Vespasianus
Wikipedia
Titus Flavius Vespasianus (17. marraskuuta 9 jaa. — 23. kesäkuuta 79) oli Rooman keisari vuosina 69—79. Vespasianus oli viimeinen vuoden 69 neljästä keisarista ja hän päätti valtakunnan epävakauden kauden. Hän oli ensimmäinen Flavius-sukuinen keisari.
[muokkaa] Tie keisariksi
Vespasianus saavutti ensimmäisen kerran mainetta keisari Claudiuksen johtaman Britannian valloituksen yhteydessä vuosina 43–44. Sotilaallisten saavutusten jälkeen Vespasianus jatkoi uraansa monissa korkeissa viroissa, mm. senaattorina ja konsulina.
Vespasianuksen uran suurena käännekohtana voidaan pitää vuotta 66, jolloin keisari Nero nimitti hänet Juudean maaherraksi. Juudeassa oli hieman aiemmin puhjennut laajamittainen kapina (ns. juutalaissota) roomalaisia vastaan, joten Vespasianusta odotti vaativa tehtävä. Nimitys saattoi olla jopa rangaistuksen luonteinen, sillä Vespasianus oli nukahtanut erään Neron lauluesityksen aikana ja loukannut siten suuresti turhamaista keisaria. Toinen ja todennäköisempi selitys Vespasianuksen nimitykselle lienee kuitenkin se, että häntä pidettiin rehellisenä miehenä, joka ei käyttäisi komentoonsa saamiaan sotilasyksiköitä (jopa 60 000 miestä) keisarin vastaiseen vehkeilyyn.
Kun Nero teki itsemurhan vuonna 68, oli Vespasianus yhä Juudeassa maaherrana. Kapinan kukistaminen oli edennyt hyvin, mutta kapinallisten hallussa oli yhä Jerusalem. Vespasianus päätti tässä vaiheessa keskittyä Jerusalemin valtaamiseen ja jättää kamppailun keisariudesta muille. Hän julisti uskollisuutta kaikille Neron seuraajille: Galballe, Otholle ja Vitelliukselle.
Vuoden 69 kesällä Vespasianuksen mieli kuitenkin muuttui. Hän arvioi keisari Vitelliuksen aseman niin epävarmaksi, että kapinalla olisi hyvät onnistumisen mahdollisuudet. Varmistettuaan Egyptin ja Syyrian legioonien tuen, huudatti hän itsensä keisariksi ja valmistautui lähtemään joukkoineen kohti Roomaa. Jerusalemin piirityksen jatkamisen hän jätti poikansa Tituksen vastuulle.
Vespasianus arvioi tilanteen oikein. Vitelliuksen joukot lyötiin melko helposti ja Vitellius murhattiin. Senaatti nimitti välittömästi Vespasianuksen uudeksi keisariksi.
Vespasianus oli vailla haastajaa, joten ensimmäistä kertaa puoleentoista vuoteen valtakunnalla oli kiistaton hallitsija. Neron kuoleman jälkeinen sekasorto oli päättynyt.
[muokkaa] Vespasianus keisarina
Vespasianuksen suurin haaste oli valtiontalouden tervehdyttäminen. Neron holtiton rahankäyttö oli johtanut valtionkassan tyhjenemiseen, ja Neron kuoleman jälkeinen sekasorto oli pahentanut tilannetta entisestään. Vespasianukselle tällainen tilanne sopi kuitenkin hyvin, sillä hän oli tunnettu säästäväisenä, ehkä jopa saitana miehenä. Hän oli myös hyvä keksimään uusia tulonlähteitä. Niinpä hän alkoi tiettävästi ensimmäisenä periä maksua julkisten käymälöiden käytöstä. Kun hänen poikansa väitti käymälämaksuja keisarin arvolle sopimattomaksi rahankeruutavaksi, Vespasianus laittoi pojan nenän alle haistettavaksi käymälämaksuista peräisin olevan kolikon ja totesi ”Raha ei haise”.
Vaikka Vespasianus olikin säästäväinen, osasi hän myös tarvittaessa kuluttaa suuria summia, jos hän sen tarpeelliseksi katsoi. Rahaa oli saatu mm. Jerusalemin ryöstämisestä aikaisemmin. Hän mm. aloitti loisteliaan Colosseumin amfiteatterin rakennustyöt Roomassa (alun perin nimenä oli "Flaviusten amfiteatteri"). Tällaisilla rakennusprojekteilla hän pyrki varmistamaan kansan suosion. Hän myös panosti sivistykseen maksamalla valtion varoista palkat latinan ja kreikan opettajille.
Vespasianuksen hallintokauden suurin sotilaallinen selkkaus tapahtui pian hänen valtaantulonsa jälkeen vuonna 70. Batavialaisen heimopäällikkö Julius Civiliksen johtama suuri kapina levisi Batavian lisäksi Gallian provinssiin. Kapina saatiin kuitenkin kenraali Cerialiksen johdolla nopeasti kukistettua. Muutoin Vespasianuksen aika oli joitakin rajakahakoita lukuun ottamatta rauhaisa. Hän ei aloittanut uusia valloitussotia. Hän myös osasi valvoa armeijaansa niin, ettei kukaan hänen legiooniensa komentajista voinut toistaa hänen saavutustaan eli keisarivallan anastamista sotilaiden avulla. Vespasianuksen rooli rauhan palauttajana näkyy myös hänen valtakautensa aikana lyödyissä kolikoissa, joissa on keisarin profiilin lisäksi usein rauhan jumalattaren profiili.
Vespasianus kunnioitti senaattia, mutta ei sallinut sen rajoittaa omaa valtaansa. Jotkut senaattorit haaveilivat yhä tasavallan palauttamisesta, mutta Vespasianus teki tällaiset haaveet tyhjiksi nimittämällä poikansa Tituksen seuraajakseen, ts. perustamalla oman dynastian.
Jälkimaailmalle säilyneet arviot Vespasianuksen keisariudesta ovat lähes poikkeuksetta myönteisiä. Toisin kuin monet edeltäjänsä, hän perehtyi parhaan kykynsä mukaan valtion asioihin eikä pelännyt pitkiäkään työpäiviä. Hän oli tavoiltaan sotilaallisen yksinkertainen.
Vespasianus kuoli lyhyen sairauden jälkeen vuonna 79. Hänen luonnollista kuolemaansa voidaan myös pitää eräänlaisena saavutuksena, sillä olivathan hänen kuusi edeltäjäänsä kuolleet väkivaltaisesti.
Vespasianuksen karski huumorintaju aiheutti toisinaan hämmennystä. Hän kykeni vitsailuun vielä kuolemansakin hetkellä, sillä hänen viimeiset sanansa olivat "Kas, taidanpa olla muuttumassa jumalaksi". (Roomassa oli tapana suorittaa kuolleille keisarille ns. apoteoosi. Se oli uskonnollinen rituaali, joka muutti keisarin sielun jumalalliseksi ja nosti sen taivaaseen jumalten joukkoon.)
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Alf Henrikson (1993): Antiikin tarinoita 1-2. WSOY. ISBN 951-0-18515-9.
- Arto Kivimäki ja Pekka Tuomisto (2000): Rooman keisarit. Karisto. ISBN 951-23-4094-1.
| Edeltäjä Vitellius |
Rooman keisari |
Seuraaja Titus |
