Villasaksirapu
Wikipedia
| Villasaksirapu | ||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||
|
Villasaksirapu (Eriocheir sinensis) on taskurapuihin kuuluva, raajoineen jopa 15 cm mittainen rapu, jonka voi parhaiten tunnistaa saksien nukkamaisesta karvapeitteestä. Kookaiden yksilöiden kilpi on 7 – 8 senttimetrin levyinen.
Kiinassa villasaksirapu on arvostettu ravinto ja sitä viedään Saksasta Kiinaan, mutta muuten Euroopassa sitä pidetään haitallisena, koska se vaikeuttaa kalastusta ja kaivaa jokivarsissa koloja maapatoihin.[1]
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Levinneisyys ja elinympäristö
Villasaksiravun alkuperäistä esiintymisaluetta on Aasian itärannikko Pohjois-Venäjältä Etelä-Kiinaan. Se on levinnyt laivaliikenteen mukana Eurooppaan, Välimerelle ja Pohjois-Amerikkaan. Villasaksirapu elää joissa ja jokisuualueilla ja sen elinkiertoon kuuluu vaeltaminen makean veden ja meren välillä.
Villasaksirapu kulkeutui Kiinasta Eurooppaan, jossa se havaittiin ensi kertaa vuonna 1912. Suomen rannikolla ensimmäinen yksilö tavattiin Viipurinlahdella vuonna 1933, Perämerellä ensimmäiset havainnot tehtiin 1950-luvulla. Villasaksirapuja on tavattu myös Saimaasta, minne ne ovat tulleet Saimaan kanavaa pitkin. Suomessa villasaksirapuja tavataan nykyään vuosittain. Täältä saatavat villasaksiravut ovat todennäköisimmin tulleet laivaliikenteen mukana, sillä laji vaatii lisääntyäkseen korkeampaa suolapitoisuutta (>26 ‰) kuin mitä Itämeressä esiintyy, eikä se siis kykene muodostamaan pysyvää kantaa vesistöissämme.
Pohjanmereen laskevissa joissa on ollut aika ajoin villasaksiravun massaesiintymisiä, esimerkiksi Havel-joessa vuonna 1932 ja Elbe-joessa 1990-luvun lopulla.
[muokkaa] Ravinto
Villasaksirapu syö ravinnokseen muita vesiselkärangattomia, kasveja, raatoja ja verkkoihin jääneitä kaloja. Verkkoihin tarttuneiden rapujen irrottaminen voi olla vaikeaa, joten lajista voi olla haittaa kalastukselle. Lisäksi villasaksirapu kaivaa käytäviä joentörmiin ja patovalleihin, mikä voi aiheuttaa sortumia ja eroosiota. Kaukoidässä villasaksirapua syödään ja sitä pidetään suurena herkkuna.
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Harri Dahlström: Onko meillä taskurapuja?. Suomen Luonto (2007) 2: 33.
