Valtteri Ollila
Wikipedia
Tämän sivun poistamista on ehdotettu, ja ehdotuksen harkinta sekä äänestys ovat käynnissä.
Voit osallistua keskusteluun tämän artikkelin äänestyssivulla.
Poistoehdotukset perustuvat poistokäytäntöön. Sivu poistetaan, jos yhteisö katsoo, että sen aihe ei sovi Wikipediaan itsenäisenä artikkelina. Vain vakituiset, rekisteröityneet käyttäjät saavat äänestää. Aivan uusien tai rekisteröitymättömien käyttäjien äänet hylätään.
Älä poista tätä huomautusta ennen kuin äänestys on päättynyt. Voit parannella tätä sivua äänestyksen aikanakin. Jos juuri lisäsit tämän mallineen, niin muista, että äänestyssivu pitää tehdä erikseen, kuten ohjeissa on neuvottu; äänestys ei ala mallineen lisäämisellä.Valtteri Ollila (s. 8. helmikuuta 1928 - julistettu kuolleeksi 3. syyskuuta 1951, kuolinpäiväksi merkitty 1. tammikuuta 1949) oli Seitajärven kylän Ollilan talon 16-vuotias poika vuonna 1944 joutuessaan partisaanien vangiksi.
Neuvostoliiton partisaanit hyökkäsivät kylään 7. heinäkuuta 1944 noin klo 3 aamuyöllä. Koska kylässä osattiin pelätä partisaanien mahdollisia hyökkäyksiä, Ollilan perhe nukkui yötään talon navetan talliosassa hyttysteltan eli rankisen alla. Nähtyään neuvostosotilaita pihassa perhe päätti paeta navetan lantaluukun kautta. On sanottu, ettei leveäharteinen Valtteri mahtunut luukusta, mutta hyökkäyksestä pelastunut Sirkka Lakela on arvioinut , että Valtteri jättäytyi tahallaan jälkeen antaakseen muulle perheelle aikaa paeta.[1]
Valtteri kuului sotilaspoikiin, oli saanut siirron toisesta osastosta kotikyläänsä ja asui tapahtumahetkellä kotitalossaan.
Ollilan talosta pakoon päässeet asukkaat menivät Värriön kenttävartioon, josta tehtiin puhelinhälytys hyökkäyksestä klo 5.30[2]. Partisaanit kokosivat paikalle jääneet, hyökkäyksestä hengissä selvinneet kyläläiset ja veivät heidät Paavonmaana tunnettuun maastonkohtaan, jossa ampuivat osan heistä. Teloituspaikalle jäi haavoittuneena henkiin Mirja Arajärvi. Partisaanien takaa-ajoon hälytetyt Osasto Saun sotilaat löysivät heidät. Yhteensä Seitajärven hyökkäys vaati 15 uhria.
Valtteri Ollilan, hänen sisarensa Eliisi Ollilan sekä kylän vartioryhmään kuuluneen sotamies Matti Niirasen partisaanit veivät mukanaan. Heidän kohtalonsa jäi selvittämättä, kunnes kesäkuussa 2006 löydettiin Eliisi Ollilan ja Matti Niirasen jäännökset sekä 3. heinäkuuta 2006 Valtteri Ollilan luut Kieroharjun maastosta. Löydöt tehtiin aiempien tietojen pohjalta käynnistetyissä etsinnöissä. Todennäköisesti heidän luistaan oli osia löydetty jo 1960-luvulla. Uhrit on todettu teloitetun ampumalla.
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Partisaani-iskussa kadonneita etsitään yhä (Kaleva Plus 24.11.2005)
- Sallasta löydettiin partisaaniuhrien luita (Kaleva Plus 26.6.2006)
- Erkkilä, Veikko (1998): Vaiettu sota: Neuvostoliiton partisaanien iskut suomalaisiin kyliin. Arator: Helsinki. ISBN 952-9619-16-2.
- Martikainen, Tyyne (1998): Neuvostoliiton partisaanien tuhoiskut siviilikyliin 1941-44: Kemi-Sompion kairan Kuosku, Maggan talot, Seitajärvi ja Lokka partisaanihyökkäysten kohteina. Tyyne Martikainen (omakustanne). ISBN 951-97949-0-5.
- Martikainen, Tyyne, Loisa, Kalevi & Mäntyniemi, Meimi (2002): Partisaanisodan siviiliuhrit. Tyyne Martikainen (omakustanne). ISBN 952-91-4327-3.
- Martikainen, Tyyne (toim.) (2004): Rauha on ainoa mahdollisuutemme : Partisaanisodan kansainvälinen sovitusseminaari, Sodankylä 27.-29.09.2002. Savukoski : Jatkosodan siviiliveteraanit. ISBN ei tiedossa.
- Tikkanen, Pentti H. (1999): Lappi sodissamme. Hämeenlinna: Karisto. ISBN 951-23-3970-6.
