ZIS-110
Wikipedia
ZIS-110 on Zavod Imeni Likhachevan vuosina 1945 - 1959 valmistama limousiini. Autoa valmistettiin seitsemänpaikkaisena ja neliovisena limousiinina (ZIS-110(15)), viisiovisena ambulanssina (ZIS-110A), neliovisena avomallina (ZIS-110B(15)) ja sitä valmistettiin myös panssaroituna Neuvostoliiton ylimmän johdon käyttöön.
ZIS-110 tuotanto ajatuksena sai alkunsa 1943, kun neuvostoliittolainen kauppavaltuuskunta oli vierailulla Yhdysvalloissa Packardin tehtailla hankkiakseen lentokonemoottoreita. Autoon liittyen laivattiin Neuvostoliittoon Packardin vanhoja tuotantokoneita ja ensimmäiset ZIS-100:t valmistettiin 1945. Sarjavalmistukseen päästiin 1946 ja auto oli sarjavalmistuksessa 1946-1959.
ZIS-110 on kopio vuoden 1938 Packard 180:sta. Siinä on suora kahdeksansylinterinen iskutilavuudeltaan 6,1 litran vetoinen ja teholtaan 137-hevosvoimainen moottori. ZIS-110:n huippunopeus on 140 km/h ja massa 2 720 kg. Sen valmistusmäärä oli noin 2 080 kappaletta.
Nikita Hruštšov lahjoitti valtiovierailun yhteydessä syyskuussa 1953 silloiselle pääministeri Urho Kekkoselle ZIS-110:n, samanlainen auto lahjoitettiin myös presidentti Paasikivelle joulukuussa 1955, auto on nykyään näytteillä Vehoniemen automuseossa. Kekkoselle lahjoitettu ZIS-110 on Mobilia-museossa.
Suomeen lahjoitetut ZIS:t olivat vuoden 1948 valmistetta, mutta peruskorjattuja. Kesällä 1962 valtioneuvosto luovutti ZIS:t pääesikunnan kuljetusosastolle, mistä ne tulivat kenraalien käyttöön. Autojen käyttö pääesikunnan palveluksessa päättyi 1964. Mobiliassa oleva SA-36 -rekisterinumeron saanut ZIS-110 päätyi Sotamuseolle ja Vehoniemen automuseossa oleva SA-37 -rekisterinumeron saanut päätyi huutokaupalla yksityishenkilölle.
