Vanhainkoti Aurinko
Wikipedia
Vanhainkoti Aurinko oli alun perin Uudenkirkon Halilassa Karjalan Kannaksella sijainnut nimenomaan venäjänkielinen yksityinen vanhainkoti.
Vanhainkoti perustettiin vuonna 1904; sen asukkaiksi tuli etupäässä varakkaita, yksin jääneitä venäläisvanhuksia. Paikka oli valittu keskeltä mäntymetsää, koska sen ilmanalaa pidettiin suotuisimpana mahdollisena. Laitos oli suosittu alusta asti. Laitoksessa oli oma kirkko, jossa Halilan seurakunnan papisto toimitti kerran kuussa palveluksia.
YH:n aikana vanhainkoti, joka sijaitsi rajapitäjässä, määrättiin evakuoitavaksi; uusi koti löytyi Sipoon Gammelbackasta: sieltä ostettiin tyhjillään ollut vanha herraskartano, josta tulikin sitten laitoksen lopullinen sijoituspaikka.
Tiloihin sisustettiin erääseen saliin oma kirkko, jossa vuoteen 1950 Kotkan ortodoksisen seurakunnan kirkkoherra, jonka vastuulle entisen Halilan seurakunnan väestö oli sodan päätyttyä luovutettu, kävi toimittamassa kirkkoslaavin kielisiä jumalanpalveluksia noin kerran kuukaudessa.
Kun ns. siirtoseurakunnat vuonna 1950 sulautettiin olemassa oleviin, sielunhoitovastuun ottivat hoitaakseen Helsingin ortodoksisen seurakunnan papit.
Jatkosodan jälkeen evakoiden osaltaan aiheuttama tilantarve aiheutti sen, että perustettiin toinen vanhainkoti, "Syysaurinko", Nurmijärvelle; kuolleisuus alkoi keski-iän kohotessa muodostua niin suureksi, että Syysaurinko suljettiin varsin pian ja sen asukkaat muuttivat Gammelbackaan.
Laitoksen johtajana toimi vuodesta 1956 sen sulkemiseen asti eräs Leinon vangeista, ratsumestari Dimitri Kusmin-Karavajev.
Syyskuussa 1974 palotarkastuksessa todettiin että vanha rakennus on auttamattoman paloturvaton; viimeisille seitsemälletoista asukille hankittiin paikat vanhainkoti Helenasta Hämeentiellä Helsingissä, Porvoosta ja Espoon Westendissä sijaitsevasta vanhainkoti Kanervasta ja loppuun palvellut "Aurinko" suljettiin. Rakennukseen jätettiin peruslämpö päälle eikä edes sähköjä katkaistu.
Saman vuoden marraskuussa syttyi sähköjohdoista tuhoisa tulipalo, joka ennen palokunnan paikalle ehtimistä tuhosi vanhan rakennuksen kivijalkaan asti.
[muokkaa] Lähteet
- Koukkunen - Kasanko: Helsingin ortodoksinen seurakunta 1827 - 1977
- Dimitri Kusmin-Karavajev: Vanhainkoti Aurinko; artikkeli Uskon Viesti -lehdessä syksyllä 1974
- Ylidiakoni Mikael Kriisin
