Darfurin konflikti
Wikipedia
Sudanissa, läntisessä Darfurin maakunnassa on vuodesta 2003 ollut käynnissä aseellinen konflikti, jossa on kuollut arvioiden mukaan jo 180 000–250 000 ihmistä ja kotinsa on joutunut jättämään 2,5 miljoonaa.[1] 200 000 pakolaista on paennut itään, Tšadin puolelle.
Konfliktin osapuolina ovat mustien afrikkalaisten ei-arabien kapinallisryhmät, hallitus ja hallituksen tukemat arabien puolisotilaalliset janjaweed-joukot. Kuolleita ja pakolaisia on sekä ei-arabeissa että arabeissa, mutta ylivoimainen enemmistö uhreista on ei-arabeja. Käytännössä tosin molemmat puolet ovat tummaihoisia ja jako arabeihin ja ei-arabeihin kiistanalainen, joten on kyseenalaista voiko Darfurin tapahtumia pitää etnisenä konfliktina. Jotkut ovat nähneet kriisin taustalla pikemminkin maanviljelijöiden ja paimentolaisten välisen resurssikilpailun.
Janjaweed-joukkojen on todettu syyllistyneen etniseen puhdistukseen, johon on kuulunut laajamittaisia, systemaattisia ja suunniteltuja siviilien joukkomurhia ja joukkoraiskauksia. Raiskaus on ollut tehokas keino hajottaa paikallisia yhteisöjä, sillä raiskattu nainen on paikallisen islamilaisen kulttuurin mukaan kunniaton ja huono. Miehen pitää jättää raiskattu vaimonsa ja perheen karkottaa raiskattu tyttärensä, jotta miesten kunnia säilyisi. Raiskattuja on jopa tapettu perheenjäsentensä toimesta. Näin kulttuurin ja identiteetin kannalta tärkeät perheiden ja sukujen siteet hajoavat.
Kamelein ratsastavat Janjaweed-joukot ovat tehneet yllätyshyökkäyksiä mustien kyliin Sudanin ilmavoimien ensin pommitettua niitä, ja poistuneet pian tapettuaan ja raiskattuaan ensin ihmisiä, ja sytytettyään rakennuksia palamaan. Mustien aseistautuneet joukot ovat lähes aina tulleet apuun liian myöhässä vain toteamaan jo tehdyn tuhotyön. Useat kylät ovat autioituneet, ja tuhannet ovat joutuneet pakolaisiksi.
On kiistelty siitä, pitäisikö tapahtumia luonnehtia kansanmurhaksi. Esimerkiksi Yhdysvallat on käyttänyt termiä 'kansanmurha' Darfurin tapahtumista. YK:n asiantuntijaryhmä päätyi kuitenkin vuonna 2005 siihen tulokseen, että Sudanin hallituksen ja Janjaweedien julmuuksia ei voida osoittaa suunnitelmallisiksi eikä konfliktia voi siksi julistaa kansanmurhaksi.
Ensimmäiset sotarikossyytteet luettiin helmikuussa 2007, kun Kansainvälinen rikostuomioistuin (ICC) luki syytteet mm. Sudanin entiselle sisäministerille Ahmad Harunille ja Janjaweed-komentaja Ali Koshaibille. Sudan on kieltäytynyt luovuttamasta syytettyjä Haagiin.
Konflikti on myös uhannut laajentua, sillä aseellisia taisteluja ja massiivisia pakolaisvirtoja on Tšadin itäosissa. Tšad puolestaan lähetti marraskuussa 2006 sotajoukkojaan Keski-Afrikan tasavaltaan tšadilaisten kapinallisten perään, jotka olivat sotkeutuneet Darfurin väkivaltaisuuksiin.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Artikkelissa käytetyt lyhenteet
AU: Afrikan Unioni
DLF: Darfur Liberation Front - Darfurin vapautusrintama
JEM: Justice and Equality Movement - Oikeuden ja tasa-arvon liike
SLA: Sudan Liberation Army - Sudanin vapautusrintama
SLM: Sudan Liberation Movement - Sudanin vapautusliike
SPLA: Sudan People's Liberation Army - Sudanin kansan vapautusarmeija
[muokkaa] Konfliktin historiaa 2003-2007
Konfliktin alkamisajankohdaksi mainitaan tavallisesti 26. helmikuuta 2003, kun Darfurin vapautusrintamaksi (DLF) itseään kutsuva joukko ilmoitti julkisesti olevansa vastuussa Goloon tehdystä hyökkäyksestä. Darfurissa oli ollut levotonta myös ennen tätä hyökkäystä, kun kapinalliset olivat hyökänneet poliisiasemia, armeijan tukikohtia ja sotilassaattueita vastaan. Hallitus oli tehnyt suuria ilmaiskuja Marrah-vuoristossa sijaitseviin kapinallisten tukikohtiin. Kapinallisten ensimmäinen sotilastoimi oli onnistunut hyökkäys vuoristossa armeijan joukkojen kimppuun 25. helmikuuta 2002, ja Sudanin hallitus oli ollut tietoinen yhdistyneistä kapinallisjoukoista aina kesäkuussa 2002 Golon poliisiasemalle tehdystä hyökkäyksestä lähtien. Julie Flint ja Alex de Waal toteavat, että kapinaliikkeen alku tulisi ennemmin sijoittaa 21. 7. 2001, kun Zaghawojen ja Furien joukot tapasivat Abu Gamrassa ja vannoivat Koraanin ääressä tekevänsä yhteistyötä puolustaakseen kyliään hallituksen tukemilta hyökkäyksiltä.[2] Lähes kaikki Darfurin asukkaat ovat muslimeja, samoin kuin Janjaweedit sekä Khartoumissa olevat hallituksen johtajat.
