Antti Eskola

Wikipedia

Antti Eskola (s. 20. elokuuta 1934, Urjala) on Tampereen yliopiston sosiaalipsykologian emeritusprofessori ja tietokirjailija.

Antti Eskola on suomalaisen sosiaalipsykologian uranuurtaja ja nousi 1960-luvulla suomalaisten yhteiskuntatieteilijöiden kärkijoukkoon erityisesti sosiologian tutkimusmenetelmiä käsittelevillä kirjoillaan. Samalla vuosikymmenellä hänestä kasvoi yksi akateemisen vasemmiston kärkinimistä ja yhteiskunnallinen osallistuja. Eskola vaikutti opetuksellaan ja teksteillään yli neljänkymmenen vuoden ajan usean tutkijasukupolven menetelmälliseen ajatteluun sekä suomalaisen älymystön ja muiden kansankerrosten aatemaailman muotoutumiseen. Julkisena keskustelijana esiintyessään hän ärsytti monia - ainakin taloudellisen ja poliittisen eliitin edustajia. "Hän kuuluu sukupolven suuriin tietäjiin. Mitä me tietäisimme ihmisen käyttäytymisestä ilman häntä, mitä ihmisten puheista ja ennakkoluuloista; tietäneekö kaikkea hänkään", luonnehti Arvo Salo (Kirjavat päivät 1986, s. 236).

Eskola jäi professorin virastaan eläkkeelle täysinpalvelleena vuonna 1997. Hän on toiminut Sosiologia-lehden ensimmäisenä päätoimittajana 1964-1965. Hänelle myönnettiin kunniatohtorin arvo Lapin yliopiston maisteri- ja tohtoripromootiossa 2004 merkittävästä akateemisesta toiminnasta, roolista kriittisenä yhteiskuntakeskustelijana ja panoksesta Lapin yliopiston yhteiskuntatieteiden opetuksen kehittämisessä (ks. http://www.ulapland.fi/contentparser.asp?deptid=14452).

Eskolan tutkijanuralle on ollut keskeistä yhteiskuntatieteiden metodologian kehittely ja metodologiassa tapahtuneiden muutosten hahmottaminen. Osoituksia tästä ovat laajalti käytetyt menetelmäoppikirjat Sosiologian tutkimusmenetelmät I ja II. Sosiaalipsykologian teoriaa ja tiedeluonnetta hän on tutkinut esimerkiksi kirjoissaan Sosiaalipsykologia ja Vuorovaikutus, muutos, merkitys, joista edellinen on käännetty usealle kielelle ja edustaa valtavirrasta poikkeavaa käsitystä sosiaalipsykologiasta tieteenä.

Empiirisessä tutkimuksessa Eskola on ollut kiinnostunut muun muassa maanpuolustus- ja muista asenteista, taiteista, kulttuurista, kirjallisuudesta, taloudellisesta vallasta, vasemmistosta, tulevaisuudenkuvista, elämän- ja juomatavoista.

Metodologiseen tutkimukseen liittyen Eskola on omissa teksteissään kokeillut ja luonut uusia sosiologisen kirjoittamisen lajityyppejä. Eräs tällainen on ollut keskustelukirjallisuus (esimerkiksi kirjat Suomi sulo pohjola, Vasen laita lavea ja Yhteisiä asioita sekä paria vuosikymmentä myöhemmät Sotapäiväkirja ja Työpäiväkirja), jossa teoreettiset ja empiiriset tutkimushavainnot yhdistetään perusteltuihin yhteiskunnallisiin ja poliittisiin näkemyksiin. Eskolan keskustelukirjoista hahmottuvaa elämänkäsitystä on nimitetty taistelevaksi, radikaaliksi ja humanistiseksi.

Jäätyään eläkkeelle Eskola on julkaissut uskonnollista uskoa koskevat sosiologiset pohdintansa kirjoissaan Uskon tunnustelua, Tiedän ja uskon ja Yksinkertainen usko. Uskontotrilogian päättävässä teoksessa tutkitaan uskonnollisuuden korutonta muunnelmaa, yksinkertaista uskoa, joka voi elää tieteellisen maailmankuvan rinnalla kaipaamatta kirkon oppirakennelmia tai messuja. Esimerkkinä yksinkertaisesta uskosta Eskola käyttää edellisten teostensa tapaan omaa vakaumustaan ja siihen liittyviä epäilyjä.

Eskolan yksinkertainen usko kiteytyy peruslauseisiin Jumalan lähellä olosta, kuoleman jälkeisestä elämästä ja siitä, että uskonkysymysten äärellä oleminen auttaa jaksamaan ja niihin kätkeytyy se, mikä on tärkeintä elämässä.

Uskontokirjojen aiheista ja tyylistä on keskustelu puolesta ja vastaan.

Eskolalle on myönnetty vuoden 2006 valtakunnallinen mielenterveyspalkinto hänen panoksestaan hyvinvoinnista käytävässä arvokeskustelussa. Hänen mukaansa vanhenevan väestön edut eivät ole vastakkain esimerkiksi lapsiperheiden etujen kanssa.

[muokkaa] Teokset

Sosiologian tutkimusmenetelmät, 1962
Jäykkyys ja taidekäsitykset, 1963
Maalaiset ja kaupunkilaiset, 1963
Sosiologian tutkimusmenetelmät II, 1967
Suomi sulo pohjola, 1968
Taloudellinen valta Suomessa, (toim.) 1969
Vasen laita lavea, 1969
Sosiologia, 1970
Sosiaalipsykologia, 1971
Socialpsykologi, 1971
Yhteisiä asioita, 1972
Kirjallisuus Suomessa, (toim. Katariina Eskolan kanssa), 1974
Mies ja ääni (romaani), 1973
Ihmisen ääni, 1978
Puhe on Suomesta (Johannes Salmisen kanssa), 1979
Vuorovaikutus, muutos, merkitys, 1982
Uhka, toivo, vastarinta, 1984
Persoonallisuustyypeistä elämäntapaan, 1985
Blind Alleys in Social Psychology (Anna Kihlströmin, David Kivisen, Oili-Helena Ylijoen ja Klaus Weckrothin kanssa), 1987
Sotapäiväkirja, 1991
Työpäiväkirja, 1992
Jäähyväisluentoja, 1997
Uskon tunnustelua, 1999
Vapaaehtoistyö auttamisena ja oppimisena, (toim. Leena Kurjen kanssa), 2001
Tiedän ja uskon, 2003
Miehestä mittaa, (Leena Kurjen kanssa), 2004
Yksinkertainen usko, 2006 ISBN 951120632X