Darius Milhaud
Wikipedia
Darius Milhaud (4. syyskuuta 1892 – 22. kesäkuuta 1974) oli ranskalainen säveltäjä, joka kuului säveltäjäryhmään Les Six. Milhaud'n hämmästyttävän laajasta ja kokeilevan monipuolisesta tuotannosta erottuu eteläamerikkalaisen ja Välimeren alueen musiikin vaikutus sekä polytonaalisuus.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Elämä ja sävellystyö
Milhaud syntyi Marseillessa varakkaaseen juutalaiseen perheeseen ja vietti lapsuutensa Aix-en-Provencessa. Myöhemmin hän piti juutalais-provencelaista taustaansa hyvin merkittävänä sävellystensä kannalta. Musiikkiopinnot alkoivat viulunsoitolla ja jatkuivat Pariisin konservatoriossa muun muassa Paul Dukas'n, Charles Widorin ja Vincent d'Indyn johdolla. Milhaud ystävystyi runoilija Paul Claudelin kanssa, jonka mukana hän pääsi matkalle Brasiliaan, Rio de Janeiroon. Siellä hän tutustui brasilialaiseen kansanmusiikkiin, jonka rytmejä voi erottaa paitsi teoksesta Saudades do Brazil, myös säveltäjän myöhemmästä tuotannosta.
Palattuaan Pariisiin vuonna 1918 Milhaud tustustui Jean Cocteauhin sekä muihin tulevan kuuden ryhmän eli Les Sixin jäseniin. Säveltäjä Erik Satien kanssa Milhaud'lla oli ystävyyssuhde jo vuosia ennen kuin Lex Six perustettiin. Hän oli myös ryhmästä ainoa, jolla ei ollut erimielisyyksiä Satien kanssa. Milhaud kiinnostui jazzista matkallaan Yhdysvaltoihin vuonna 1922. Hän nai serkkunsa Madeleinen vuonna 1925, ja toisen maailmansodan puhjettua aviopari muutti Yhdysvaltoihin, jossa Milhaud toimi opettajana. Myöhemmin hän hoiti opetustoimia vuorotellen kahdella mantereella: Mills Collegessa Kaliforniassa ja Pariisin konservatoriossa. Heikko terveys pakotti hänet kuitenkin käyttämään pyörätuolia ja luopumaan lopulta tehtävistään.
Milhaud kuoli Genevessä, Sveitsissä. Hänen poikkeuksellisen laajan sävellystuotantonsa (yli 400 teosta) tunnusmerkkejä ovat jazzin vaikutus ja polytonaalisuus eli kahden sävellajin päällekkäinen käyttö, jonka eräänä kehittäjänä säveltäjää pidetään. Milhaud sävelsi niin oopperoita, baletteja, sinfonista musiikkia, kamari- ja vokaalimusiikkia kuin elokuvamusiikkiakin. Hän itse katsoi saaneensa vaikutteita Välimeren maiden, ennen kaikkea Italian musiikista. Hänen juutalainen taustansa näkyy esimerkiksi useissa raamatullisissa vokaaliteoksissa. Milhaud on julkaissut omaelämäkerrallisen teoksen Notes sans musique (1949).
Säveltäjän leski Madeleine Milhaud on elänyt yli kolme vuosikymmentä miehensä kuoltua ja täytti maaliskuussa 2002 jo sata vuotta.
[muokkaa] Sävellyksiä
[muokkaa] Oopperoita
- Le pauvre matelot (1927)
- L'Enlèvement d'Europe (1927)
- L'Abandon d'Ariane (1928)
- La Délivrance de Thésée (1928)
- Christophe Colomb (1930)
- Bolivar (1950)
[muokkaa] Baletteja
- L'homme et son désir (1918)
- Le Bœuf sur le toit (1919)
- La Création du Monde (1923)
- Salade (1924)
- Le train bleu (1924)
- ’adame Miroir (1948)
- Les rêves de Jacob (1949)
[muokkaa] Orkesterimusiikkia
- Saudades do Brazil (1920)
- Cinq Études pour piano et orchestre (1920)
- Le Carneval d'Aix (1926)
- Suite provençale (1937)
- 12 sinfoniaa (1939–1961)
- Suite française (1944)
- Normandie
- Bretagne
- Ile de France
- Alsace-Lorraine
- Provençe
- West Point Suite (1954)
- Deux Marches (1960)
[muokkaa] Muuta
- Le Retour de l'enfant prodigue (1917)
- Machines agricoles (1919)
- Catalogue de fleurs (1920)
- 3 Rag caprices (1922)
- Agamemnon, Les Choéphores, Les Euménides (1913–1925)
- Scaramouche (1936)
- La Cheminée du Roi René (1939)
- Paris (1948)
- Chants populaires hébraïques
- Service sacré du matin du Sabbat
- 18 jousikvartettoa (1912–1950)