25. maaliskuuta kapinalliset valtasivat Tšadin rajalla sijaitsevan Tinen kaupungin ja saivat huomattavan määrän tarvikkeita ja aseita. Vaikka presidentti Omar al-Bashir uhkasi "päästää armeijan irti", sotavoimilla ei ollut juuri reservejä käytettävissä. Armeija oli jo käytössä sekä etelässä, jossa toinen Sudanin sisällissota oli vähitellen päättymässä, että idässä, jossa Eritrean tukemat kapinalliset uhkasivat vastavalmistunutta öljyputkea. Kapinalliset käyttivät Toyotan Land Cruisereita nopeissa sissi-iskuissa, joiden torjuminen osoittautui aavikko-olosuhteisiin tottumattomalle armeijalle lähes mahdottomaksi. Sen vuoristoon tekemät ilmaiskut olivat kuitenkin tuhoisia.
25. huhtikuuta 2003 kello 5:30 SLA:n ja JEMin joukot tekivät yhteishyökkäyksen al-Fashiriin 33 Land Cruiserin avulla. Seuraavan neljän tunnin kuluessa tuhottiin hallituksen mukaan neljä Antonov-pommikonetta sekä helikopteria (seitsemän kapinallisten mukaan), 75 sotilasta, pilottia ja teknikkoa kuoli ja 32 jäi vangeiksi, ml. tukikohdan komentaja. Kapinalliset menettivät 900 henkeä. Hyökkäys oli koko Sudanin sotahistorian onnistunein: 20 vuoden aikana SPLA ei ollut koskaan tehnyt etelässä vastaavanlaista operaatiota.
[muokkaa] Janjaweedit taistelevat
Al-Fashirin isku oli käännekohta niin sotilaallisesti kuin henkisestikin. Asevoimat oli nöyryytetty, ja hallitus oli joutunut strategisesti vaikeaan tilanteeseen. Armeija tarvitsi uudelleenkoulutusta ja uusia miehiä jotta taistelu olisi mahdollista uudenlaisessa sodassa. Lisäksi Darfurin joukkojen moraalista ei ollut varmuutta. Vastuu sodan viemisestä loppuun annettiin Sudanin tiedustelupalvelulle. Tästä huolimatta kapinalliset voittivat 38 taistelusta 34. Toukokuussa SLA tuhosi pataljoonan Kutumissa; 500 kaatui ja 300 otettiin vangeiksi. Kesäkuun puolessavälissä 250 kaatui Tinen toisessa hyökkäyksessä. SLA alkoi levittäytyä itään, ja sota uhkasi levitä Kordofaniin.
Tässä vaiheessa hallitus vaihtoi strategiaa. Koska armeija kärsi jatkuvia tappioita, sotaonni riippui kolmesta elementistä: tiedustelusta, ilmavoimista ja Janjaweedeistä, jotka olivat aseistettuja Baggaran paimentolaisia. Hallitus oli aloittanut heidän ohjaamisensa Masalitien kansannousun aikoihin vuosina 1996-1999. Janjaweedit olivat uuden strategian tärkein elementti. Armeijan resursseja virtasi Darfuriin ja Janjaweedeistä tehtiin puolisotilaallinen joukko, joilla oli viestintävälineet sekä tykistö. Seuraukset eivät tulleet kenellekään yllätyksenä: vastaavat toimenpiteet Nuba-vuorilla ja eteläisillä öljykentillä olivat aiempina vuosikymmeninä johtaneet valtaviin ihmisoikeusrikoksiin ja väestön pakkosiirtoihin.
