Turkkilainen sauna
Wikipedia
"Turkkilainen sauna" eli hammam (arabiaksi حمّام) on lähi-idän alueelta lähtöisin oleva höyrysauna. Nykyään hammamia tunnetaan epävirallisesti turkkilaisena saunana. Turkkilaisessa saunassa ei ole kiuasta, eikä siellä ole erityisen kuuma, mutta ilma on varsin kosteaa ja höyryistä. Turkkilainen sauna oli merkittävässä asemassa Osmanien valtakunnan kulttuurissa.
[muokkaa] Turkkilaisen saunan rakenne
Turkkilaisessa saunassa yhdistyvät roomalainen thermae-kylpylä ja bysanttilainen arkkitehtuuri sekä turkkilais-islamilainen kylpemisperinne. Aikoinaan arabit olivat jo rakentaneet omanlaisiaan versioita kreikkalais-roomalaisista kylpyhuoneista. Osmanien valtakunnassa turkkilaiset saunat olivat usein moskeijojen yhteydessä. Ehkä tunnetuin esimerkki on Istanbulissa sijaitseva, vuonna 1584 rakennettu Çemberlitaş Hammam. Tyypillisessä turkkilaisessa saunassa on kolme huonetta: kuuma (sıcaklık), lämmin (tepidarium) ja viileä huone (soğukluk).
Kuuma huone on tyypillisesti kooltaan suuri, ja sinne tuovat hieman valoa pienet ikkunat. Keskellä on suuri marmorinen taso, jossa kylpijät makaavat. Huoneen nurkissa on syvennyksiä, joissa suihkulähteitä. Lämpimässä huoneessa peseydytään vedellä ja saippualla, ja kylmässä huoneessa rentoudutaan, pukeudutaan ja juodaan virkistäviä juomia, ja monissa tapauksissa myös hieronnan jälkeen otetaan nokoset tarkoitusta varten rakennetuissa kopeissa. Joissakin Istanbulin turkkilaisissa sanoissa on myös mikveh, joka alkujaan on juutalaisten naisten rituaalikylpy.
[muokkaa] Turkkilaisen saunan kulttuuriset seikat
Perinteisesti turkkilaisessa saunassa hierojina, tellakeina, toimivat nuoret pojat. Tellakit myös auttoivat miehiä peseytymään. Monissa paikoissa pesijät eivät ainoastaan pesseet tai hieroneet, vaan olivat suoranaisia seksityöläisiä. Tellak-järjestelmä kuihtui 1900-luvun alkupuolella varsinkin Kemal Atatürkin valtakaudella. Historialliset tietolähteet sisältävät tarkkoja kuvauksia turkkilaisten saunojen eroottisista tapahtumista.
Toisin kuin länsiroomalaiset tai bysanttilaiset kylpylät, turkkilaiset saunat oli tarkoitettu molemmille sukupuolille. Miehille ja naisille oli erilliset osastot. Turkkilaisen saunan kulta-aikana saunoja rakennettiin kaikkiin Osmanien valtakunnan suuriin kaupunkeihin.
Saunojen merkitys turkkilaisessa kulttuurissa heikkeni, kun vesijohdot yleistyivät ja monissa kodeissa päästiin käyttämään juoksevaa vettä.
