Tiede

Wikipedia

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä tai viitteitä. Voit auttaa parantamaan artikkelia lisäämällä asianmukaisia lähteitä.

Tiede viittaa tiedonhankintajärjestelmään, jolla pyritään ymmärtämään todellisuutta mahdollisimman tarkasti. Tieteen perusyksikkö on teoria eli selitysjärjestelmä, joka pyrkii ennustamaan jotain havaintoa mahdollisimman tarkasti. Tieteellä voidaan viitata myös tieteen muodostamaan tietojen kokonaisuuteen. Tiedettä harjoittaa tiedeyhteisö.

Ennen 1800-lukua luonnontieteellistä tutkimusta kutsuttiin luonnonfilosofiaksi. Suomen kielessä ei tehdä eroa luonnontieteiden (englanniksi: sciences) ja ihmistieteiden (humanistiset tieteet englanniksi: arts) välille.

Sisällysluettelo 1 Mitä tiede on? 2 Tieteen tavoitteet 3 Missä tiedettä tehdään? 4 Tieteiden jaottelua 4.1 Tutkimuksen lajit 5 Tiede ja matematiikka 6 Katso myös 7 Viitteet 8 Kirjallisuutta 9 Aiheesta muualla

[muokkaa] Mitä tiede on?

Kautta tieteen historian on ihmisillä ollut sanasta "tiede" monia käsityksiä. Tiede pyrkii selittämään todellisuutta, mutta ei kykene yksiselitteisesti määrittelemään tietoisuuden olemusta, joka on pohjana käsitykselle siitä, mitä tieto on ja mitä voidaan tietää. Tieteellisen tutkimuksen menetelmät määritellään erilaisten filosofioiden kautta, joista osa lähtee olettamuksesta, että todellisuus on subjektiivista. Empirismin mukaan tieteelliset teoriat ovat objektiivisia, kokeellisesti testattavia ja ennustavia - ne ennustavat kokeen tulokset siten, että tulokset voidaan tarkastaa ja mahdollisesti todistaa vääriksi. On syytä huomata, että "kokeen ennuste" viittaa tutkimuksen tulokseen eikä välttämättä kirjaimellisesti tulevaisuuteen.

Tiede ei koskaan tuota absoluuttista tietoa, koska todistettu tieteellinen teoria on aina avoinna hylkäämiselle jos ristiriitaisia havaintoja löydetään. Jopa kaikkein perusteellisimmatkin teoriat voivat osoittautua epätäydellisiksi mikäli uudet havainnot eivät täsmää niiden kanssa.

Newtonin gravitaatiolait ovat kuuluisa esimerkki hyväksytystä teoriasta joka myöhemmin osoittautui epäuniversaaliksi - se ei toimi kokeissa, joissa nopeus on lähellä valonnopeutta tai vahvojen gravitaatiokenttien läheisyydessä. Näiden tilojen ulkopuolella Newtonin lait ovat erinomainen malli liikkeestä ja gravitaatiosta. Koska yleinen suhteellisuusteoria tarjoaa mallin kaikille samoille ilmiöille kuin Newtonin lait ja enemmälle, yleistä suhteellisuusteoriaa pidetään parempana.

[muokkaa] Tieteen tavoitteet

Tieteen pohjimmainen tavoite yhteiskunnassa on lisätä uutta tietoa todellisuudesta. Tieteen tekemät ennustukset usein hyödyttävät yhteiskuntaa tai yksilöitä, jotka käyttävät niitä. Esimerkiksi Newtonin fysiikka auttaa tekemään hyödyllisiä ennustuksia avaruusalusten ja satelliittien radoista. Ihmisiä tutkivat tieteet antavat ennustuksia (rajallisella tarkkuudella) erilaisista ilmiöistä, jotka auttavat toteuttamaan tosiasioille pohjautuvampaa yhteiskuntapolitiikkaa. Kemia ja biologia yhdessä ovat muuttaneet kykyjämme ennustaa kemiallisia ja biologisia reaktioita. Samoin pelkkä tutkimuskohteena olevan ilmiön kuvaaminen ja selittäminen voidaan nähdä hyödyllisenä käytännön tarpeita ajatellen. Lisäksi uutta tietoa sinänsä pidetään usein jo itsessään tavoitteena. Tällöin uuden tiedon ei aina tarvitse palvella käytännöllisiä tarpeita.

