Asekätkentä
Wikipedia
Asekätkentä oli jatkosodan jälkeen suoritettu salainen aseiden hajavarastointioperaatio. Syynä oli lähinnä pelko Suomen miehityksestä sekasortoisena aikana, varsinkin kun suojeluskunnat oli lakkautettu. Myös Baltian maiden tapahtumat pelottivat.lähde? Aseiden, myöhemmin muunkin tarvittavan materiaalin, kätkennällä piti turvata mahdollisuudet sissisodankäyntiin miehityksen aikana. Kaiken kaikkiaan materiaalia oli tarkoitus varata yli 35 000 sotilaan varustamiseen.
Salaisen hankkeen johtoon asettuivat eversti Valo Nihtilä ja everstiluutnantti Usko Sakari Haahti. Huolella koottu joukko upseereita entisine luotettuine alaisineen alkoi toimittaa rintamakäytöstä luovutettavia aseita varikoiden sijasta kätköihin. Tapauksen tultua ilmi maassa oleskellut valvontakomissio ja suomalaiset kommunistit vaativat kovia toimia. Massiiviset tutkinnat johtivatkin Pohjoismaiden laajimpaan oikeudenkäyntiin kätkentään osallistuneita vastaan. Pidätyksiä tehtiin runsaasti ja Sörnäisten vankilaan Helsingissä syntyi niin sanottu Sörnäisten yleisesikunta. Korkein vangittu upseeri oli kenraali A.F. Airo, joka länsimaisen oikeusperiaatteen vastaisesti istui lähes kolme vuotta ilman tuomiota. Asekätkijöistä laadittiin taannehtiva laki samaan tapaan kuin sotasyyllisistäkin. Rangaistuksia sai kaikkiaan 1488 henkilöä.
Koska olot eivät vakiintuneet, osa asekätkijäupseereista poistui Ruotsiin turvapaikan toivossa. Heitä leiritettiin ja haluttiin palauttaa Suomeen. Työnteko muun muassa metsätöissä sallittiin. Paenneiden apuna toimi vapaaherratar, linnanrouva Ebba von Essen. Mukana ollut eversti Alpo Marttinen muodosti parinkymmenen miehen kanssa pakoryhmän, joka aikoi Yhdysvaltoihin. Viisumivaikeuksien vuoksi ryhmä meni New Yorkiin hakemaan oleskelulupaa Venezuelan viisumilla. Ryhmänä heitä on kutsuttu johtajansa mukaan Marttisen miehiksi.
Osa miehistä aloitti uuden elämän hanttihommissa ja esimerkiksi palvelijan töissä. Tutkimusten jälkeen Yhdysvaltain viranomaiset antoivat päätökset oleskeluluvista. Majurin ja everstin arvoiset sotilaat, joukossa Mannerheim-ristin ritareita, aloittivat asepalveluksensa Yhdysvaltain asevoimissa sotamiehinä. Heidän tietoaan etenkin sotimisesta talvisissa oloissa pystyttiin hyödyntämään siinä määrin, että pakolaisista jäi eläkkeelle Amerikassa seitsemän everstiä ja neljä everstiluutnanttia.
Jotkut asekätkijäpakolaiset antautuivat Yhdysvalloissa siviilialalle. Perheiden yhdistämiset alkoivat onnistua puolisojen ja lasten päästyä Pohjois-Amerikkaan. Sodan jälkeen Amerikan asekätkijät saattoivat vähitellen vierailla kotimaassaan.
Marttisen miehistä viimeinen, Antero Aakkula, kuoli Colorado Springsissä, Yhdysvalloissa 9. joulukuuta 2006. Mediassa käytetty nimitys "viimeinen asekätkijä" on hänestä puhuttaessa kuitenkin virheellinen: asekätkentään osallistuneita, sekä sotaveteraaneja että siviilihenkilöitä, elää edelleen; kaikkien osuutta hajavarastointioperaatioon ei tulla koskaan tietämäänkään.
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Kairinen, Paavo A. (1987): Marttisen miehet:asekätkijäveljet. Porvoo Hki Juva : WSOY. ISBN 951-0-14664-1.
- Lukkari, Matti (1984): Asekätkentä. Helsinki: Otava. ISBN 951-1-08013-X.
