André Boisclair
Wikipedia
André Boisclair (s. 14. huhtikuuta 1966 Montrealissa Kanadassa) on québeciläinen poliitikko ja 15. marraskuuta 2005 lähtien keskeisimmän Québecin itsenäisyyttä ajavan, sosialidemokraattisen Parti Québécois -puolueen puheenjohtaja. Hän on näin ollen ensimmäinen merkittävän amerikkalaisen puolueen avoimesti homoseksuaali puheenjohtaja.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Elämänvaiheita
[muokkaa] Nuoruus ja opinnot
Melko nuorena tämä montrealilainen liittyi itsenäisyyttä (suvereniteettiä) Quebecille ajavaan liikkeeseen, joskin hän on aina kannattunut asiassa demokraattista ja parlamentaarista toimintatietä. Perusopintonta hän suoritti Collège Jean-de-Bréneufissa ja opiskeli sen jälkeen taloustiedettä Montrealin yliopistossa. Hänellä on nykyisin koulutukseltaan hallintotieteen maisteri Havardin yliopistosta.
Parti Québécoisin jäseneksi André Boisclair liittyi vuonna 1984. Opiskeluaikana hän toimi puheenjohtajana mm. Québécin opiskelijajärjestön federaatiossa sekä Engagé yhdistyksessa, jonka perustajiin hän kuului ja jonka tehtävänä oli toimi konsulttina pienyritysten perustamisille. Lisäksi hän oli puolueensa nuorisojärjestön (Comité national des jeunes du parti Québécois) puheenjotaja.
[muokkaa] Poliittisen uran alku
Vuonna 1984 Parti Québécin johtava poliitikko Bernard Landry sai Boisclairen vakuuttuneeksi mielekkyydstä lähteä lopullisesti palvelamaan itsenäisyyspyrkimyksiä. Myöhemmin puolueen johtaja sai Boisclairen vakuuttuneeksi vuoden 1989 Qiébécin parlamenttivaalien ehdokuuden mielekkyydestä. Hän tulikin valituksi 23-vuotiaana, kaikkien aikojen nuorimpana, Québécin parlamentin jäseneksi.
[muokkaa] Kansanedustaja ja ministeri
Tehtävässään kansanedustajana Boisclair oli tunnollinen erityisen aloittelias ja aktiivinen. Eritoten hänen kiinostuksena kohdistui nuorisoon sekä taloudellisen toiminnan edellytysten parantamiseen. Näin eritoten kotikaupunkinsa Montrealin Rosemont ja Petite-Patrie kaupunginosat olivat hänen erityishuomionsa kohteina.
Tultuaan ensimmäistä kertaa valituksi Québécin parlamentiin, oli Boisclairen puolue oppositiossa. Mutta vuoden 1994 vaaleissa puolue sai voiton ja pääsi halitusvastuuseen. Näin puolue aloitti uudelleen voimakkaasti ajamansa Québécin siirtymisen kohden itsenäisyyttä. Boisclaire osallistuu kaikkiin asiaa käsitteleviin taistoihin ja käyttää hyväkseen kaikkia julkisuudenkin keinoja saadakseen québéciläisen nuorison tuen itsenäisyysprojektille.
Kansanäänestyksen (Québécin itsenäisyydestä, jonka itsenäisyyden kannattajat niukasti hävisivät) Boisclair nimitetään Québécin hallituksen jäseneksi. Näin hänestä tulee 29-vuotiaanna yksi osavaltion nuorimmista ministereistä. Pääministeri Lucien Bouchardin hallituksessa hänellä on ensiksi hallussaan kansalais- ja siirtolaissuhteita hoitvan ministerin tehtävät. Tämän ministeritehtävän hoidon aikana hän luo hyvin läheiset suhteet useisiin siirtolaisyhteisöjen johtajiin.
Pian hän kuitenkin siirtyy sosiaaliministeriksi, josa tehtävässä on keskittyy erityisesti nuorioon kohdistuvan huolenpidon asioihin. Hän luo nuorison tukemiseksi ohjelman, joka vieläkin yrittää tehokkaasti integroida vaikeuksissa olevia nuoria niin työelämään kuin elämään osana yhteiskuntaakin.
Vuonna 2002 pääministeri Bernard Landray lisää Boisclairen tehtäviin myös kuntaministerin tehtävät. Näin hänen vastuulleen tulee myös hallituspuolueen parlamenttiryhmän johtaminen. Tässä uudessa ministeritehtävässä hän saa aikaiseksi Montrealin ja Québécin kaupunkien välisen yhteistyösopimuksen, jonka avulla kaupunkien yhteiskuntasuunnittelua ja kasvusuunnitelmia voidaan tehdä ytheistyössä ja saada aikaan merkittäviä säästöjä.
Vuoden 2003 vaaleissa Parti Québécois menettää asemansa hallituspuolueena. Boisclairesta tulee oppisitiopuolueen parlamenttiryhmän puheenjohtaja, jossa tehtävässä hän jatkaa aina siihen saakka kunnes 17. elokuuta 2004 jättää niin parlamenttipaikkansa kuin sen myötä myös ryhmän puheenjohtajan tehtävät.
Kuitenkin 17. kesäkuuta 2005 André Boisclair asettuu ehdokkaksi puolueensa puheenjohtajaksi. Tämä ehdokuus päätty voittoisasti, kun hänet 15. marraskuuta 1005 valitaan puolueen puheenjohtajaksi. Vaalissa hän saa annetuista äänistä 53,68% ja hänen pahin kilpailijansa Pauiline Marois saa puolestaan 30,6% annetuista äänistä.
[muokkaa] Ristiriitainen Boisclaire
Puheenjohtajuudesta käydyn kiivaan kampanjan aikana André Boisclair joutui melkoiseen ryöpytykseen. Ensimmäisestä ryöpytyksestä tuli lehdistön toimesta erityinen Boisclairen tapaus.
Puheenjohtajakamppailun aikan 6. lokakuuta 2005 Boisclair ilmoitti kokeilleensa kokaiinia ollessaan ministerinä. Tästä alkoi valtaisa mediamylläkkä niin koko Québécissä, kuin Kanadassakin, mutta eritoten puolueen sisällä.
Toinen mediamylläkkä syntyi Boisclairen yliopistodiplomista. Esitettiin väite, että Harvardin diplomi ei ole oikea, vaan omistajansa järjestämä väärennös. Lopulta kuitenkin asiaan saatiin vahvistus Harvardin taholta ja lehdistö, etunenässä myrskyn liikkeella laittanut La Presse joutuivat pyytämään tapahtumaa julkisesti anteeksi Boisclairelta.
Kuitenkaan ei tässä puheenjohtajataistossa, kuin ei missään aikaisemmassakaan poliittisessa mittelössä, ei lehdistö, eivät poliittiset vastustajat tai oman puolueen toisinajattelijat, ole hyökänneet Boisclairen avointa homoseksuaalisuutta vastaan tai käyttäneet sitä lyömäaseena poliittisessa taistossa. Toisaalta pitää muistaa Kanadan liberaali sosiaalipolitiikka, sillä salliihan maa mm. avioliitot samaa sukupuolta olevien kesken.
