlannissa:
- Puoliarktinen (hemiarktinen tunturikoivikko)
- Ala-arktinen
- Keskiarktinen
- Yläarktinen (lähinnä polaariaavikko)
Skandinaviassa:
- Alpiininen (vastaa lähinnä ala-arktista)
- Subarktinen (enimmäkseen puutonta)
- Subalpiininen, jossa tunturikoivumetsä
[muokkaa] Tundran kasvillisuustyypit
| Kasvillisuus tyyppitunnus |
Kasvillisuustyyppi | Kasvillisuuden kuvaus |
|---|---|---|
| Avomaat B | ||
| B1 | Avomaa | Havanaisia hyvin matalia ruohoja, maksasammalia, sammalia, jäkäliä.
Hyvin niukka ja harva matala 2 cm korkea kasvikerros, joka peittää 2–40 % alasta, ruohoja ja sammalia. Ei yleensä saraa, kääpiöpensaita. Kuivasta märkään. Ilmastovyöhykkeet A ja B, joillain korkeilla C:n kohdilla vuorilla. |
| B2 | Jäkäliä peruskalliolla, itiökasveja | Jäkäliä kallioilla ja kivillä. Lukuisten järvien laikuttamaa (esim kanadan kilvessä) tai suuremman kasvillisuuden laikkujen välissä oleva alue. ilmastovyöhyke D ja C. |
| B3 | Hapan ei-karbonaatti vuoristo | Eri korkeusvyöhykkeet |
| B3a-e | Vastaavat lämpövyöhykkeitä A-E | 333 m vuoristoa ylöspäin: siirtymä a->b, lämpötila laskee 3 astetta, 6 astetta 1000 metriä kohti |
| B3n | nunatakki | Jäätikön keskellä oleva jäätön vuorenhuippu. |
| B4 | Karbonaattivuoristo | |
| B4a-e | Vastaavat lämpövyöhykkeitä A-E | 6 astetta/1000 m |
| B4n | Nunatakki | Jäätikön keskellä oleva jäätön vuorenhuippu. |
| Ruohotundra G | ||
| G1 | Laikkuinen ruohotundra, jossa itiökasveja. | Hyvin matala kasvillisuus. Ruohoja ja kaisloja, itiökasveja, sammalia, jäkäliä, maksasammalia. Kivistä maata. Kosteaa. 40–80 % kasvipeite, 5–10 cm kasvikerros. Suurempi kasvitiheys kuin kasvillisuustyyppi B:ssä. Ei vihertävä. |
| G2 | Ruohoinen. Maan tasalla suikertavia kääpiöpuita. |
Saraa ja maassa suikertavia pensaita. Kuivasta kosteaan, kumpuinen neutraali maa, keskinkertainen lumipeite, ei-hapan ilmastovyöhyke C. Keskinkertainen 40–80 % kasvipeitto, 5–15 cm korkea. Kivistä, kivet routineet pintaan. Täysin kehittyneitä rämeitä ja virranreunuskasvistoja. Ei vihertävä. |
| G3 | Ei mätäskaisla, kostea kääpiöpensas, sammaltundra | Sammalia, maksasammalia, ruohoja, suikeroita ja puolisuikeroita, kaisloja. Puolisuikertavia ja pystypensaita, esim Salix Richardsonii ja monia muita vaivaispajuja.
Pääosin vyöhykkeessä D. Kasvipeite 50–100 % ja kasvit 10–20 cm korkeita. Virtojen varsilla 40–200 cm ja jopa yli 2-metrisiä pajuja. Tavallinen 5–20 cm sammalkerros. Maassa jään nostattamia kiviä ja kumpuja sekä jään luomaa ruutumaata. Maaperä roudan kummuttamaa, selvästi runsaan kasvillisuuden takia vihreää, mutta routa aiheuttanut kasvillisuuteen aukkoja. |
| G4 | Mätäskaisla, kostea ruohomätästundra |
sammal yleinen. Mätäsmäinne puuvillaruoho Eriophorum vaginatum. Kostea. Pääosin D–E kääpiöpensas, sammaltundra. Kasvipeite 80–100 korkeuteen 20–40 cm. |
| Suikero/pensastundra P - hyvin matala ehkä laikkuinen kasvillisuus | ||
| P1 | Maan tasalla suikertavien kääpiöpensaitten peittämä ruohotundra | Esim hyvin pienirakeisella kivikolla mlko harvassa kasvavia muistia kasvilaikkuja.
