Ahdistuneisuushäiriöt
Wikipedia
Ahdistuneisuushäiriöiksi eli neurooseiksi kutsutaan psykiatrisia häiriöitä, joissa keskeisiä oireita ovat ahdistuneisuus, jännittyneisyys ja pelko. Neurooseja pidetään melko lievinä sairauksina, ja ne tarvitsevat vain harvoin sairaalahoitoa. Ahdistuneisuushäiriöissä ihmisen todellisuudentaju useimmiten säilyy, toisin kuin psykooseissa, jotka ovat vakavampia mielenterveyden ongelmia. Ahdistuneisuushäiriöt tulee erottaa normaalista kaikkien elämään kuuluvasta ahdistuksesta. Ahdistuneisuushäiriöllä tarkoitetaan pitkäkestoista, tilanteeseen nähden liiallista ja selvästi normaalia elämää haittaavaa ahdistusta.
Neurooseihin liittyy yleensä fyysisiä oireita, joita ovat mm. seuraavat:
- Hikoilu
- Sydämentykytys
- Hengenahdistus, ilman loppumisen tunne
- Huimaus
- Pahoinvointi
- Vatsaoireet
- Ahdistava tunne rinnassa
- Tihentynyt virtsaamisen tarve
Nämä oireet aiheutuvat sympaattisen hermoston sekaisinmenosta.
Pitkäkestoisten ahdistuneisuushäiriöiden tiedetään altistavan alkoholi- ja päihdeongelmalle sekä masennukselle. Ahdistuneisuushäiriöt ovat tavallisia myös muita psyykkisiä sairauksia sairastavilla, kuten skitsofreenikoilla. Ahdistuneisuushäiriöiden synnystä on monia teorioita, mutta tarkkoja syitä ei tiedetä.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Tavallisimmat ahdistuneisuushäiriöt
Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö
- Pitkäaikainen ahdistus, joka ei liity mihinkään tiettyihin olosuhteisiin tai tekijöihin.
- Vaikeat, toistuvat ahdistuskohtaukset, jotka eivät ainakaan aluksi liity mihinkään tiettyyn tekijään, kuten paikkaan tai tilanteeseen, vaan ovat täysin ennustamattomia.
Sosiaalisten tilanteiden pelko (sosiaalinen fobia) ja muut fobiat
- Fobia on epänormaalia pelkoa, jota ihminen ei tavallisesti tunne ainakaan yhtä voimakkaana. Se liittyy usein korkeaan paikkaan, suljettuun tilaan, pimeään, käärmeisiin tai hyönteisiin.
- Pelko voi liittyä myös sosiaaliseen tilanteeseen tai muiden huomion kohteena olemiseen. Tunnetuin sosiaalisten tilanteiden pelko lienee ”kahvikuppineuroosi”, joka tekee yhteisiin kahvihetkiin osallistumisen vaikeaksi koettelemukseksi.
Pakko-oireinen häiriö eli pakkoneuroosit
- Tyypillistä toistuvat pakkoajatukset ja pakkotoiminnot. Pakkoajatukset ovat yllykkeitä, mielikuvia tai ajatuksia, jotka kaavamaisina palaavat yhä uudelleen mieleen. Pakkotoiminnot ovat toimintamalleja, joita toistetaan yhä uudelleen kuin pakotettuna (esim. jatkuva käsien pesu, asioiden tarkistelu).
- Erilaisia pakko-ajatuksia ja -toimintoja voivat olla mm.:
- Likaisuuteen liittyvät pelot ja ajatukset. Ihminen kokee esimerkiksi joka puolella olevan runsaasti bakteereita, pelkää niitä ja pesee itseään jatkuvasti.
- Liiallinen huoli omasta terveydestä ja hyvinvoinnista.
- Seksuaalisuuteen tai aggressiivisuuteen liittyvät pelot, yllykkeet tai ahdistavat mielikuvat.
- Täsmällisyyden tai symmetrian liiallinen tavoittelu ympäristössä tai itsessä (esim. puheessa, käytöksessä).
- Kohtuuton säästäväisyys.
Käytännössä pakko-ajatukset voivat muodostua mistä vain. Suurin osa oireista on ihmiselle normaaleja ominaisuuksia – pakkoajatuksen niistä tekeekin se, että ajatukset tai pelot haittaavat jokapäiväistä elämää, eli ovat kyseiseen tilanteeseen nähden liiallisia.
[muokkaa] Neuroosi käsitteenä
Neurooseista puhuttiin jo 1700-luvulta alkaen. Neuroottiseksi on alun perin alettu kutsua ihmisiä, joilla oli epämääräisiä tai vaikeasti ymmärrettäviä, usein somaattisesti oireilevia tiloja, joita pidettiin hermoston rappeutumisesta johtuvina. Käsitteen teki tunnetuksi Sigmund Freud (1856-1939), joka muutti käsitteen merkitystä tarkoittamaan häiriöitä, jotka johtuvat psyyken ristiriidoista ja tästä aiheutuvan ahdistuksen torjunnasta.
Käsite on vakiintunut psykologisessa ja psykiatrisessa kielenkäytössä, mutta viime aikoina sen käyttö on huomattavasti vähentynyt, ja esimerkiksi Yhdysvalloissa käytössä olevassa DSM-tautiluokituksessa ei kyseistä termiä enää käytetä. Sen sijaan Suomessakin virallisessa asemassa oleva ICD-tautiluokitus käyttää sitä edelleen. Nykyisin termiä neuroosi käytetään useimmiten synonyyminä ahdistuneisuushäiriölle. Nykyään on kuitenkin useita teorioita näiden ns. neuroottisten häiriöiden synnystä, ja niiden välillä ei ole mitään muuta selkeää yhteistä tekijää kuin niille annettu otsikko ’neuroosit’.
Puhekielessä käsitettä neuroosi käytetään hyvin laajasti, eikä sillä useinkaan tarkoiteta sairauden kriteerit täyttävää ahdistuneisuushäiriötä. Usein esimerkiksi toisen ihmisen yletöntä järjestyksenhalua, muiden mielestä liiallista siivoamista tai asioiden tarkistelua kutsutaan neuroottiseksi. Sairauden kriteerit täyttyvät kuitenkin vain, jos ihmisen normaali elämä häiriintyy merkittävästi, esimerkiksi järjestelyyn, siivoamiseen ja tarkisteluun kuluu joka päivä useita tunteja ja se haittaa sosiaalista elämää, töiden tekoa tai opiskelua ja muuta normaalia elämää merkittävällä tavalla.