Tiede tuottaa hyödyllisiä malleja joiden avulla voimme tehdä hyödyllisiä ennustuksia. Tiede on hyödyllinen väline ja kasvava runko ymmärrystä, jolla voimme toimia paremmin todellisuudessa. Etenkin monilla ihmistieteenaloilla tutkimuskohteet on kuitenkin havaittu liian monimutkaisiksi, jotta niiden pohjalta voitaisiin tehdä hyödyllisiä ennustuksia.

[muokkaa] Missä tiedettä tehdään?

Yhteiskunnassa tieteenteko on erityisten tieteellisten instituutioiden tehtävä. Suomessa tieteenteko kuuluu pääasiassa yliopistolaitokselle, joiden perustan koko tieteellinen tutkimus muodostaa. Myös erilaiset tutkimuslaitokset ja yritykset tekevät tieteellistä tutkimusta.

Vaikka tiedettä tehdään erilaisissa ympäristöissä, esimerkiksi luonnontieteitä laboratorioissa ja arkeologiaa kaivauksilla, ovat keskeiset "pelisäännöt" kaikilla samanlaiset. Tutkimuksen tavoitteena on jonkin kysymyksen tai ongelman ratkaiseminen. Tiedettä ei kuitenkaan ole pelkkä yksityinen tutkimustyö, vaan tulokset tulee myös julkaista esimerkiksi tieteellisissä lehtijulkaisuissa. Tieteilijät myös osallistuvat erilaisiin kokouksiin sekä kommentoivat ja arvioivat tutkimuksilla saavutettuja tuloksia. Tällä tavalla tutkimuksen tulokset asetetaan kritiikin kohteeksi, jonka pohjalta tulosta voidaan arvioida.

[muokkaa] Tieteiden jaottelua

Formaaliset eli käsitteelliset tieteet

• Matematiikka ja logiikka

Luonnontieteet

• Fysiikka usein huomioi tutkimuksessa kaikki tunnetut havainnot.
• Tähtitiede, kemia, biokemia, biologia, geotieteet jättävät usein fysiikan havaintoja huomioimatta.
• Fysiikkaa, kemiaa ja biotieteitä sanotaan joskus "koviksi tieteiksi".

Luonnontieteiden pohjalta toimivat tieteet

• Esimerkiksi tekniikka, lääketiede
• Näitä sanotaan joskus "soveltaviksi tieteiksi".

Ihmistieteet

• Esimerkiksi maantiede, taloustiede, sosiologia, historia, arkeologia, antropologia, lingvistiikka, semiotiikka, kulttuurintutkimus, psykologia, kasvatustiede, sosiaalipolitiikka, valtio-oppi, politiikan tutkimus, filosofia. Monet näistä ovat yhteiskuntatieteitä.
• Ihmisten toimintaa tutkivia tieteitä sanotaan joskus "pehmeiksi tieteiksi".

[muokkaa] Tutkimuksen lajit

Tieteellinen tutkimus jakautuu perustutkimukseen ja soveltavaan tutkimukseen. Perustutkimus tavoittelee tietoa, josta ei välttämättä ole suoraan käytännöllistä hyötyä. Soveltava tutkimus yrittää saavuttaa perustutkimuksen antaman tiedon avulla tietoa jotakin käytännöllistä tavoitetta varten. Lisäksi voidaan vielä erottaa kehittämistyö, joka perustuu tutkimustuloksiin ja pyrkii kehittämään uusia tai parempia välineitä, menetelmiä tai palveluja.

Lisäksi tutkimus voidaan jakaa teoreettiseen ja empiiriseen tutkimukseen. Empiirisen tutkimuksen avulla testataan teoreettisen tutkimuksen tuottamia hypoteeseja ja se voidaan jaotella edelleen laadulliseen eli kvalitatiiviseen ja määrälliseen eli kvantitatiiviseen tutkimukseen. Laadullinen tutkimus tutkii asioita laadullisesti. Määrällinen tutkimus mittaa asioiden määrää tai suuruutta. Sen etuna on, että tuloksia voidaan käsitellä matemaattisesti ja tilastollisesti.

