BUK M1

Wikipedia

BUK M1 Puolustusvoimat:"ItO 96" NATO: SA-11 "Gadfly"
ItO 96 - Suomessa käytössä oleva venäläinen BUK M1 alueilmatorjuntaohjusjärjestelmä
Kuvaus
Tyyppi	alueilmatorjuntaohjusjärjestelmä
Ohjus
Massa	690 kg
Latauksen massa	70 kg
Räjähdysaineen massa	35 kg
Ammuksen lähtönopeus	1 250 m/s (3,5 Mach)
Vaakaulottuvuus	35 km
Pystyulottuvuus	22 km
Ohjuslavetti
Miehistö
Tutkat	etsintä-, seuranta- ja valaisututka
Massa	35 t neljine ohjuksineen
Lataus- ja laukaisulavetti
Kuljetuskyky	kahdeksan ohjusta
Johtokeskus
Maalit	75, joista 15 automaattiseurannassa
Valvonta- ja maalinosoitustutka
Mittaus	etäisyys 160 km, korkeus 25 km
Valmistaja	Mašzavod im. Kalinina
Valmistusmaa	Venäjä
Valmistusmäärä
Mitat
Ohjuksen pituus	5,50 m
Leveys	2,88 m
Lavetin korkeus	n.2 m
Kehitys
Edeltäjä Suomessa	Isajev S-125 Petšora

Novator 9M38 M1 "Buk" (Бук - pyökki) on venäläisvalmisteinen keskipitkän kantaman ilmatorjuntaohjusjärjestelmä, jonka kantama on noin 35 km. BUK-järjestelmä tunnetaan NATO:ssa merkinnällä SA-11 "Gadfly". BUK on NIIP/Vympel 3M9 Kub (SA-6 "Gainful") -järjestelmän seuraaja. Vientiversio tunnetaan nimellä "Gang".

BUK (ItO 96) yksikköön kuuluu ohjus-, maalinosoitus-, johtokeskus- sekä latausvaunu. Ohjusvaunut pystyvät myös itsenäiseen toimintaan oman tutkansa ansiosta. Myös latausvaunusta ampuminen on mahdollista.

Ohjusjärjestelmän tietokone muodostaa uhka-analyysin jonka perusteella järjestelmä valitsee maalin. Järjestelmä pystyy seuraamaan 75:tä maalia, mistä automaattisesti 15:tä sekä tulittamaan useita maaleja yhtäaikaisesti. Järjestelmä tuli Suomeen vuosina 1996 ja 1997 osana Venäjän Neuvostoliiton bilateraalikauppasaamisten lyhennystä. ItO 96 -järjestelmän käyttöön kouluttiin asevelvollisia kesään 2004 saakka 2007 lakkautettavassa Helsingin Ilmatorjuntarykmentissä.

[muokkaa] Rakenne

[muokkaa] Johtokeskus 9S470 M1

Johtokeskuksen avulla johdetaan ilmatorjuntaohjuspatterin taistelua ja hallitaan tulenkäytön jakoa. Johtokeskus saa syötteinä ilmatilannekuvaa järjestelmän omalta maalinosoitustutkaltaan sekä ilmapuolustuksen tulenkäytön johtamisjärjestelmältä tulenosoituspäätteelle. Johtokeskus kykenee johtamaan enintään kuutta ohjusjaosta. Ohjusjärjestelmä voidaan hajauttaa viiden kilometrin etäisyydelle johtokeskuksesta.

[muokkaa] Maalinosoitustutka 9S18 M1

Maalinosoitustutka on kolmiulotteinen (3D)-tutka, joka havaitsee kohteen etäisyyden, korkeuden ja suunnan (sivukulma). Etäisyysulottuvuus on korkeintaan 160 kilometriä ja korkeusulottuvuus 40 kilometriä, mikä on parempi kuin joillain länsimaisilla vastineilla.

[muokkaa] Ohjuslavetti 9A310 M1

Ohjuslavetit toimivat johtokeskuksen ohjauksella yleensä ja ne voivat ottaa johtokeskuksen osoittamina seurantaan kohteen 100 kilometrin etäisyydeltä. Ohjuslavetit voivat kuitenkin toimia myö ilman johtokeskusta. Ohjusvaunuilta kyetään ampumaan torjuntaohjuksia 35 kilometrin etäisyydeltä. Korkein ampumaetäisyys ulottuu 22 kilometrin korkeuteen. Tultuaan torjuntaetäisyydellä voidaan neljästä lavetilla olevasta ohjuksesta laukaista yksi kohti kohdetta.

[muokkaa] Latauslavetti 9A39 M1

Latauslavetilla siirretään hydraulisesti latausvaunun päälle, jolloin ne voidaan siirtää ohjuslavetille.

[muokkaa] Ohjus 9M38 M1

Ohjuksen lyhyin ampumaetäisyys on kolme kilometriä ja pisin 35 kilometriä. Ohjuksen toimintakorkeus vaihtelee 30 metrin ja 22 000 metrin välillä. Ohjus on kiinteävaiheinen ja saa työntövoimansa ruutirakettimoottorista. Ohjuksen pituus on 5,6 metriä ja halkaisia 400 mm. Lentoonlähtö massa on 650 kg, mistä 70 kg on taistelukärkeä, räjähdysainetta ja valmiita sirpaleita.

Ohjus tultuaan laukaistuksi alkaa hakeutua kohti maalia inertiaohjauksella, mutta lennon puolessa välissä ohjus alkaa hakea tarkempaa suuntaansa kohteen takaisin heijastaman ohjuslavetin lähettämän tutkasäteilyn perusteella.

Ohjus aktivoituu 30 metrin päässä kohteesta herätesytytin. Ohjuksen taistelukärjen räjähtämisellä on painevaikutuksen ja sirpalevaikutuksen lisäksi vielä palovaikutus. Ellei herätesytytin räjäytä taistelukärkeä, on varajärjestelmänä iskusytytin, joka räjäyttää taistelukärjen ohjuksen kärjen osuttua kohteeseen.

Ohjuksen taistelukärjen rähjähdyksen tappavan alueen halkaisija on 40 metriä.

[muokkaa] Kehitys

Järjestelmä korvasi Suomessa alueilmatorjuntaohjusjärjestelmä Isajev S-125 Petšoran, NATO-luokitukseltaan SA-3 "Goa" (venäläinen luokitus S-125 Petšora/Neva, suomalainen luokitus ItO 79). Merivoimien versio BUKista tunnetaan nimellä 3K90 M-22 "Uragan"' (Ураган - hurrikaani) (SA-N-7). Tämän vientiversio on "Štil" (Штил – tyyni). BUKin uudempi versio (Buk-M1-2) tunnetaan nimellä SA-17 "Grizzly"/SA-N-12.

Järjestelmälle annettiin varusmieskoulutusta kesään 2004 saakka. Järjestelmän käytön uskotaan kestävän Suomessa vuoteen 2012, minkä jälkeen se korvattaneen jollakin läntisellä järjestelmällä standardien vuoksi. Vastaavaan tarkoitukseen olevia länsimaisia järjestelmiä ovat MBDA Aster 30 ja MIM-104 Patriot.

Ohjusta käytetään lentokoneita, helikoptereita sekä risteilyohjuksia ja ballistisia ohjuksia vastaan.