Achtung Baby
Wikipedia
| Achtung Baby | ||
|---|---|---|
 |
||
| U2 | ||
| Nauhoitettu | 1990 | |
| Julkaistu | 1991 | |
| Tuottaja(t) | Brian Eno, Daniel Lanois | |
| Tyylilaji | Rock | |
| Kesto | 55 min 23 s | |
| Levy-yhtiö | Island Records | |
| U2:n albumit | ||
| Rattle and Hum 1988 |
Achtung Baby 1991 |
Zooropa 1993 |
Achtung Baby on irlantilaisen rock-yhtyeen U2:n kuudes studioalbumi. Albumi julkaistiin 19. marraskuuta vuonna 1991. Albumi julkaistiin kolme vuotta Rattle and Humin julkaisun ja Lovetown Tour -kiertueen jälkeen. Albumin nimessä saksan Achtung tarkoittaa suomeksi "huomio" tai "varovasti". U2:n levytysstudion äänimies käytti lausetta useasti albumin levytyksen aikana, ja se päätyi pienenä vitsinä myös albumin nimeksi.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Historia
Achtung Baby on yksi U2:n myydyimpiä ja arvostetuimpia albumeita. Yhtye palasi studioon vuonna 1990, vain kaksi vuotta sen jälkeen, kun Bono oli ilmoittanut kiertueen päätteeksi Berliinissä: "On aika vetäytyä ja miettiä asioita uudelleen". Vahvasti amerikkalais-tyylisen The Joshua Treen jälkeen U2 halusi tehdä eurooppalais-tyylisemmän albumin, joka muistuttaisi David Bowien ja Lou Reedin kaltaisten avant garde -artistien teoksia. U2 yhdisti voimansa Brian Enon ja Daniel Lanoisin kanssa Berliinissä, ja yhtye alkoi lisätä perussoundiinsa dance-, house-, ja elektroniikka-musiikkisampleja ja -tekniikkaa pitäen samalla rock'n'roll-tunnelman. Bono on jälkeenpäin sanonut, että albumin soundina on "neljä miestä kaatamassa Joshua Treetä". Uudet musiikkilajit innostivat The Edgeä ja Bonoa kokeilemaan enemmän uusia tyylejä, kun taas Larry Mullen jr. ja Adam Clayton halusivat pysytellä tutussa äänimaailmassa. Riidan aikana Bono kirjoitti kappaleen One, mikä kertoo Bonon suhteesta isäänsä. Kappaleen lyyriikoiden herkkyys kosketti yhtyeen jäseniä, ja he sävelsivät Onen. Onen tuoma energia auttoi yhtyettä katsomaan albumia uudesta näkökulmasta. U2 alkoi työstää kappaleitaan paremmiksi soittimien, ei miksauspöydän avulla. Yhtye lähti Berliinistä Dubliniin, jossa he viimeistelivät albumin. Tällä välin yhtye julkaisi singlen The Fly, joka on Achtung Baby pähkinänkuoressa. Dublinissa Achtung Babyn sisältö muuttui synkemmäksi, kuten kappaleet Love is Blindness ja Acrobat osoittavat. Siinä missä U2:n maailma oli 80-luvulla ollut iloinen ja letkeä, kuten albumi The Unforgettable Fire, niin 90-luvusta oli tuleva synkkä. Bonon sanoitukset kertoivat enemmän sodista, AIDSista ja seksistä. Synkkyyden vastapainoksi yhtye loi kappaleet Even Better Than The Real Thing ja Who's Gonna Ride Your Wild Horses, joista varsinkin ensiksi mainittu kertoo televisiomainonnasta. Myös live-esiintymisiin U2 toi ironiaa, itsekritiikkiä ja sarkasmia: Zoo TV-kiertue, joka alkoi vuonna 1991 levyn julkaisun jälkeen, teki pilaa yhtyeen 80-luvun vakavuudesta, ja se myös teki yleisöstä esiintyjiä.
[muokkaa] Soittajat
- Bono - laulu, kitara
- Adam Clayton - basso, kitara
- The Edge - kitara, kosketinsoittimet, laulu
- Larry Mullen jr. - rummut, perkussio
- Daniel Lanois - kitara, perkussio
[muokkaa] Kappalelista
- "Zoo Station" – 4:36
- "Even Better Than the Real Thing" – 3:41
- "One" – 4:36
- "Until the End of the World" – 4:39
- "Who's Gonna Ride Your Wild Horses" – 5:16
- "So Cruel" – 5:49
- "The Fly" – 4:29
- "Mysterious Ways" – 4:04
- "Tryin' To Throw Your Arms Around the World" – 3:53
- "Ultra Violet (Light My Way)" – 5:31
- "Acrobat" – 4:30
- "Love is Blindness" – 4:23
"The Fly", "Mysterious Ways", "One", "Even Better Than the Real Thing", and "Who's Gonna Ride Your Wild Horses" julkaistiin singleinä.
[muokkaa] Tunnustukset ja palkinnot
Vuoden 1992 Grammy-gaalassa Achtung Baby voitti yhden palkinnon (Paras rock-esitys yhtyeeltä tai duolta). Rolling Stone-lehden mukaan U2:n jäsenet "julistivat olevansa yhä musikaalisesti neroja, jotka pystyvät itsepardodiaan tuhoamatta itseään ja luomaan samalla mestariteoksia". Albumi pääsi myös lehden "parhaat 500 albumia" -listalle sijalle 62. Vuonna 1998 Q-lehden lukijat äänestivät albumin kaikkien aikojen 15. parhaaksi ja vuonna 2000 lukijat valitsivat Onen kaikkien aikojen 3. parhaaksi rock-kappaleeksi. Suomessa radiokanava Uusi Kissin kuuntelijat äänestivät vuonna 2005 Onen 90-luvun 3. parhaaksi kappaleeksi.
