Afganistanin sisällissota

Wikipedia

Tämä artikkeli käsittelee Afganistann sisällissotaa vuosina 1979-1989, katso Afganistanin sisällissota vuosina 1989-1992 ja vuosina 1996-2001.

Neuvostosotilas Afganistanissa 1988

Päivämäärä:	joulukuu 1979 -helmikuu 1989
Paikka:	Afganistan
Lopputulos:	Neuvostoliiton vetäytyminen, sota jatkuu

Taistelijat

Neuvostoliitto

Afganistanin demokraattinen tasavalta

Afgaani Mujahiddi sissit joita tuki:

Yhdysvallat

Saudi-Arabia

Pakistan

Iran

Britannia

Kiinan kansantasavalta

Vahvuudet

629 000 neuvostosotilasta

ei tietoa

Tappiot

15 000

Afganistanin sisällissodaksi nimitetään vuosien 1979—1989 välistä aikaa jolloin Neuvostoliitto tuki Afganistanin kommunistista hallitusta Yhdysvaltain tukemien mujahideenien sissiliikkeitä vastaan.

[muokkaa] Tapahtumat aikajärjestyksessä

27. huhtikuuta 1978 Hafizullah Amin järjesti vallankaappauksen, jossa entinen hallitsija Mohammed Daoud Khan sai surmansa. Afganistanin kansandemokraattinen kommunistinen puolue otti vallan. Nur Mohammed Taraki nimitettiin presidentiksi, pääministeriksi ja puolueen pääsihteeriksi ja maa nimitettiin Afganistanin kansantasavallaksi.

Keväällä 1978 heimojen vastustus alkoi nousta. Neuvostoliitto keskusteli Aminin kanssa Tarakin poistamisesta vallasta. Yhdysvaltain lähettiläs kaapattiin ja murhattiin, mistä USA syytti Neuvostoliittoa. Neuvostoliitto aloitti hallituksen tukemisen aseellisesti maaliskuussa. 10. maaliskuuta armeijan yksiköt kapinoivat Heratissa, johtaen 350 neuvostoliittolaisen murhaan. Yhdysvallat alkaa tukea hallitusta vastaan taistelevia mujahideeneja.

19. syyskuuta 1979 Amin otti hoitaakseen Tarakin virat hallituksessa ja puolueessa. Lokakuussa Tarakin ilmoitettiin kuolleen sairauteen. Tiettävästi Taraki oli murhattu tukehduttamalla tyynyllä.

Joulukuussa 1979 Neuvostoliitto päätti ottaa maan hallintaansa ja siirsi ilmakuljetteisesti Kabulin pohjoispuolelle Bagramin lentokentälle taistelujoukkojaan, jotka ottivat haltuunsa Salangin maantietunnelin ja Bagramin ja Kabulin lentokentät. 24. joulukuuta kolme divisioonaa valtasi Bagramin, Kabulin, Kandaharin ja Heratin lentokentät. Spetsnaz-kommandot valtasivat Kabulin viestiyhteydet. 27. joulukuuta Neuvostoliiton neuvonantajat järjestivät juhlaillalliset valtion johdolle — kaikki pidätettiin, samoin kävi armeijan johdolle. 700 KGB:n spetsnazia afgaaniunivormuissa hyökkäsi presidentin palatsiin Kabulissa, ja Hafizullah Amin kuoli taistelussa. 28. joulukuuta kolme moottoroitua divisioonaa ylitti rajan, neljä divisioonaa oli reservissä rajan toisella puolella.

28. joulukuuta 1979 neuvostojoukkojen mukana saapunut Babrak Karmal nimitti itsensä presidentiksi ja pääministeriksi ja puolueen pääsihteeriksi. Afganistanissa oli 50 000 neuvostosotilasta.

[muokkaa] Päämäärät

Neuvostoliittolaisia panssarivaunuja

Neuvostojoukkojen kuorma-autojen jäännöksiä Kandaharissa vuonna 2002.

Iranin islamilainen vallankumous 1979 oli karkottanut maasta Yhdysvaltain tukeman hallitsijan, eikä Iran enää ollut Neuvostoliiton hallinnassa. Iranilla oli uskonnollista, poliittista ja taloudellista valtaa levittää vallankumousta pohjoiseen Neuvostoliiton eteläisiin tasavaltoihin ja itään Afganistaniin. Iranilla oli lisäksi uudenaikaista yhdysvaltalaista aseistusta. Leonid Brežnevin mukaan Neuvostoliitolla oli lisäksi oikeus tulla apuun, jos sosialistiset hallitukset olivat uhattuina.