Paremmin aseistautuneet Janjaweedit saivat pian yliotteen. Kevääseen 2004 mennessä useita tuhansia - enimmäkseen ei-arabeja - oli surmattu ja jopa miljoona ihmistä oli ajettu kodeistaan. Alueella koitti valtava humanitäärinen kriisi, joka muuttui kansainväliseksi kun 100 000 pakolaista pakeni Janjaweedeja Tšadiin, ja Tšadin joukot kohtasivat Janjaweedit rajalla. Yli 70 Janjaweedia sekä 10 Tšadin sotilasta kaatui yhdessä huhtikuussa käydyssä taistelussa. YK:n tarkkailijat totesivat, että ei-arabien asuttamia kyliä valikoitiin samalla kun arabien kylät jätettiin rauhaan:
- 23 Fur-kylää Shattayan hallintoalueella on tyhjennetty kokonaan asukkaista, omaisuus on varastettu ja kylät poltettu maan tasalle. Ryhmä havaitsi useita tällaisia paikkoja ajaessaan alueella kahden päivän ajan. Samalla näiden tuhottujen paikkojen vieressä on koskemattomia, asuttuja ja toimivia arabiasutuksia. Paikoitellen tuhotun Fur-kylän ja arabikylän välinen etäisyys on alle 500 metriä.[3]
Tšad toimi välittäjänä N'Djamenan neuvotteluissa 2004, jotka johtivat huhtikuun 8. päivän humanitääriseen tulitaukosopimukseen. Sopimuksen allekirjoittivat Sudanin hallitus, JEM ja SLM, mutta JEMistä irtosi siipi - Kansallinen uudistuksen ja kehityksen liike - joka ei osallistunut neuvotteluihin tai allekirjoittanut sopimusta. Janjaweedien ja kapinallisten hyökkäykset jatkuivat tulitauosta huolimatta. Afrikan Unioni muodosti tulitaukokomitean tarkkailemaan tulitauon pitävyyttä.
Kriisin laajuus herätti varoituksia uhkaavasta katastrofista, kun YK:n pääsihteeri Kofi Annan varoitti, että kansanmurha on pelottavan lähellä Darfurissa. Janjaweedien kampanjan laajuus toi mieleen Ruandan kansanmurhan tapahtumat, mutta tämän vertauksen Sudanin hallitus kiisti voimakkaasti. Riippumattomat tarkkailijat totesivat, että käytetyt menetelmät - siviilien, lasten ja vauvojen silpominen sekä tappaminen - muistuttivat enemmän Jugoslavian sodan etnisiä puhdistuksia. Lisäksi varoitettiin, että alueen eristyneisyys merkitsi myös sitä, että sadat tuhannet olivat avun ulottumattomissa. Brysselissä toimiva Kansainvälinen kriisiryhmä ilmoitti toukokuussa 2004, että yli 350 000 ihmistä oli vaarassa menehtyä nälkään ja tauteihin.[4]
10. heinäkuuta 2005 SPLA:n entinen johtaja John Garang vannoi virkavalansa Sudanin varapresidenttinä. 30. heinäkuuta hän sai surmansa helikopterionnettomuudessa.[5] Hänen kuolemallaan oli pitkäaikaisia vaikutuksia, ja neuvottelut Darfurin eri kapinallisryhmien kanssa etenivät hitaasti.
Sudanin rajalla sijaitsevaan Adren kaupunkiin hyökättiin joulukuussa 2005, ja 300 kapinallista sai surmansa. Sudania syytettiin hyökkäyksestä. Alueen kiristynyt tilanne sai Tšadin hallituksen julistamaan Sudanin viholliseksi ja kutsumaan kansalaiset yhteiseen rintamaan taistelussa "yhteistä vihollista" vastaan.
[muokkaa] Toukokuun sopimus
5. toukokuuta 2006 Sudanin hallitus solmi sopimuksen Minni Minnawin johtaman SLA:n siiven kanssa. Kaksi pienempää ryhmää - Oikeuden ja Tasa-arvon liike sekä SLA:n siipi - kuitenkin hylkäsivät sopimuksen. Sopimuksen takana olivat USA:n Robert B. Zoellick, AU:n puolesta työskentelevä Salim Ahmed Salim, AU:n edustajia sekä muita Abujassa toimivia ulkomaisia virkamiehiä. Sopimuksessa sovittiin Janjaweed-joukkojen aseistariisumisesta sekä kapinallisjoukkojen hajottamisesta ja uudelleensijoittamisesta armeijaan.[6]
[muokkaa] Heinä - elokuu 2006
Taistelut alkoivat uudelleen, ja heinä - elokuussa maailman suurin avustusoperaatio oli vaarassa katketa, kun kansainväliset avustusorganisaatiot harkitsivat poistumista maasta henkilöstöön kohdistuneiden jatkuvien hyökkäysten vuoksi. YK:n pääsihteeri Kofi Annan pyysi alueelle 17 000 miehen kansainvälistä rauhanturvajoukkoa, joiden tuli korvata AU:n 7 000 hengen joukot.[7]
[muokkaa] Lähteet
- ↑ "African Union Force Ineffective, Complain Refugees in Darfur", Washington Post, 15. lokakuuta, 2006
- ↑ Julie Flint ja Alex de Waal, Darfur: A Short History of a Long War, Zed Books, Lontoo, maaliskuu 2006, ISBN 1-84277-697-5, s. 76-77
- ↑ United Nations Inter-Agency Fact Finding and Rapid Assessment Mission: Kailek Town, South Darfur, United Nations Resident Coordinator, 25. huhtikuuta 2004
- ↑ 'Dozens killed' in Sudan attack (BBC) 24. toukokuuta 2004
- ↑ Sudan VP Garang killed in crash (BBC) 1. elokuuta 2005
- ↑ "Main parties sign Darfur accord", BBC, 5. toukokuuta 2006
- ↑ "Annan outlines Darfur peace plans", BBC, 2. elokuuta 2006
