Turskasota

Wikipedia

Turskasota (engl. 'Cod War') oli sarja Islannin ja Yhdistyneen kuningaskunnan välillä vuosina 1958–1976 vallinneita diplomaattisia selkkauksia. Kalastuselinkeinoaan puolustanut Islanti siirsi asteittain aluevesirajaansa kauemmaksi, mitä omien kalastajiensa ja kalanjalostusteollisuutensa etuja puolustanut Britannia ei hyväksynyt. Seurauksena oli lieviä väkivaltaisuuksia ja vakava välirikko, joka johti siihen, että vuonna 1975 Islanti katkaisi diplomaattisuhteensa Britanniaan. Pian tämän jälkeen Britannia taipui Islannin vaatimuksiin.

[muokkaa] Turskasodan vaiheita

Islannin lähivesien kalakannat olivat 1950-luvulla romahtamassa ryöstökalastuksen johdosta. Kalastus oli Islannin kansantaloudelle elintärkeää, mistä syystä Islanti alkoi asteittain laajentaa aluevesiään ensin neljän, sitten 12, 50 ja 200 meripeninkulman päähän rannikosta. Brittiläisiltä kalastajilta kiellettiin pääsy Islannin vesille, jonne he olivat purjehtineet keskiajalta lähtien.

Tilanteen kärjistyessä Royal Navyn sota-aluksia lähetettiin useita kertoja Islannin aluevesille suojelemaan brittiläisiä troolareita Islannin rannikkovartiolaitoksen häirinnältä. Islantilaiset asettivat aluksiinsa erityisiä leikkureita, joilla voitiin silpoa brittien trooleja. Brittiläiset kalastus- ja sota-alukset vastasivat tähän ajamalla päin islantilaisia rannikkovartiolaivoja. Yhteentörmäyksissä Royal Navyn fregatit kuitenkin paljastuivat islantilaisten aluksia hauraammiksi.

Turskasota vaati yhden kuolonuhrin: islantilainen rannikkovartija sai tapaturmaisesti surmansa ollessaan korjaamassa aluksensa yhteentörmäyksessä saamia vaurioita.

Kahden NATO-maan välirikko oli länsivalloille vakava huolenaihe, varsinkin tilanteen kärjistyttyä diplomaattisuhteiden katkeamiseen vuonna 1975. Yhdysvaltain passiivinen suhtautuminen kahden tärkeän liittolaisensa kiistaan kasvatti Islannissa voimakkaita NATO-vastaisia mielialoja ja herätti vaatimuksia Keflavikin sotilastukikohdan lakkauttamisesta.

Britannian kansantalouden kannalta Islannin aluevesilaajennukset eivät uhanneet elintärkeitä etuja. Ongelma kosketti lähinnä Britannian kalanjalostusteollisuutta ja pienehköä kalastajien joukkoa, joilla lienee kuitenkin ollut vaikutusvaltaisia edustajia poliitikkassa. Britanniassa lehdistö ja monet kansalaiset arvostelivat hallituksensa hyökkäävää asennetta Islantia kohtaan. On myös arveltu, että suuria kustannuksia tuottanut Royal Navyn voimien sitominen turskasotaan saattoi vaarantaa NATOn puolustuskyvyn Pohjois-Atlantilla.

Vuonna 1976 Yhdistynyt kuningaskunta hyväksyi Islannin aluevesilaajennukset.