Afganistan oli etupäässä maaseutuvaltainen maatalousmaa, jossa politiikka toimi heimopohjalta. Hallitakseen maata Neuvostoliiton oli ajettava mujahideenit Afganistanista autioittamalla maaseutu ja hallitsemalla kaupunkeja. Maastollisesti suuri osa Afganistanista on vaikeakulkuista vuoristoaluetta. Afganistanin pohjois- länsi- ja eteläosat ovat osittain tasankoa ja erämaata. Sääolosuhteet vaihtelevat helteestä lumimyrskyihin. Neuvostoliitto yritti kukistaa mujahideenien vastarinnan pommittamalla ja tyhjentämällä maaseutua, tämän seurauksena 2,8 miljoonaa afganistanilaista pakeni Pakistaniin ja 1,5 miljoonaan Iraniin. Sota päätyi kuitenkin nopeasti tasapeliin, jossa Neuvostoliiton tukemat joukot hallitsivat kaupunkeja ja niiden välisiä teitä, ja sissit maaseutua ja vuoristoja.

YK:n yleiskokous vaati Neuvostoliiton vetäytymistä marraskuussa 1982 hyväksytyssä julkilausumassa.

Yhdysvallat tuki kommunistihallitusta ja neuvostojoukkoja vastaan taistelevia sissejä ja lahjoitti muun muassa vuonna 1986 noin 600 Stinger -lähi-ilmatorjuntaohjusta. USA:n keskustiedustelupalvelu CIA käytti sissien tukemiseen sodan aikana yhteensä 2,1 miljardia dollaria. Sissit saivat tukea myös eräistä arabimaista ja heidän riveissään taisteli tuhansia muista islamilaisista maista tulleita vapaaehtoisia, muun muassa Osama bin Laden ja muita myöhempiä Al-Qaidan jäseniä.

Neuvostojoukot vetäytyvät Afganistanista 1988.

CIA:n ja Pakistanin tukemat ja aseistamat kapinalliset "voittivat" lopulta Neuvostoliiton vetäydyttyä tavoitteitaan saavuttamatta YK:n valvonnan alaisuudessa vuosina 1988-1989, ja kapinalliset valloittivat Kabulin vuonna 1992 ja Mohammad Najibullahin johtama kommunistinen hallitus syöstiin vallasta.

Sotaa verrattiin aikanaan Vietnamin sotaan juuri samantyylisen mujahideenien ylläpitämän, kuluttavan ja vaikeasti hallittavan sissisodankäynnin vuoksi. Sisällissota kuitenkin jatkui vielä vuoteen 1993, jolloin taistelevat ryhmät kirjoittivat rauhansopimuksen Islamabadissa Pakistanissa. Olot Afganistanissa kuitenkin säilyivät levottomina Taliban-liikkeen valtaannousuun asti vuoteen 1996 ja maa rauhoittui syyskuun 11. 2001 terrori-iskuihin asti.

Afganistanin sodan neuvostojoukkojen muistomerkki Kiovassa (2005)

Tammikuussa 1998 Jimmy Carterin turvallisuuspoliittisena neuvonantajana toiminut Zbigniew Brzezinski kertoi ranskalaiselle sanomalehdelle Nouvel Observateur, että CIA oli alkanut avustaa mujahideeneja jo ennen kuin Neuvostoliitto tunkeutui Afganistaniin. Brzezisnkin mukaan tarkoituksena oli virittää Neuvostoliitolle "afgaaniloukku", samaan tapaan kuin Yhdysvallat oli jäänyt aikanaan resursseja haaskaavaan konfliktiin Vietnamissa. Brzezinski piti tätä onnistuneena ja tärkeänä vetona kylmän sodan voittamiseksi. USA:n tuki islamisteille Afganistanin sisällissodan aikana oli useita miljardeja dollareita.

[muokkaa] ISAF

Neuvostojoukkojen vetäytymisen seurauksena sen tukema puoli hävisi sisällissodan ja vaiheiden jälkeen Taliban-liike otti vallan miltei koko Afganistanissa. 2001 pääasiassa Yhdysvaltain ilmatukema Pohjoisen liitto voitti länsivaltojen tuella ja Venäjän toimittamin tykistöammuksin talibaanit, minkä jälkeisessä tilassa Afganistanin vakauttaminen jakautui lähinnä Euroopan unionin NATO-maiden ISAF-operaatioon ja Yhdysvaltain Etelä-Afganistanissa ylläpitämään Enduring Freedom-operaatioon, minkä sisältö oli jatkaa sotaa Etelä-Afganistanissa talibaanien rippeitä vastaan. Yhdysvaltain joutuessa olemaan edelleen 2003-2004 vahvasti sotilaallisesti läsnä, sen vaatimuksesta NATO:n ISAF-operaatioon yhdistettiin Enduring Freedom-operaatio 2006.