Tuomiokapituli
Wikipedia
Tuomiokapituli on Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa toinen hiippakunnan toimielimistä, jonka tehtävänä on hoitaa hiippakunnan hallintoa ja toimintaa (ks. myös hiippakuntavaltuusto).
Tuomiokapitulin nimi tulee latinan kielen sanoista domus capituli. Se tarkoittaa lukukappaleen taloa. Kyseessä on paikka, johon piispa avustajineen kokoontui lukemaan Raamattua.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Historiaa
Tuomiokapituli on syntynyt piispan tuekseen keräämästä papistosta, joka muodostui alun perin piispanistuimen eli tuomiokirkkoseurakunnan papeista. Ensimmäinen viite tällaisesta piispan ympäriilleen kokoamasta pappisjoukosta on Augustinukselta. Papiston tehtävänä oli avustaa piispaa rukoushetkissä. Keskiajalla tuomiokapituli sai vakiintuneita kirkko-oikeudellisia muotoja.
Suomeen tuomiokapitulilaitos saapui augustinolaismunkkien mukana. Turun tuomiokapituli oli keskiajalla kaniikkituomiokapituli. Uskonpuhdistuksen jälkeen tuomiokapitulilaitos menetti merkitystään, kunnes se vahvistettiin uudelleen vuoden 1686 kirkkolaissa. Tuomiokapitulin muoto ja tehtävät ovat vaihdelleen senkin jälkeen paljon.
Turun arkkihiippakunnan tuomiokapituli on vanhin Suomessa edelleen toimiva virasto. Se on perustettu vuonna 1276.
Kustaa Vaasan peruuttaessa 1550-luvulla kruunulle kirkon omaisuuden valtio otti samalla huolehtiakseen pappien palkat. Toimen viimeisenä muistona Suomen evankelis-luterilaisen kirkon tuomiokapitulit olivat vuoteen 1997 saakka valtion virastoja. Valtio maksoi siten mm. piispojen palkat.
[muokkaa] Tuomiokapitulin jäsenet
Tuomiokapitulin puheenjohtajana toimii hiippakunnan piispa. Muita jäseniä ovat tuomiorovasti (varapuheenjohtaja), hiippakuntavaltuuston valitsema maallikkojäsen, kaksi vaaleilla valittua pappisasessoria sekä hiippakunnan viranhaltijoina lakimiesasessori ja hiippakuntadekaani. Pappisasessorit ovat hiippakuntaan osa-aikaisessa virkasuhteessa. Tuomiokapitulin sihteerinä toimii yleensä notaari. Esittelijöinä toimivat tuomiokapitulin virkamiehet. Jäsenistä esittelijöinä voivat toimia tuomiokapituliin virkasuhteiset henkilöt, eli kaikki muut paitsi tuomiorovasti ja maallikkojäsen.
Tuomiokapitulissa on puhe- ja läsnäolo-oikeus hiippakuntavaltuuston puheenjohtajalla.
Vuoden 2004 hiippakuntahallintouudistukseen saakka tuomiokapituli oli viisijäseninen: piispa, tuomiorovasti, kaksi pappisasessoria ja lakimiesasessori.
Tuomiokapituli nimittää varajäsenikseen viisi pappia ja kaksi lakimiestä kutsumisjärjestyksessä. Maallikkojäsenellä on kaksi hiippakuntavaltuuston valitsemaa varajäsentä.
[muokkaa] Tehtävät
Tuomiokapituli on hiippakunnan yleistoimielin. Sen tehtäviä ovat muun muassa (2006):
- hoitaa yleisesti hiippakunnallista toimintaa, hallintoa ja taloutta
- tukea ja valvoa seurakuntien toimintaa ja hallintoa
- hoitaa papiston henkilöstöasioita ja valvoa heidän ja seurakunnan muiden viranhaltijoiden ja työntekijöiden tehtävien hoitoa ja elämää
- hoitaa yhteyksiä koko kirkon yhteiseen toimintaan ja hallintoon, toisiin hiippakuntiin, kristillisiin järjestöihin ja muihin yhteiskunnan tahoihin
- valmistella asioita hiippakuntavaltuustolle ja huolehtia päätösten toimeenpanosta
- ottaa ja irtisanoa tuomiokapitulin viranhaltijat ja työntekijät
[muokkaa] Tuomiokapitulin virasto
Tuomiokapituliksi kutsutaan myös hiippakunnan virastoa. Virastossa työskentelevät piispan avustajat sekä hiippakunnan hallintoa ja toimintaa tekevät viranhaltijat. Hiippakunnallisen hallinnon työtä johtaa lakimiesasessori ja hiippakunnallista seurakuntia tukevaa työtä hiippakuntadekaani.
Tuomiokapitulin notaari on hallinnollisten asioiden esittelijä ja tuomiokapitulin sihteeri.
Hiippakunnallista työtä tekevät hiippakuntasihteerit, jotka huolehtivat jostakin seurakunnallisesta työalasta. Yleensä hiippakuntasihteereitä on kolme, ja heidän työalanaan on ainakin nuorisotyö ja diakonia. Monissa tuomiokapituleissa on myös vähintään osa-aikainen hiippakuntakanttori.
Osassa tuomiokapituleja on kuurojenpappi.