[muokkaa] Tiede ja matematiikka

Matematiikka luo perusteet erityisesti luonnontieteiden mallintamiselle ja siihen taas voivat perustua käytännöllisemmät insinööritieteet eli tekninen tutkimus. Uusi matematiikka ennakoi uusia tieteen aloja ja edelleen uutta tekniikkaa. Jälkimmäisestä esimerkkinä käy George Boolen kehittämä Boolen algebra, digitaalitekniikka ja tietokoneet. Esimerkiksi vektori-integraalit mahdollistivat sähkömagneettisen aaltoliikeen mallintamisen Maxwellin yhtälöiden muodossa ja ne taas koko sähkötekniikan luonnin, siis radiot, puhelimet, tutkat, tietokoneet, valokaapelit ja niin edelleen.

Kuuluisa lainaus matematiikan ja todellisuuden yhteydestä on Albert Einsteinin sanat: "Jos matematiikka kuvaa todellisuutta, se ei ole puhdasta. Jos matematiikka on puhdasta, se ei kuvaa todellisuutta."

[muokkaa] Katso myös

Tutkimus	Matematiikka Tekniikka Tieteentekijä
Historia	Esitiede Tieteellinen vallankumous Tieteen historia
Filosofia	Tieteenfilosofia Tieteellinen menetelmä Tieteellinen todellisuuskäsitys Tieto Todellisuus Todellisuuskäsitys Totuus
Kiistoja	Nollatutkimus Näennäistiede Tieteellinen skeptismi Tieteen ja uskonnon välinen suhde Tieteen uskontokritiikki

[muokkaa] Viitteet

[muokkaa] Kirjallisuutta

• Ahmavaara, Yrjö (1987): Esseitä tästä ajasta. Porvoo: WSOY. ISBN 951-0-14679-X.

• Labinger, Jay A. & Harry Collins (toim.) (2006): Ainoa kulttuuri?. (Alkuteos: The One Culture?: A Conversation about Science, 2001.) Suomentanut Kimmo Pietiläinen. Helsinki: Terra Cognita. ISBN 952-5202-61-5.

• Haaparanta, Leila & Ilkka Niiniluoto (1991): Johdatus tieteelliseen ajatteluun. Helsingin yliopiston filosofian laitoksen julkaisuja 3/1986. 6., korjattu painos. Helsinki: Helsingin yliopisto. ISBN 951-45-4077-8.

• Häyry, Heta, Hannu Karttunen & Matti Virtanen (toim.) (1989): Paholaisen asianajaja: Opaskirja skeptikolle. Ursan julkaisuja 38. Suomentanut Hannu Karttunen. Helsinki: Tähtitieteellinen yhdistys Ursa. ISBN 951-9269-48-7.

• Niiniluoto, Ilkka (1980): Johdatus tieteenfilosofiaan: Käsitteen- ja teorianmuodostus. Helsinki: Otava. ISBN 951-1-05435-X.

• Niiniluoto, Ilkka (1984): Tiede, filosofia ja maailmankatsomus: Filosofisia esseitä tiedosta ja sen arvosta. Helsinki: Otava. ISBN 951-1-08016-4.

• Pihlström, Sami (2001): Usko, järki ja ihminen: Uskonnonfilosofisia esseitä. Suomalaisen teologisen kirjallisuusseuran julkaisuja 227. Helsinki: Suomalainen teologinen kirjallisuusseura. ISBN 952-9791-41-0.

• Tuomela, Raimo (1983): Tiede, toiminta ja todellisuus: Tieteellisen maailmankäsityksen filosofiset perusteet. Filosofian kirjasto 11. Helsinki: Gaudeamus. ISBN 951-662-334-4.

• Vihmanen, Liisa, Anssi Kuusela & Ilkka Niiniluoto (1996): Lukion elämänkatsomustieto. Ihminen totuuden etsijänä. (6. painos 2005.). Helsinki: Edita. ISBN 951-37-1796-8.

• Wilson, Edward O. (2001): Konsilienssi. (Alkuteos: Consilience: The unity of knowledge, 1998.) Suomentanut Kimmo Pietiläinen. Helsinki: Terra Cognita. ISBN 952-5202-54-2.

[muokkaa] Aiheesta muualla