Władysław Gomułka

Wikipedia

Władysław Gomułka (6. helmikuuta 1905–1. syyskuuta 1982) järjesti vuoden 1941 jälkeen Puolan kommunistisen puolueen ja oli sen pääsihteeri 1943–1948. Stalin syrjäytti hänet sen jälkeen, mutta hän nousi takaisin 1956 seuraavan neljäntoista vuoden ajaksi, jolloin taloudellisen kriisitilanteen aiheuttamat levottomuudet pakottivat hänet eroamaan.

Gomułka liittyi vanhaan Puolan kommunistiseen puolueeseen (Komunistyczna Partia Polski, KPP) 1926. Hän välttyi vuoden 1938 Suuresta vainosta, jolloin useimmat (KPP) jäsenet tuhottiin Stalinin käskystä Neuvostoliitossa. Gomułkasta tuli yksi merkittävimmistä puolalaisista kommunisteista ja hän otti osaa Puolan työväenpuolueen (Polska Partia Robotnica) muodostamiseen vuonna 1943.

Hän oli Puolan varapääministeri väliaikaisessa hallituksessa vuosina 1945-1947. Hän oli tärkeä henkilö kommunistipuolueessa, auttoi kommunisteja manipuloimaan ja voittamaan suorassa kansanvaalissa 1946 ja Puolan vaaleissa, 1947. Gomułkasta tuli "Puolan hegemoni". Stalin suhtautui epäluuloisesti Gomułkan tapaisiin "kotikommunisteihin". Stalin syytti Gomułkaa "nationalistisista poikkeamista" vuonna 1948. Vuosina 1951–1954 Gomułka oli syrjässä Puolan yhdistyneen työväenpuolueen toiminnasta.

Bierutin kuoleman jälkeen Gomułka nousi puolueen keskuskomiteaan 19. lokakuuta vuonna 1956. Hänen uudistuksensa olivat suosittuja ja hänen "puolalainen tiensä sosialismiin" tuli tunnetuksi. Neuvostoliiton johto kutsui Gomułkan neuvottelemaan Varsovaan. Gomułka nimitettiin Puolan kommunistisen puolueen pääsihteeriksi. Gomułka hyväksyi virallisesti katolisen kirkon ja puolueen toisinajattelijoita (esim. Kolakowski). Hän otti osaa Varsovan liiton hyökkäykseen Tšekkoslovakiaan vuonna 1968. Samaan aikaan sensuurin tiukkeni ja opiskelijoiden ja intelligentsijan valvontaa tiukennettiin. Maaliskuussa 1968 aloitettiin juutalaisvastainen kampanja muiden Neuvostoblokin maiden tapaan Kuuden päivän sodan jälkeen vuonna 1967.

Joulukuussa 1970 telakkatyöläisten levottomuuksissa ammuttiin lukuisia ihmisiä. Gomułka pakotettiin eroamaan. Nuorempi ja dynaamisempi Edward Gierek nousi puolueen johtoon. Gomułka pakotettiin eläkkeelle. Hänen kuolemansa jälkeen vuonna 1982 Gomułkan huono maine jätettiin sivuun propagandassa ja hänen ansionsa tunnustettiin. Hänen muistelmansa julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1994.