Beren
Wikipedia
Beren oli J. R. R. Tolkienin fiktiivisessä Keski-Maassa Gondorin 19. käskynhaltija. Hän rakasti haltianeito Lúthienia.
[muokkaa] Tarina
Beren oli Barahirin ja Emeldirin poika. Hän oli ihminen Bëorin Huoneesta, Dorthonionista, ja suurin sankari ja seikkailija Ensimmäisellä Ajalla. Nuori Beren eli isänsä ja kymmenen uskollisen seuraajan kanssa Dorthonionin ylämailla, he osoittivat suurta urheutta suurta vihollista Morgothia, Angbandin Mustaa Kuningasta, vastaan. Dorthonionin Lainsuojattomien tuhon jälkeen, Sauron ja Draugluin pakottivat Berenin pois synnyinmaastaan. Tämä matkusti Doriathiin, missä hän huomasi ja rakastui haltianeito Lúthieniin, Sindarin prinsessaan ja Thingolin ja Melianin tyttäreen.
Thingol ei kuitenkaan antanut Lúthienin kättä Berenille. Hän laittoi avioliiton ehdoksi sen, että Beren toisi takaisin yhden varastetun Silmarilin Morgothin Rautakruunusta. Tehtävä vaikutti mahdottomalta, mutta Beren ja Lúthien aloittivat tehtävän Nargothrondin Finrodin ja suuren koiran, Huanin avustuksella, joista kumpikin kuoli suojellessaan Bereniä. He selviytyivät monesta vaarasta, jopa Sauronista, Morgothin voimakkaimmasta luutnantista, ja saivat Silmarilit. Kuitenkin, kun he olivat pakenemassa Angbandista, suuri susi Carcharoth, jonka Morgoth itse oli kasvattanut, heräsi. Beren piteli Silmarileja, toivoen että niiden hohto saisi pedon luovuttamaan, mutta hän erehtyi. Carcharoth puraisi hänen kätensä poikki ja nielaisi sen ja myös yhden Silmarilin ja Beren sai nimen Erchamion, yksikäsi. Hän pakeni Doriathin läpi. Lúthienin ja Berenin pelastivat Manwën kotkat. Beren jatkoi Carcharothin jahtaamista, lopulta peto lyötiin ja Silmaril eheytyi; tehtävä onnistui, mutta Beren oli kuolettavasti loukkaantunut.
Lúthienin rakkaus Bereniä kohtaan oli niin suuri, että hän kuoli suruunsa. Hänen sielunsa meni Mandosin Huoneeseen, missä hän hurmasi Mandoksen täyttämään toiveensa. Molemmat, hän ja Beren herätettiin henkiin, mutta kumpikin joutuisi kokemaan ihmisten kuoleman ja heidän henkensä menisivät tuntemattomaan pois Ardasta. Silti Beren ja Lúthien elivät jälleen, ja menivät Tol Galeniin, keskelle Adurant-jokea Ossiriandin saarelle. Siellä he asuivat erossa muista kuolevaisista. Beren liittyi Ensimmäisen Ajan tapahtumiin vain yhden kerran, kun hän hyökkäsi kääpiöryhmän kimppuun, jotka olivat tuhonneet Doriathin ja varastaneet Nauglamírin ja Silmarilin sen kanssa. Lúthien synnytti Berenille pojan, Diorin, Thingolin perijän. Dingor oli luultavasti yksi kauneimmista olennoista, joita koskaan oli elänyt, koska hänessä virtasi Ihmisen veri, Haltian veri ja Ainurin veri. Berenin ja Lúthienin veri tuli suoraan Eldarilta ja Edainilta. Berenin miekan nimi oli Dagmor.