Kaisloja, ruohoja, sammalia, jäkäliä. Ei-happamilla Dryas, Salix Arctica (P1b), happamilla Luzula-Salix Arctica. Keskiarktisella polaaripuoliaavikolla. Vyöhyke B ja laajalti myös kuivat alueet ilmastovyöhykkeestä C. Laikkuinen 20–80 % pinta-alasta peittävä, 5–10 cm korkea kasvipeite, josta sammalet ja jäkälät peittävät 30–60 %, putkilokasvit 5–25 %. |
| P2 | Kokonaan ja puoliksi maan tasalla suikertavia puolipensaita | Hyvin matalaa kasvillisuutta kallioisella maalla. Esim Salix Arctica, Salix Polaris, sammalia, kaisloja, ruohoja ja jäkäliä. Esim. Cassiope tetragona, peruskalliolla,
10-20 cm korkeuteen ulottuen, kasvipeite 40–100 %. Kostea-kuiva. |
| Pensastundra S | ||
| S1 | Pysty kääpiöpensas alle 40 cm korkeita pystypensaita ja puolisuikeroita | Hyvin matalaa varpukorkuista kasvillisuutta , kasvillisuudessa aukkoja. Kosteasta kuivaan ilmastovyöhykkeellä D, hapan,
Kuivempaa jäkälärikasta tundraa monilla alueilla hiekkamaalla ja peruskalliolla. Kasvillisuus jatkuvaa peitto 80–100 % alasta ja kuivilla harjanteilla laikkuista peittäen 5–50 %. |
| S2 | Matala pensas, yli 40 cm | Korkeahkoa pansaistoa. Ikiroudasta vapailla alueilla, ikiroutaiset turvemaat tavallisia, hajanaista Pinus pumilaa, pientä mäntyä |
| Märkämaat W | ||
| W1 | Tundran sara, ruoho- ja sammalmärkämaa |
Matalaa laikkuista ja hieman mätästävää kasvillisuutta. Vesialueiden lähellä ja keskellä ja korkeilla kosteilla painumilla, kylmimmillä arktiksen alueille. |
| W2 | Märkä sara-, ruoho-, sammal- ja kääpiöpensastundra |
Korkeaa yhtenäistä ruohomaista kasvillisuutta. Kosteaa ei-mätäsmäistä saraa, kääpiöpensasta, sammalta eli tyyppiä G3 korkeilla kummuilla Vyöhykkeellä D, hieman hapan tai neutraali. |
| W3 | Märkä sara-, ruoho-, sammal- ja matalapensas tundra | Hyvin rehevää yhtenäsitä ruohomaistä kasvillisuutta, korkeahkoja pansaita. Ilmastoyöhykkeellä E, korkeilla kohdilla S1 ja G4-tyypin kasvillisuutta eli kääpiöpensas- ja mätästundraa. |
[muokkaa] Tundran bioklimaattiset luokat
On kehitelty monia tundran jaotteluja. CAVM yhdistää monia aikaisempia luokitteluja. Tundralle on tyypillistä kasvillisuuden madaltuminen ja lopulta häviäminen kylmään jäätikön lähelle mentäessä. Puut mahaltuvat ensin pensaiksi, sitten mataliksi pensaiksi, lopulta kasvavat suikeroina maan pinnassa ja sitten eivät olleenkaan. Myös muu kasvipeite madaltuu ja laikuttuu pohjoisemmaksi mentäessä. Tundran bioklimaattiset (kasvillisuus-ilmastolliset) luokat ovat seuraavat. Ne määritellään vuoden korkeimman lämpötilan mukaan.
| Vyöhyke (CAVM) | Nimitys | Heinäkuun keskilämpötila | Lämpöindeksi | Puiden korkeus | Puiden kuvaus | vyöhykkeen kuvaus. | Kasvillisuustyypin kuvaus |
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| A | Ruohomätästundra | 0-3° C (toinen tieto 2-3) | <6 | 0 | Puuton tundra | polaariaavikko, kuivatundra, ylin yläarktinen | Ruohotundra, enimmäkseen kasvitonta, yksi alle 2 cm sammal/jäkäläkerros jonka keskellä hyvin matalia putkilokasveja, itiökasveja, sammal/jäkäläpeite <40%, putkilokasveja <5%. |
| B | Suikerotundra | 3-5° C (4-5) | 6-9 | 0< | Maassa kasvavia (prostraattisia) vaivaispuita/pensaita. | Pohjoinen arktinen tundra, eteläinen yläarktinen. | Eteläisimmässä osassa pensaita maassa luikeravina suikeroina, pohjoisosassa siukerot vaihettuvat ruohoiksi. |
| C | Puolisuikerotundra | 5-7°C (6-7) | 9-12 | <15 cm | Matalia puolisuikeroita puita/pensaita | Tyypillisin tundra | Sammalkerros 3-5 cm ja ruohokerros 5-10 cm |
| D | Pystykääpiöpensastundra | 7-9°C (8-9) | 12-20 | <40 cm | Suoria vaivaispensaita. | Tyypillinen tundra, ala-arktinen | Matalia pystypensaita 2 kerrosta, sammal 5-10 cm ja ruoho+kääpiöpensas 10-40 cm. |
| E | Matalapensastundra | 9-12°C (10-12) | 20-35 | 40-200 cm | Matalia pystyjä puita/pensaita | Etelä-arktinen pensastundra: Ala-arktinen tai subarktinen | 2-3 kasvillisuuskerrosta, sammal 5-10 cm, ruoho/kääpiöpensas 20-50 ja joskus matalapensaskerros 80 cm. |
| Puuraja | 10-12°C | >35 | 2m | Puita yleisesti. |
Lämpöindeksi: nollan ylittävien kuukausien keskilämpötilojen summa?
| Vyöhyke (CAVM) | Heinäkuun keskilämpötila | Lämpöindeksi | Kokonaisfytomassa (vihreä kasviaines) | Nettovuosituotanto | Putkilokasvilajeja |
|---|---|---|---|---|---|
| A | 0-3 °C | <6 | <3 | <0,3 | <50 |
| B | 3-5 °C | 6-9 | 5-20 | 0,2-1,9 | 50-100 |
| C | 5-7 °C | 9-12 | 10-30 | 1,7-2,9 | 75-150 |
| D | 7-9 °C | 12-20 | 30-60 | 2,7-3,9 | 125-250 |
| E | 9-12 °C | 20-35 | 50-100 | 3,3-4,3 | 200-500 |
| Puuraja | 10-12 °C | >35 |
[muokkaa] Tundrakasvivyöhykkeet
| Vyöhyke (CAVM) | Heinäkuun keskilämpötila | Lämpöindeksi | Putkilokasvipeite | Kasvillisuus kuiva | Kasvillisuus kostea | Kasvillisuus märkä | Kasvityypit pääsasialliset (näitäkin) |
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| A | 0-3 °C | <6 | <5%, jop1 40% sammalta ja jäkälää | B1 | G1 | b, g, r, cf, of, c (ol) | |
| B | 3-5 °C | 6-9 | 2-25%, jopa 60% itiökasveja | B1 kuivin, P1 | G1 | W1 | npds, dpds,b, r (ns, cf, of, ol) |
| C | 5-7 °C | 9-12 | 5-50% kasvilaikkuja | P1 kuivin, P2 | G2 | W1 | npds, dpds, b, happomailla chds, (ns, cf, of, ol) |
| D | 7-9 °C | 12-20 | 50-80% paikoitellen kasvittomia alueita yhtenäisen kasvipeitteen keskellä | ? | G2 kuivin , S1 | W2 | ns, nb, npds, dpds, deds, neds (cf, of, ol, b) |
| E | 9-12 °C | 20-35 | 80-100% jatkuva peitto | ? | kosteusjärj G4, S1, S2 | W3 | dls, Beringiassa ts, deds, neds, sb, nb, (ns, rl, ol) |
| Puuraja | 10-12 °C | >35 | 100%? |
[muokkaa] Tundrakasvityypit
- 'b Avomaa
- c Itiökasvit
- cf Mätäs- tai kukkaruoho
- deds Ajoittain lehtisiä pystyjä tai vaivaispensaita
- dls Ajoittain lehtisiä vaivaispensaita
- dpds Ajoittain lehtisä suikertavia vaivaispensaita
- g Ruoho
- ehds Ikivihreitä puolisuikertavia vaivaispensaita
- nb Ei-kynsisammal
- neds Ei-lehtisiä vaivaispensaita
- npds Ei-lehtisiä suikertavia vaivaispensaita
- ns Ei-mätästävä kaisla tai heinä
- of Ruoho, ei kaisla
- ol Jäkälä (ei poronjäkäkä)
- r Kaisla (vihvilä)
- rl Poronjäkälä
- bl Kynsisammal
- ts Mätäskaisla, mätäsheinä
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Tundra biome information from the University of California
- The Arctic biome at Classroom of the Future
- Circumpolar Arctic Vegetation Map
[muokkaa] Lähteet
| Kasvillisuusvyöhykkeet |
|---|
| Aavikko | Aro | Havumetsä | Kylmyysaavikko | Lehtimetsä | Monsuunimetsä | Nahkealehtinen kasvillisuus | Sademetsä | Savanni | Tundra | Vuoristokasvillisuus |
